¹Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?

¹I thugen kuan a uma? Toupa khut kua kiangah ahia a kihil?

²Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.

²A maah thil pou nou tak bangin amah lah a dawn khe ngala, lei keu akipana zung bangin a khang khia hi: piandan hoihna leh mel kilawmna himhim a hei keia; amah I hum un amah I deih ding un kilawmna himhim a om kei.

³Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

³Amah mihingte muhsit leh deihlouhin a oma; dahnate neimi leh natna theimi ahi a; amah laka I mai uh sel bang I hi ua, muhsitin a oma, en lah amah I ngaisang tuan kei uh.

⁴Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,

⁴Aman I natnate puain, I dahnate leng a po ngeia: himahleh en bel dahna khu, Pathian vuak, hihgentheihin I bawl ngal ua.

⁵vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

⁵Ahihhangin I tatleknate jiakin amah liamin a oma, I thulimlouhna te jiakin vuak sidupin a om a: I lungmuanna dingin sawina a tungah a kiaa; a vuakna golhtea hihdamin I omta hi.

⁶Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

⁶I vek un belam bangin I vak mang ua; eimah lampi tuam chiat uah I pialta uh; Toupan amah tungah I vek ua thulimlouhna a ngata!

⁷Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

⁷Amah nuaisiahin a oma, himahleh a kingainiama, a kam leng a ka kei; belam nou goh dinga pi uh bang leh, belam a mul metmite maa a dai dide bang maiin; ahi, a kam a ka kei.

⁸Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois -- kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.

⁸Nuaisiahna leh vaihawmnaa lak mangin a oma; a dam tonpihte ngialin houh kuain ahia mihing gam akipan hihmana a om ngaihtuah mahmah? Ka mite tatlekna jiaka dahna khu-a om a hih

⁹Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.

⁹Huan, hiamgam a hih ngei keia, a kamah khemna himhim om ngei kei mahleh, a han mi giloute kiang lamah seh sak ua, a sih nungin mi hausa kiang lamah a om hi.

¹⁰Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.

¹⁰Ahihhangin Toupan, amah vuak sidup a ut him ahi; a dahsak ta ngeia: a hinna khelhna adia thillat dia na zat peuhpeuh chiangin, a chi suan a muta dinga, a damsung nite a sausak ding, Toupa deihlam lah a khutah lohchingin a om ding.

¹¹Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.

¹¹A kha nauvei-gim gah a mu dinga, a lungkimta ding: ka sikha diktat takin a theihnain mi tampi siam a tangsak dinga, a thulimlouhnate uh a puak sak ding.Huaijiakin mi liante tantuan bang amah ka hawm sam dinga, gallak sumte aman mi hatte a hawm sam ding; a hinna pen si khop hiala a sun buaka, talekte laka sim tela a om jiakin: himahleh mi tampi khelhna a puaa, talekte adingin a thumsak hi.

¹²Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.

¹²Huaijiakin mi liante tantuan bang amah ka hawm sam dinga, gallak sumte aman mi hatte a hawm sam ding; a hinna pen si khop hiala a sun buaka, talekte laka sim tela a om jiakin: himahleh mi tampi khelhna a puaa, talekte adingin a thumsak hi.