¹Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!

¹Tuin jaw, Jakobte, ka sikhate aw, ka tel Israealte aw, ngaikhia unla:

²Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua: -- Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut.

²toupa, nou honsiampa, sul akipana nou hon bawlpa, nou honpanpih ding pan hichiin a chi: Ka sikha Jakobte aw, ka tel nou Jesurunte aw, lau kei un.

³Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi,

³Dangka tungah tui ka sung dinga, lei keu ah tuiluangte ka sung ding; na suante uh tungah ka kha ka sung dinga, na tate uh tungah ka vualzawlna ka sung ding hi:

⁴ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla.

⁴Huchiin amau, tui luanna kianga singhiangkaite a pou bangin, loupa lakah a pou ding uh.

⁵Niin yksi sanoo: "Minä kuulun Herralle", toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: "Herran oma", ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.

⁵Mi khatin, toupa A ka hi, achi dinga; mi dang Jakob minin a kilou dinga; mi dangin a khuta, toupa, chi-a gelhin, Israel min a chi minin a zang ding chiin, a chi hi.

⁶Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot: -- Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.

⁶toupa, Israelte Kumpipa, amau tanpa sepaihte TOUPAIN hichiin a chi: Kei masapenpa ka hi a, nanungpenpa leng ka hi; keimah loungal Pathian himhim a om kei uh.

⁷Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan! Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille!

⁷Nidanglaia mite ka seh nungsang kei hih bangin kuan a sam dia, huaite kuan a gen dia, kuan ahia kei sika kizom jela hihlang ding? Thil hontung dingte leh hongon dingte gen hen.

⁸Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Enkö ole jo aikoja sitten kertonut ja ilmoittanut näitä teille? Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä? Minä en toista tunne!

⁸Lau kei unla, kihta sam kei un; tumalamin na kiang uah ka gen khinin ka hontheihsak khin hi lou hia? Huchiin noute ka palaite na hi uhi. Keimah lou Pathian himhim a om ua hiam? A hi, Suangpi himhim a omkei; khat lel leng a om ka theikei.

⁹Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa, heidän ihanat työnsä eivät ketään auta. Niiden palvojat eivät mitään näe, eivät mitään ymmärrä, he joutuvat häpeään.

⁹Milim bawl tawm bawlmite jaw a vek un huihkhua lel ahi un; a thil deihlam un a phatuam kei ding; a zahlakna ding himhim un amau palaite un leng a mu theikei ua, a thei sam kei uh.

¹⁰Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan, tekee hyödyttömän teon.

¹⁰Kuan ahia pathian bawl mahmah? Ahihkeileh, kuan ahia bangmah dinga phatuam loupi milim bawl tawm sung mahmah?

¹¹Huonosti käy sen, joka niitä palvoo. Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia! Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni, pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!

¹¹Ngaiin, a pawlpi tengteng a zahlak ding ua; na semmite leng mihingte laka mi ahi uh: a vek un kikhawm vek uhenla, ding uhen; a lau ding ua, a zahlak khawm ding uh.

¹²Metalliseppä teroittaa talttansa. Hän työskentelee ahjon ääressä, vasaroilla hän muovaa kuvan, muotoilee sen kättensä voimalla. Mutta nälkä hänenkin tulee, ja silloin hänen voimansa ehtyvät. Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa.

¹²Siksekin heipi a sek jela, meihol ah a tholha sek ding bangin a seka, a ban hattakin a sek je; ahi, a gil a hong kiala, tha a hong zo jel; tui himhim a dawn keia, a bah nak hi.

¹³Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään.

¹³Singlem bawl miin khau a kai gaka, pensilin a hiding a bawla, nawt mamnain a hidingdan a bawla, bem bawlnain a hiding a bawla, mihing lim bangin a bawla, ina om dingin mihing kilawmna bangin a bawl jel hi.

¹⁴Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.

¹⁴Sidar singte a kiphuka, se sing leh tosaw a laa, gammang sing laka khat amah tuama om dingin a hihkipa; meilahsing a suana, vuahin a vak hi.

¹⁵Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa.

¹⁵Huainungin mi adinga meia khul ding a hita ding; huaia kipanin a laa, a kihihlum jel; ahi, a kuangsaka, tanghou a hai jel hi: ahi, pathian a bawla, a be jel hi; huai sing pen milim bawl tawm dingin a bawla, huai khupbohin chibai a buk hi.

¹⁶Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!"

