¹Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.

¹Ngai un, Toupa khut hondam theilou dingin tomsakin a om keia; a bil leng za theilou dingin a ngong sam kei:

²Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule,

²Na thulimlouhnate uh noumau leh na Pathian kal ua kiain a honkhen ahi, bila a jak nop louhna dingin na khelhnate un a mai a honliahsak lai ahi.

³sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat, teidän sormenne vääryyden saastuttamat, teidän huulenne puhuvat valheita ja kielenne kuiskii petosta.

³Na khutte uh lah sisana hihnitin a oma, na khutzungte uh lah thulimlouhnaa hihnitin a om hi; na mukte un juau a gena, na lei uh ginatlouhna thu genin a phun nuanua hi.

⁴Kukaan ei käy oikeutta rehellisesti, kukaan ei esitä totuudenmukaista syytettä. Kaikki luottavat olemattomaan ja puhuvat perättömiä, kaikki kantavat kohdussaan pahaa ja synnyttävät turmion.

⁴Kuamahin diktakin thukhawk a gen kei ua, kuamahin thutak takin thu a genpih ngei kei uh: huihkhua lelte a muang ua, juau a gen nak uh; thilhihkhelhna a pai ua, thulimlouhna a suang jel uhi.

⁵Myrkkykäärmeen munia he hautovat, hämähäkinseittejä kutovat. Jos niitä munia joku syö, hän kuolee. Jos niistä jokin särkyy, siitä kuoriutuu kyy.

⁵Thangtom tuite a opkhum ua, maimom gil puan a gan uh: a tui nemite a si jel uh, hihtapa omah gul a hongpawt hi.

⁶Ei tule vaatetta heidän seiteistään, eivät he voi pukeutua kättensä töihin. Heidän työnsä ovat turmion töitä, heidän kätensä ovat väkivaltaa täynnä.

⁶A maimon gil puante uh puansilh dingin a hongom kei dinga, a thilhihte uh leng a silh sam kei ding uh: a thilhihte u lah thulimlouhna thilhihte ahi a, hiamgam taka hihna lah a khut uah a om hi.

⁷Heidän jalkansa rientävät pahoihin tekoihin, he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia, he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä.

⁷A khete uh thil hoihlou lamah a taia, gensiat bei sisan suah dingin a kintat nilouh louh uh: a ngaihtuahte u lah thulimlouhna ngaihtuahnate ahi a; gamna leh siatna a lampi uahte a om jel hi.

⁸Rauhan tietä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeliaan. He astelevat mutkaisia polkuja -- joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa.

⁸Lungmuana lampi a theikei ua; a paina uah dikna himhim a om ngei kei: amau adingin lam kawi bang a bawl ua; huailaia pai peuhmahin lungmuanna a thei ngei kei uh.

⁹Nyt oikeus on meistä kaukana eikä vanhurskaus meihin yllä. Me kaipaamme valoa, mutta täällä on pimeys, me kaipaamme kirkkautta, mutta vaellamme yön varjoissa.

⁹Huaijiakin vaihawmna ei akipana gamla pi-ah a om naknaka, diktatnain a honpha zou ngei kei: vak i ngak sek ua, himahleh, ngaiin, mial a honghi jel; vakna I ngak jel ua, himahleh mial bikbekah mah I pai nak uh.

¹⁰Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin, tunnustelemme tietä kuin ne, jotka ovat silmiä vailla, keskellä päivää me kompastelemme niin kuin hämärissä, parhaassa iässämme olemme jo kuolleitten kaltaisia,

¹⁰Mittaw bangin bang I mai pualpual ua, ahi, mit neiloute bangin I mai pualpual nak uh: khomialtung bangin sunin I kisui ua; mi hatte lakah misi bang phet I hi uhi.

¹¹me murisemme kuin karhut, valitamme ja vaikerramme kuin kyyhkyset. Me kaipaamme oikeutta, eikä sitä ole, kaipaamme pelastusta, mutta se on meistä kaukana.

¹¹Vompite bangin I vek un i ham dupdup ua, vakhute vangin nakpi takin I thum ngutngut uh: vaihawmna I ngak ua, himahleh, a om het kei hi; hotdamna I ngak ua, himahleh gamla pi-ah a honomsan hi.

