1-- Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan? -- Minä se olen, oikeuden julistaja, suuri pelastaja.
1Edom gama akipana hong pai, Bozra khua akipana puansilh diahsan silh kua ahia? a puan silha thupitak, a hatna a thupidan bang a hongpai? Keimah diktat taka thu gena, hotdam lama mi hat mahmahpa kahi.
2-- Miksi on pukusi punainen, vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
2Bangjiaka na puansilh sana, na silh leh tente leng grep sukna khuka chiltaimi silh leh ten banga om ahia?
3-- Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin yksin, kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni. Ja niin minä vihassani poljin ne kaikki ja kiivaudessani tallasin ne, niin että niiden mehu roiskui puvulleni ja tahri kaikki vaatteeni.
3Keimah kiain grep sukna khukah ka chiltaia; mi chih laka mi khat lel leng ka kiangah a om kei uh; ahi, amau ka heha ka chila, ka heha ka pala: huchiin a hinna sisan uh ka puansilhteah thehin a oma, ka puan tengteng ka hihninta hi.
4Sillä koston päivää vaati minun sydämeni, kansani lunastamisen vuosi oli tullut.
4Phulakni lah ka lungtangah a om ngala, ka tatsa mite kum leng a hongtungta ahi.
5Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut yhtään auttajaa. Minä ihmettelin, ettei ketään tullut tuekseni. Vain oman käsivarteni voima minua auttoi, vain oma kiivauteni minua vahvisti.
5Huchiin ka ena, panpih dingmi himhim a omkei ua; len dingmi himhim a om louh uh lamdang ka sa a: huaijiakin keimah ban mahmah hotdamna honpuaka; ka hehnain a honlen kip hi.
6Niin minä poljin kansat vihassani, murskasin ne kiivaudessani ja annoin mehun valua maahan.
6Huchiin, mi chih ka hehin ka sikdena, ka hehin ka khamsaka, a hinna sisan uh leiah ka bota hi.
7Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.
7Toupan thil bangkima honvuh bang jelin Toupa chitdan thute leh toupa phat na thute ka gen dinga; hehpihnate bang jel leh a chitna thupidante bang jela Israel inkuanpihte laka a hoihna thupi mahmaha a tung ua a vuh thu leng ka gen ding.
8Hän sanoi: "Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu." Niin hän tuli heidän pelastajakseen,
8Aman, Ka mite, ta a taklou-a hih lou dingte ahi mahmah uh, a chi ngala; huchiin amaute hondampa din a hongomta hi.
9vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.
9A mangbatna tengteng uah amah a mangbang sam jela, angel, a maa omin, amaute a humbit jel: a itna leh a hehpihnain a tantaa; nidanglai ni tengtengah amaute a puain amaute a pom jel hi.
10Mutta he niskuroivat häntä vastaan ja tekivät murheelliseksi hänen pyhän henkensä, ja hänestä tuli heidän vihollisensa, joka taisteli heitä vastaan.
10Ahihhangin a hel un, a Kha siangthou a lungkhamsak ta ua: huai jiakin amau dou-a om dingin kilehheisakin a oma, amah mahmahin amau a sualta hi.
11Silloin he muistivat menneet päivät, muistivat Mooseksen, hänen palvelijansa, ja he kysyivät: -- Missä on hän, joka vedestä nosti omalle laumalleen paimenen ja asetti häneen pyhän henkensä?
11Huai laiin a miten Mosi nidanglai nite a theigige ua, huchiin a chi uh, Tuipi akipana a belam hon chingmite ton amaute pi Toupa koi a om ahia? a khasiangthou a lak ua koi koihpa koia om ahia?
12Missä on hän, joka antoi mahtavan käsivartensa johdattaa Moosesta, hän, joka halkaisi vedet heidän edessään ikuiseksi kunniaksi nimelleen,
12A ban thupi tak Mosi taklama paisakpa koia om ahia? khantawn min kibawl nadia a ma ua tui kikhensakpa koia om ahia?
13hän, joka johdatti heidän askelensa syvyyksien halki, niin että he kulkivat kuin hevonen arolla, kompastelematta?
13A kisuilouhna ding ua tui thuk taka, gamdaia sakol pi banga, amaute pi kaipa koia om ahia?
14Niin kuin karja laskeutuu alas laaksoon, niin kansa, jota Herran henki johti, laskeutui rauhassa lepäämään. Näin sinä johdatit kansaasi nimesi kunniaksi.
14Guama gan paisukte bangin Toupa Khain amau a khawlsak a: huchibangin, min thupi tak na kibawl na dingin, na mite na pi hi, chiin.
15Katso taivaastasi, katso pyhästä, ihanasta asumuksestasi! Missä viipyy sinun tulinen intosi, missä ovat voimatekosi? Missä on sinun palava säälisi? Älä kiellä meiltä rakkauttasi!
15Van akipanin hon ensuk inla, na siangthouna leh na thupina omna akipanin honenin: na phatuamngaihna leh na thil hih thupitakte koiah? na lungtanga non ngaihna leh non hehpihna, khama omta hia?
16Olethan sinä meidän isämme. Ei Abraham meistä mitään tiedä eikä Israel meitä tunne. Sinä, Herra, olet meidän isämme. Ikuinen Lunastajamme, se on sinun nimesi.
16Abraham in hon theihlouin, Israelin leng hon limsak kei mah leh, nang jaw ka Pa uh nahi ngala: nang jaw, aw Toupa, ka Pa uh na hi a; na min khantawn akipanin kou Hontanpa ahi.
17Miksi päästät meidät eksymään teiltäsi, miksi annat sydämemme paatua niin ettei se kavahda sinun voimaasi? Palaa takaisin, palvelijoittesi tähden, palaa kansasi heimojen tähden!
17Toupa aw, nang bang jiakin ahia na lampi akipantea hon vakmang sak nak na hia? Na sikha, na gouluah namte jiakin hong kik nawnin.
18Vain hetken sai kansasi pitää hallussaan pyhäkköäsi, nyt meidän ahdistajamme tallaavat sinun temppeliäsi.
18Na mi siangthouten sawtlou chik kia a nei ua: hondouten lah na min siangthou a sik gawpta uh.A tung ua vai na hawm ngeilouhte bang, na min pu ngei loute bang, ka hita uh.
19Nyt olemme kuin et koskaan olisi meitä hallinnut, kuin ei meitä koskaan olisi pyhitetty sinun nimelläsi. Kunpa jo repäisisit halki taivaan, astuisit alas ja panisit vuoret järisemään!
19A tung ua vai na hawm ngeilouhte bang, na min pu ngei loute bang, ka hita uh.