1Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette vanhurskautta ja etsitte Herraa! Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.
1Diktatna delhmite aw, Toupa zongmite aw, ka thu ngaikhia un: noute sekna suangpi lam leh kokhuka noute toh khiakna khuk lam en un.
2Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli, Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.
2Na pu uh Abraham lam leh noute honsuangnu Sara lam en un: khat kia a hih laiin ka sama, ka vualjawla, mi tampi dingin ka bawlta hi.
3Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.
3Toupan lah Zion a luangmuanta ngala: a munsesate tengteng a lungmuana, a gamdai lah Eden bangin a bawla, a gam keu leng Toupa huan bangin a bawl hi; huailaiah kipahna leh nuamsaknate, kipahthugenna leh lasak husa te a om ding.
4Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.
4Ka mite aw, ka thu ngaikhia unla; ka namte aw, ka thu ah bil na doh un: keia kipanin dan thu a hongpawt sin ngala, mi chih vakna dingin ka vaihawmna ka kipsak ding.
5Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat.
5Ka diktatna a naia, ka hotdamna a pawtta, ka banten mi chih vai a hawmsak ding, tuikulhgamten a honngak ding ua, ka ban a muang ding uh.
6Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene.
6Van lama dak tou unla, nuai lama lei en un: van meikhu bangin a jam mang dinga, lei puansilh bangin a lui ding, a sunga omte huchimah bangin a si ding uh: ka hotdamna bel khantawnin a om ding, ka diktatna leng hihmanin a om kei ding.
7Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: -- Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan!
7Diktatna theimi, ka dan thu lungtanga pai mite aw, ka thu ngaikhia un; mihingte gensiatna lau kei unla, a hontainate u jiakin lunghimoh tuan kei un.
8Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen.
8Simin puansilh a ne gawp vek bangin, amau a ne gawp vek ding, ngetin samul a ne bangin, amau a ne ding: ka diktatna jaw khantawnin a om dinga, ka hotdamna suan tengteng tanin a om ding.
9Herää, Herran käsivarsi! Herää ja näytä voimasi! Nouse niin kuin muinaisina päivinä, menneitten sukupolvien aikana. Sinähän iskit hengiltä Rahabin, lävistit syvyyden hirviön.
9Toupa ban aw, halh inla, hatna kisilhin; nidanglaia, tanga suante om laia na halh bangin halhin. Nang Rahab sat janpa, dragon sunpa na hi ka hia?
10Sinähän kuivasit meren, suuren syvyyden vedet. Sinä muutit syvänteet valtatieksi lunastettujen kulkea yli.
10Nang tuipi, tui thuk zapi tui kangsakpa, tuipi taw tatte kanna lampi dia bawlsakpa na hi ka hia?
11Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas.
11Huan, Toupa tatte a kik nawn ding ua, lasa kawmin Zion a tung ding ua; khantawna kipahna a lu tunguah a omta ding; kipahna leh nuamsakna a mu ding ua, lungkhamna leh mauna a mangta ding.
12-- Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä, Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho?
12Kei, kei mahmah, nou lungmuanpa ka hi: si ding mihing kihta ding leh, loupa banga bawl ding mihing tapa kihta ding nang kua na hi hiam;
13Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi, joka levitti auki taivaan ja laski maan perustukset? Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää vainoojasi vihaa, kun hän yritti tuhota sinut? Missä on nyt vainoojasi vimma?
13Toupa nang hon Bawlpa, van kaipalha lei kingaknate phumpa, mangngilha, nuaisiahmi hihse dinga a ngim lai hehna jiak lela nituma lau? Nuaisiahmi hehna koia om a hitaa?
14Pian vapautetaan kahleistaan kumaraan kangistunut vanki. Ei hän kuole vankikuoppaan, eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä.
14Sal pimang kintaka khahin a om dinga, a an a omlou kei ding.
15Minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä nostatin meren pauhuun, minun nimeni on Herra Sebaot.
15Kei Toupa na Pathian, kei lah a kihawtte ging honhon khopa tuipi tokletpa ka hi ngala: ka min lah sepaihte Toupa ahi.
16Minä olen pannut sanani sinun suuhusi ja kätkenyt sinut kätteni suojaan. Minä, joka levitin auki taivaan ja laskin maan perustukset, minä sanon Siionille: "Sinä olet minun kansani." maljan
16Huan, van ka kaipalh theia, lei kingaknate ka phum theiha, Zionte kianga, Ka mite na hi uh, ka chih theihna dingin ka thute na kamah ka koiha, ka khutin ka honhum hi.
17Hereille, nyt hereille, jalkeille, Jerusalem! Sinä olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan. Pikarin, joka sai jalkasi horjumaan, olet tyhjentänyt viimeiseen pisaraan.
17Jerusalem aw, Toupa khuta kipan a hehna nou-adawnnu, halhin, halhin, thou in; nang hoihoina nou-a nengte na dawna, na dawn siang sipsip.
18Et ole saanut taluttajaa lastesi joukosta, jotka olet synnyttänyt. Niiden joukosta, jotka olet kasvattanut, ei kukaan tarttunut käteesi.
18A tapa suan tengteng lakah amah pi ding kuamah a om kei ua; a tapa vak let tengteng lakah a khuta len kuamah a om sam kei uh.
19Kaksittain ovat sinua kohdanneet -- kukapa sinua säälisi -- tuho ja turmio, nälkä ja miekka -- kukapa sinua lohduttaisi!
19Hiai thil nihten a honphat ahi; kuan a honkahpih ding ua? Gamna, leh siatna leh kial, leh namsau: bangchin ka honlungmuan diam aw?
20Kuin antiloopit verkossa sinun poikasi makaavat kujien päissä voimattomina ja lamaantuneina, Herran ärjyvän vihan lyöminä, Jumalan äänen lannistamina.
20Na tapate lah a bah ua, sathak lena awk bangin, kongzing lu lam ah a lumphiakphuak uh; Toupa hehna leh na Pathian salhnain a dim uhi.
21Kuule nyt tätä, sinä poloinen, sinä joka olet päihtynyt, vaikka et viinistä,
21Huaijiakin, nang hihgentheih leh uain kham hi lou-a mi kham, hiai jain:
22näin sanoo sinun herrasi, Herra, sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asiaa: -- Katso, minä olen ottanut pois sinun kädestäsi vihani pikarin, maljan, joka sai jalkasi horjumaan. Sinun ei enää tarvitse juoda siitä.
22Na Toupa Jehova, na Pathian, a mite thu genpih jelpan, hichiin a chi, Ngaiin, hoihoina nou, ka hehna nou belhbu ngei, na khut akipan ka la kheta; na dawn nawnta kei ding;Huchiin nang honhihgentheite khutah ka koih ding; amau lah na hinna kiangah, Kon tot ding un khupboh un, a chi uh: huchiin a tawnmite kiangah na nungjang lah lei bang leh kongzing bangin na doha, chiin.
23Ei, vaan minä panen sen sinun kiusaajiesi käteen, niiden, jotka sinua komensivat: "Maahan pitkällesi! Me marssimme sinun ylitsesi!" -- niin että sinä jouduit antamaan selkäsi tallattavaksi, maankamaraksi, kaduksi kulkijoille.
23Huchiin nang honhihgentheite khutah ka koih ding; amau lah na hinna kiangah, Kon tot ding un khupboh un, a chi uh: huchiin a tawnmite kiangah na nungjang lah lei bang leh kongzing bangin na doha, chiin.