1Kansat, tulkaa kuulemaan, kuunnelkaa, kansakunnat! Kuule, maa kaikkine asukkainesi, maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!
1Nam chihte aw, bila za dingin hong nai un; mi chihte aw, ngaikhia un; leitung leh a sunga om tengtengin bilin ja uhen; khovel leh a sunga pata pawt tengteng toh.
2Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin, hänen vihansa kohtaa kansojen joukot. Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi, jättänyt ne teurastajan käsiin.
2TOUPAN nam chiteng tunga lungkimlouhna neiin a sepaihte uh tengteng tungah lah hehna a nei ngala; amau tuh a hihmang veka, thah din a peta hi.
3Surmatut jätetään hautaamatta, löyhkä nousee heidän raadoistaan, heidän verensä valuu pitkin vuoria.
3A lak ua thaha omte paih khiakin a om ding ua, a luang namsia uh a paitou vutvut dinga, tangte tuh a sisan ua zulsakin a om ding uh.
4Taivaan voimat hajoavat, ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö. Sen tähtien joukot varisevat maahan kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet, niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.
4Vana omte tengteng hihmanin a om ding ua, van tuh laibu jialchi a jial bang un jialin a om dinga, a omte tengteng tuh, grep gui akipan a nah a vuia a pulh jel bangin leh, theipi kung akipana a nah vuai a pulh jel bangin a vuai khin ua a pulh vek ding uh.
5-- Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa, se syöksyy alas Edomiin, iskee kansaan, jonka olen syystä tuominnut tuhoon.
5Ka namsauin vanah taitakin a dawnta ngala, ngaiin, huai tuh vaihawm dingin Edomte tungah leh ka hamsiat mite tungah a ke ding.
6Herran miekka on kauttaaltaan veressä ja tihkuu rasvaa, se valuu lampaiden ja pukkien verta ja pässien munuaisrasvaa, sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa ja suuri teurastus Edomin maassa.
6TOUPA namsau tuh sisanin a tai dinga, thaunaa thausakin a omta belam noute leh kelte sisanin, belampa gilthautein; TOUPAN Bozrah khuaah kithoihna a neia, Edom gamah leng thahna thupitak a nei hi.
7Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa, vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa. Maa juo kyllikseen niiden verta, Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.
7Gambawngtalte leng kituaka sat paihin a om ding ua, bawngpate bawngtalte toh, a gam un sisan a kham dinga, a leivui uh thaunaa thausakin a om ding.
8Tämä on Herran kostonpäivä, se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.
8TOUPA phulak ni lah a hita ngala, Zion selna lam thu-a thukna kum.
9Edomin puroissa virtaa sula piki, rikiksi muuttuu sen sora, sen kamara on palavaa pikeä.
9A lui tuite long nai dia suahsakin a om dinga, a gam tuh longnai kang luahluah a suak ding hi.
10Maa ei sammu yöllä eikä päivällä, siitä kohoaa savua lakkaamatta, polvesta polveen se pysyy asumattomana, ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.
10Sun leh janin mihsak ahi kei dinga; a meikhu lah khantawnin a tungkah ngoingoi ding; suan om lai siah a siain a om nilouh dinga; khantawn in leng kuamahin a ngap kei ding uhi.
11Sen perivät siilit ja huuhkajat, korpit ja pöllöt majailevat siellä. Herra jännittää mittanuoran ja rakentaa autiuden, hän laskee luotilangan ja pystyttää tyhjyyden.
11Tuivagik leh sakuhin huai gam a tang ding ua; simbu leh va-ak huaiah a om ding uh; siatna khau leh pomna sikmumkhat a tungah a khai ding hi.
12Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen, maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.
12A mi hoihte uh gam uk dingin a sam ding ua, himahleh huailaiah kuamah sap ding a om kei ding uh; a mi lian tengteng uh bangmah ahi kei ding uh.
13Palatsit kasvavat piikkipensasta, varustukset nokkosta ja ohdaketta. Koko maasta tulee hyeenojen tanner, kamelikurkien asuinsija.
13A kumpipa un inah loulingneite a pou dinga, a kulhpi sung uah dailing leh lingnok a pou ding; sehalte omna ding leh vasa ngawngsaute adingin inumsung intual ahi ding hi.
14Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat, villivuohi villivuohta kutsuu. Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar, sieltä hän löytää rauhallisen sijan.
14Huan, gamdaia, gam sate ngiate toh a kituak ding ua, sathakin a lawm a sam ding; ahi, jan thil lauhuai piin huai laiah omna a bawl dinga, amah adingin khawlna mun ding a mu ding.
15Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan, pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa. Sinne kokoontuvat haaskalinnut kukin kumppaninsa kanssa.
15Huailaiah simbu thupiin bu a bawl dinga, a tui dia, a keuh dinga, a op khawm ding; ahi, huaiah mute koppih nei chiatin a om khawm ding ding uh.
16Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa: ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu, kaikki ne ovat siellä, eikä yksikään ole kumppania vailla. Totisesti, hän on näin käskenyt, hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.
16TOUPA laibu-ah zong unla, sim un; huaite lakah khat leng kimlou a om kei dinga, khat leng koppih neilou a om kei ding; ka kam ngeiin thu a piaa, a kha ngeiin huaite a pi khawmta ngala.Aman lah amau adingin ai a sansaka, a khuta khaua tehin huai gam a hawmsak chiata; khanawnin a nei ding ua, suan om laiteng huailaiah a om ding uhi.
17Hän on arvalla jakanut niille maan, mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden. Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään, polvesta polveen ne saavat siellä asua.
17Aman lah amau adingin ai a sansaka, a khuta khaua tehin huai gam a hawmsak chiata; khanawnin a nei ding ua, suan om laiteng huailaiah a om ding uhi.