¹²Paljon olemme rikkoneet sinua vastaan, alati syntimme syyttävät meitä ja rikkomuksemme seuraavat meitä kaikkialle. Me tunnemme pahat tekomme:

¹²I tatleknate I ma uah a khangta ngala, I khelhnaten ahonhek gige hi: I tatleknate lah I kiang uah a om gige ngala, I thulimlouhnate I thei hi:

¹³olemme luopuneet Herrasta, kieltäneet hänet, pakoilleet Jumalaamme, puhuneet sorron sanoja, kapinan sanoja, hautoneet valheita sydämessämme, lausuneet ne julki.

¹³I takleknate, Toupa I theihmohbawlte, I Pathian I zuih jel louha I kiheisan te, nuaisiah thu leh hel thu I gen te, juau thu I pai ua, lungtang akipan I gen khiak jel te.

¹⁴Näin oikeus on työnnetty syrjään ja vanhurskaus on jäänyt kauas, näin totuus poljetaan tomuun torilla eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa.

¹⁴Huchiin vaihawmnain nunglam a hongngat sana, diktatnain gamla pi-ah a hondin santa: thutak lah kongzingah a puka, dikna a lut theikei hi.

¹⁵Totuus on kaikonnut kauas. Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi. Kaiken tämän Herra näki, ja se oli hänen silmissään paha: maassa ei vallinnut oikeus.

¹⁵A hi, thutak a omta keia; thil hoihlou tawpsanmi gallakin a kibawl jel: huchiin Toupan huai a mu-a, vaihawmna himhim omta louin a lungkimsak ta kei hi.

¹⁶Hän näki, ettei siellä ollut ketään, joka olisi puuttunut asiaan, ja hän ihmetteli sitä. Niin hän päätti ryhtyä siihen itse, omin käsin, ja oikeus oli hänen tukenaan.

¹⁶Huan, mi himhim a om kei chih a theia, ngetsakmi mawngmawng a om louh uh lamdang a chi-a: huaijiakin amah ban mahmahin hotdamna a kibawla; amah diktatna mahmahin a kilen kip hi.

¹⁷Vanhurskauden hän puki haarniskaksi ylleen, pelastuksen kypärän hän pani päähänsä, hän pukeutui koston vaatteisiin, kuin viittaan hän verhoutui kiivauteensa.

¹⁷Huan, diktatna lumin a neia, hotdamna lukhu a khu-a; huan, puansilhin phulakna puansilhte a silha, puannak tual dingin phatuamngaihna a silh hi.

¹⁸Hän maksaa kaikille heidän tekojensa mukaan, vihastuu vastustajilleen, kostaa vihollisilleen ja kostaa myös kaukaisille rannoille,

¹⁸A thil hihte uh bangin, a thilhihte uh bang mahmahin a man a thuk ding, amah doumite hehnain, a melmate thuknain a thuk ding; tuikulhgamte thuknain a thuk ding.

¹⁹niin että lännen äärillä pelätään Herran nimeä ja auringon nousun puolella hänen kunniansa kirkkautta. Se, mikä tulee, tulee kuin patonsa murtanut virta, jonka Herran tuuli on ajanut liikkeelle.

¹⁹Huchiin Toupa min tumlam akipanin a lau ding ua, a thupina leng ni suahna akipanin a lau ding uh; amah lah tui khang guih, Toupa hua mut luang zoizoi bangin a hongpai sin ngala.

²⁰Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra.

²⁰Huan, Zion ah Tanpain a hongpai dinga, Jakobte laka tatlekna tawpsanmite lakah leng a hongpai ding, Toupan a chi.Ken jaw, hiai ahi a kiang ua ka thukhun, Toupan a chi: ka kha na tunga om leh, ka thu na kama ka koihten, tuban khantawn pha inleng na kam a pawtsan kei ding ua, na suante kam leng a pawtsan sam kei ding ua, na suante suante suan sawnte kam leng a pawtsan sam kei ding uh, Toupan a chi.

²¹Herra sanoo heille: "Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta", sanoo Herra, "ei nyt eikä milloinkaan."

²¹Ken jaw, hiai ahi a kiang ua ka thukhun, Toupan a chi: ka kha na tunga om leh, ka thu na kama ka koihten, tuban khantawn pha inleng na kam a pawtsan kei ding ua, na suante kam leng a pawtsan sam kei ding ua, na suante suante suan sawnte kam leng a pawtsan sam kei ding uh, Toupan a chi.