¹Kun maassa vallitsi suuri kuivuus, Jeremialle tuli tämä Herran sana:

¹Khokheng tungtanga Jeremia kianga TOUPA thu hongtung:

²-- Juuda suree, sen kaupungit riutuvat, portit vaipuvat murheissaan maahan. Valitushuuto kohoaa Jerusalemista!

²Judain a sun-a, a kulh kongpite a ngui; leiah puan vom khuin a kun ua, Jerusalem kah ging a tungkah.

³Ylhäiset lähettävät palvelijansa etsimään vettä, mutta kun nämä tulevat vesikuopalle, pisaraakaan ei ole. He palaavat astiat tyhjinä, ja pettyneinä, alla päin he peittävät kasvonsa.

³A mi hoihten a sikhate uh tui a tawisak ua, tuichin a juan ua, tui a mu kei ua, a tuibel uh hawmin a kik ua; a lungdong ua, gending a theikei ua, a lu uh a khuh ua.

⁴Myös talonpojat ovat lyötyjä ja peittävät kasvonsa. Pellot halkeilevat, kun maa ei ole saanut sadetta.

⁴Lei lah a khanga, gam puma vuahtui a om louh jiakin, leiletmite a lungdong ua, a lu uh a khuh ua.

⁵Peura poikii metsikössä mutta hylkää vasansa, kun ei ole mitään syötävää.

⁵A hi, zukpiin leng pawnah nou a neia, a taisan ve, lou hing a omlouh jiakin.

⁶Villiaasit seisovat paljailla kukkuloilla, haukkovat ilmaa kuin sakaalit ja katsovat riutunein silmin -- ruohoa ei ole.

⁶Gam sabengtungte mualvum khengah a ding ua, awle bangin huihkhua ngaiin a nak huhu ua; peh ding om louh jiakin a mit uh a mial dundun hi.

⁷-- Vaikka rikoksemme todistavat meitä vastaan, auta, Herra, nimesi ja kunniasi tähden! Monta kertaa me olemme luopuneet sinusta, tehneet syntiä sinua vastaan.

⁷Ka thulimlouhna un honhek mahleh na min jiakin aw TOUPA hongkuan in; ka puknate uh lah a tamta ngala, na tungah mahmah thil ka nahih khial uhi.

⁸Herra, sinä olet Israelin toivo, pelastaja ahdingon aikana! Miksi olet nyt kuin muukalainen, kuin vieras vaeltaja, joka vain yhdeksi yöksi poikkeaa taloon?

⁸Aw nang Israelte lamet, mangbat laia hondampa, bangdia hiai gama mikhual bang jena jan khat giaka zin bang lela om na hia?

⁹Miksi olet kuin neuvoton mies, kuin soturi, josta ei ole puolustajaksi? Olethan sinä kuitenkin meidän keskellämme, ja meitä kutsutaan sinun omiksesi. Älä jätä meitä, Herra!

⁹Bangdia mi lungke gawp bang phet leh pasalpha, hondam thei kol lou bang lela om na hia? Himahleh nang jaw, aw TOUPA, ka lak uah na om laia, na min ka pu ua, honpaisan ken.

¹⁰Näin sanoo Herra tästä kansasta: "He kulkevat sinne ja tänne eivätkä hillitse askeleitaan -- se on heille mieleen! Mutta minä, Herra, en enää sitä siedä. Minä muistan heidän rikoksensa ja rankaisen heitä heidän synneistään."

¹⁰TOUPAN hiai mite tungtang ah hichiin a chi: Vakmang a ut nak ua, a kalsuan uh a kidek kei uh; huchiin TOUPAN amau a pom keia, a thulimlouhna uh a theigige ta dinga, a khelhna uh a gawt ding.

¹¹Herra sanoi minulle: "Älä rukoile tämän kansan puolesta, älä rukoile, että sille kävisi hyvin!

¹¹TOUPAN ka kiangah, Hiai mite hoihna ding ngetsak ken.

¹²Vaikka nämä ihmiset paastoavat, minä en kuule heidän valitustaan; vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, he eivät saa minua leppymään. Miekalla, nälällä ja rutolla minä teen heistä lopun."

¹²An ngawl mahle uh a kikou uh ka ngaikhe kei dinga, halmang leh buhbal thillat lan mahle uh ka dawng kei ding; namsau te, kial te, hipi tein amau ka hihmang zo ding, a chi hi.

¹³Minä vastasin: "Mutta Herra, Jumalani, profeetathan puhuvat heille näin: 'Ette tule näkemään miekkaa ettekä nälänhätää, sillä Herra antaa teille pysyvän onnen tässä maassa.'"

¹³Huan, ken, Eh, Toupa Pathian, ngaidih, a kiang uah jawlneiten, Namsau na tuak kei ding ua, kial leng na thuak sak kei ding uh, hiai muhah muan mahmahna ka honpe zo ding hi, lah a chi sek ngal ua, ka chi a.