¹⁶Huai sing khenkhat meiah a khula; a khenkhat sa nekna dingin a zanga; sa a ema, a tai hi; ahi, mei lum a awia, Nuame, ka lumta, mei mel ka muta e. a chi a;

¹⁷Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: -- Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!

¹⁷A val pathian dingin a bawla, a bawltawm milim mah: huai khupboha chibai bukin a biaa, a kiangah athuma, Honhondamin, ka pathian lah na hi ngala, a chi jel hi.

¹⁸Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.

¹⁸A theikei ua, a ngaihtuah sam kei uh; aman lah a mit uh a mitsisakta ngala; a theihsiam louhna dingun a lungtang uh leng a khaksakta hi.

¹⁹Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: -- Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?

¹⁹Huchiin kuamahin a theikhe nawn kei ua, Khenkhat lah meiah ka khul ngala; ahi, a vamah leng tanghou bang ka hai a; sa leng ka ema, lah ka ne ngala: a val thil kihhuai dingin ka bawl ding hia? Singa suak khupbohin chibai ka buk ding hia? Hih dingin amauah theihna leh theihsiamna a om tuan kei hi.

²⁰Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. Ei hän osaa pelastaa itseään, ei sanoa itselleen: -- Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!

²⁰Vuk kia a ne jela: a lungtang khema omin, a hinna a kihumbit theihlouhna ding leh, Ka khut taklamah juau a om ka hia? Achih theihlouhna dingin, amah a kalsuansakta hi.

²¹Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel.

²¹Jakobte aw, huai thilte theihgige un, Israelte aw, nou leng theigige un ka sikhate lah na hi ngal ua; kei bawl na hi ua; ka sikhate na hi uh: Israelte aw, ka mangngilhin na om kei ding uh.

²²Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.

²²Na tatleknate uh meipi hihmang bangin ka hihmang taa, na khelhnate uh mei hihmang bangin ka hihmang na lai hi; ka kiangah hongkik nawn un, nou lah ka hontanta ngala, chiin.

²³Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin, hän on osoittanut kirkkautensa.

²³Vante aw, nuamsa takin lasa un, TOUPAN lah huaite a hihta ngala; lei nuailamte aw, kikou un, tangte aw, gamnuai leh a sunga sing om chiteng aw, lasa khe guih un: TOUPAN Jakobte a tantaa, Israelteah a kipahtawi sin ngala.

²⁴Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, hän, joka jo kohdussa muovasi sinut: -- Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken! Yksinäni minä leväytin auki taivaan, muovasin maan kenenkään auttamatta.

²⁴toupa, noumau hontanpa, sul akipana nou honbawlpan hichin a chi: Kei jaw toupa, thil tengteng siampa, keimah kiaa van kaipalhpa, liansakpa ka hi; kua ahia ka kianga om?

²⁵Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkit ja todistan taikurit petkuttajiksi, minä kukistan maan viisaat ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi.

²⁵Kei lah juautheite chiamtehnate bangmahlou-a bawla, aisansiamte mi haia bawlpa, mi pilte nunglam ngasaka, a theihna uh haihuaia bawlpa.

²⁶Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot. Minä sanon Jerusalemille: "Sinä saat asukkaasi takaisin", ja Juudan kaupungeille: "Teidät rakennettakoon jälleen!" Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.

²⁶A sikha thu hihkipa, a palaite lentheih tangtungsakpa, Jerusalem tungthu-a, Huailaiah mi a om nawn ding uh, chipa leh Juda gam kho tung thu-a, Bawlin a om nawn chiat ding uh, a siatna lailai ka bawl nawn ding, chipa.

²⁷Minä sanon merelle: "Kuivu, minä kuivatan sinun syöverisi."

²⁷Tui thuk mahmah kiangah, Kangtatin, na luite keng ka kangtat sak ding, chipa.Kura tungthu-a, Amah jaw ka belamchingpa a hi-a, Jerusalem tungthu-a, Bawlin a om nawn ding, chih leh, Pathian biakin kianga, Na suangphum lepin a om nawn ding, chi khop hialin ka deihlam tengteng a hih ding, chipa ka hi, chiin.

²⁸Minä sanon Kyyrokselle: "Paimeneni." Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon", ja temppelille: "Sinut perustettakoon jälleen!"

²⁸Kura tungthu-a, Amah jaw ka belamchingpa a hi-a, Jerusalem tungthu-a, Bawlin a om nawn ding, chih leh, Pathian biakin kianga, Na suangphum lepin a om nawn ding, chi khop hialin ka deihlam tengteng a hih ding, chipa ka hi, chiin.