¹Bel sortuu polvilleen, Nebo vaipuu tomuun! Juhtien selkään, uupuvien eläinten taakaksi nostetaan nuo juhlasaatossa kannetut patsaat.

¹Bel a kuna, Nebo a kihihniama; a milimte uh gamsa tung leh gan tungah a naomta ua: na thil vak pih vialvialte uh vanpuak lela bawl ahia, gamsa bah adingin vanpuak gik dia bawl ahi lel hi,

²Tomuun ne vaipuvat, polvilleen sortuvat, eivät ne pysty kantamaan ketään turvaan. Vankeuteen vaeltaa koko joukko.

²A nakihihniam un, a nakunta chiat ua, vanpuak gik lah a humbit thei ngal kei ua, amau mah lah sala piin a omzo ta uhi.

³Kuule minua, Jaakobin suku, koko Israelin heimon jäännös! Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti!

³Jakob inkuanoihte leh, Israel inkuanpihte laka om sun tengteng aw, gil akipana kon puaka, sul akipana ka kithuahpihte aw, ka thu ngaikhia un:

⁴Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.

⁴Tekkuna na om tan pha un leng amah ka hi dinga, na lu ua kelsam a pou vek hun chiang in leng ka honpom ding hi: ken ka bawla, keimah mahin ka po ding; ahi, ken ka pom dinga, ka humbit ding.

⁵Kehen te minua vertaisitte, kenet asettaisitte rinnalleni? Kenen kaltaiseksi te minut katsoisitte, kuka olisi minun vertaiseni?

⁵Kibanga seh ka hihna dingun kua toh non teha, kua kimpihin non bawla, kua toh nonteh ding?

⁶Moni kahmaisee kultaa kukkarostaan, vaa'alla punnitsee hopeaa ja palkkaa mestarin tekemään jumalan. Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy,

⁶Zaip akipan dangkaeng bung khe jel, dangka buknaa buk jelten, dangkaeng sekmi achial ua, aman pathianin a bawla, huchiin, a khupboh ua, ahi, chibai a buk jel uhi.

⁷sen hän nostaa harteilleen, sitä kantaa, pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo, ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda. Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa, ei pelasta häntä ahdingosta.

⁷A liangjang uah a pua ua, a paipih uh; a omnaa kipan a suan nawn kei ding: ahi, min amah a sam ding ua, himahleh a dawng theikei ding, a mangbatna ua kipan a honkhe theikei ding hi.

⁸Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina, pitäkää tämä mielessänne, te luopiot!

⁸Talekmite aw, huai theigige unla, kipasalsak unla, theikhe nawn un,

⁹Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen: minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole. Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni.

⁹Nidanga thil masate theigige un: kei Pathian ka hia, adang himhim a om kei uh; kei Pathian ka hi, kei bang himhim a om kei uh;

¹⁰Jo alusta asti olen kertonut kaiken, mikä oli tuleva, jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä. Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn, kaiken, mitä tahdon, minä toteutan:

¹⁰Ken a tawpna ding uh a tung akipanin ka gen a; Pha ka sak a ding suak dinga, ka deihlam tengteng ka hih vek ding, ka chi a:

¹¹Minä kutsuin idästä haukan, kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan. Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen, olen kaiken suunnitellut ja saatan sen päätökseen.

¹¹Suahlam akipan vasa duhgawl tak, gamlapi-a kipanin ka mi seh ka sam ding a; ahi, ka genta, ka tangtungsak ding; ka na tumta, kahih ding.

¹²Kuulkaa minua, te joilla on pöyhkeä sydän, te jotka olette kaukana vanhurskaudesta!

¹²Lungsim ki-uangsak, diktatna toh kigamlate aw, ka thu ngaikhia un:Ka diktatna ka hontawi naia, gamlaah a om kei ding, ka hondamnain leng sawt a hal kei ding; huchiin ka thupina Israelte adingin hotdamna Zion ah ka koih ding

¹³Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä. Minun apuni ei ole myöhässä. Siioniin minä tuon pelastuksen, Israelille annan kirkkauteni.

¹³Ka diktatna ka hontawi naia, gamlaah a om kei ding, ka hondamnain leng sawt a hal kei ding; huchiin ka thupina Israelte adingin hotdamna Zion ah ka koih ding