¹⁴Herra sanoi minulle: "Silkkaa valhetta julistavat profeetat minun nimissäni! Minä en ole heitä lähettänyt, en ole antanut heille tehtävää enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat.

¹⁴Huan, TOUPAN ka kiangah, Jawlneiten ka mina juau a gen jel eive ua leh; amau ka sawl keia, thu ka khak keia, ka houpih sam keia, ka houpih sam kei hi. Thil a muh khol louhte uh, aisan bangmaha pangloute leh a lungsim dohate uh honhilh eive ua, achia.

¹⁵He ovat ennustaneet minun nimissäni, vaikka minä en ole lähettänyt heitä, ja sanoneet, ettei miekka eikä nälänhätä tule tähän maahan. Ja nyt minä, Herra, ilmoitan sinulle, mitä aion tehdä näille profeetoille: he kuolevat miekkaan ja nälkään!

¹⁵Huaijiakin TOUPAN hichiin a chi: Ka sawl khol louha ka min loua, Hiai gamah kial leh namsau a tung kei ding, chia genmi huai jawlneite namsau leh kialin a mangthang ding uh.

¹⁶Samoin käy kansan, jolle he ennustavat -- Jerusalemin kadut täyttyvät nälkään ja miekkaan menehtyneistä. Eikä ole ketään, joka hautaisi heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Minä syöksen heidän päälleen onnettomuuden, jonka he pahuudellaan ovat ansainneet."

¹⁶Huan, a thugen uh nana tang nam leng kial leh namsau jiakin Jerusalem kongzingah paihkhiak ahi ding ua, a tanute uh a tapate uhtoh, vuimi himhim a neikei ding uh. A thulimlouhna uh amau tungah ka sung sin ngala.

¹⁷-- Puhu heille nämä sanat: Kyyneleet vuotavat silmistäni yötä päivää, taukoamatta. Neitsyt, oma kansani, on saanut ankaran iskun, parantumattoman haavan!

¹⁷Huan, a kiang ua hiai thu na gen ding ahi; Sun leh janin ka khitui luang hen, hul himhim kei hen, ka mi, ka tanu nungak siangthouin nakpia liamna a tuak hi, khutkhak na mahmah.

¹⁸Kun menen ulos kaupungista, näen kaikkialla miekan kaatamia! Kun tulen kaupunkiin takaisin, näen kaikkialla nälkään nääntyneitä! Profeetat ja papitkin harhailevat ympäri maata eivätkä tiedä, mitä tehdä.

¹⁸Ka gam pawt leh, maijen, namsaua thahte! Khopi a alut leh, maijen, kialpi-misi! gam chihah jawlneite, siampute a tamvak chiat ua, a dan mahmah a theikei uh, chiin.

¹⁹-- Oletko, Herra, kokonaan hylännyt Juudan, etkö lainkaan välitä Siionista? Miksi olet lyönyt meitä niin, ettemme enää toivu? Me toivoimme rauhaa, mutta mitään hyvää ei tullut. Me odotimme, että haavamme parantuisivat, mutta meille koittikin kauhun aika.

¹⁹Juda pai khe siang na hi maw? Zion kih na hi maw? kou dia hihdamna om lou bikbeka bangdia honthuaksak oi? muanna ka zong ua, hoihna bangmah a hongtung kei; hihdamna hun ding leng, ngaidih khaphamna lel.

²⁰Me tunnemme, että olemme olleet jumalattomia, tiedämme isiemme rikokset. Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan!

²⁰Aw TOUPA, ka thulimlouhdan uh a kitheihmohbawl kei uhi, ka pipute uh ginatlouhna toh, na tungah lah ka hihkhialta ngal ua.

²¹Sinun nimeesi me vetoamme -- älä heitä meitä pois, älä anna valtaistuimesi kunnian joutua häväistyksi! Muista liittoa, jonka teit kanssamme, älä anna sen raueta!

²¹Na min jiakin honmusit kenla, na mangtutphah thupi minse sak kenla, ka kiang ua na thukhun theigigein hihse ken.Nam dang pathiante lakah vuah zusak thei a om uhia? ahihleh, vanin vuahpi a tungsak thei hia? aw TOUPA ka Pathian uh, huai pen nang na hi kei maw? hiai thil tengteng na hih ahi ngala, ka lamet uh nang na hi hi.

²²Voivatko vieraiden kansojen epäjumalat antaa sateen, tai tekeekö taivas itse sadekuurot? Etkö yksin sinä, Herra, Jumalamme! Sinuun me panemme toivomme, sinä olet kaiken luonut.

²²Nam dang pathiante lakah vuah zusak thei a om uhia? ahihleh, vanin vuahpi a tungsak thei hia? aw TOUPA ka Pathian uh, huai pen nang na hi kei maw? hiai thil tengteng na hih ahi ngala, ka lamet uh nang na hi hi.