¹Pappi Pashur, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja, kuuli, mitä Jeremia sanoi.

¹Huan Immer tapa, TOUPA ina heutupa pen, siampu Pashurin Jeremiain huai thute a gen chih a naja a.

²Silloin hän löi profeettaa ja pani hänet jalkapuuhun Benjaminin yläportille, josta tullaan temppelin alueelle.

²Huchiin Pashurin jawlnei Jeremia a khena, TOUPA ina Benjamin Kongpi saknunga koltanna ah a tangsaka.

³Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian vapaaksi, Jeremia sanoi hänelle: "Herra ei kutsu sinua enää nimellä Pashur vaan nimellä Magor- Missabib, Kauhua kaikkialla!

³A jingin Pashurin Jeremia a khahkhia a, huan Jeremiain a kiangah. TOUPAN na min dingin Pashur a chi kei hi, Mager-missabib a honchi jaw hi.

⁴Näin sanoo Herra: Minä saatan sinut ja kaikki sinun ystäväsi kauhun valtaan. Näet omin silmin, kun he kaatuvat vihollisen miekkaan. Minä annan koko Juudan Babylonian kuninkaan käsiin. Hän vie sen asukkaat Babyloniaan ja surmaa heidät.

⁴TOUPAN lah hichiin a chi ngala: Ngai in, nanga ding leh na lawmte tengteng a dingin kihtakin ka honbawl ding: amau a melmate uh namsauin a puk ding ua, nang jaw na mitin na en lel ding. Judate tengteng Babulon kumpipa khut ah ka pe vek ding: aman Babulon ah salin a pi dinga, namsauin a that ding hi.

⁵Minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet sen vihollisten käsiin, kaiken, mitä sen asukkaat ovat työllään hankkineet, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuninkaiden aarteet. Ne ryöstetään ja viedään Babyloniaan.

⁵Huai banah, khopi hauhna tengteng, a sepkhiak tengteng, a thil manpha tengteng leh Juda kumpipate gou tengteng a melmate uh khut ah ka pe dinga, amau a lik ding ua, a man ding ua, Babulon ah a pi ding uh.

⁶Myös sinä, Pashur, ja koko sinun perheesi joudutte vankeuteen. Babyloniaan sinut viedään, siellä sinä kuolet ja sinne sinut haudataan -- sinut ja kaikki ystäväsi, joita olet johtanut harhaan valheellisin puhein."

⁶Huan, nang Pashur, na in sunga om tengtengte toh sal ah na tang ding ua; Babulon ah na pai tei ding; huai ah na si dinga, huaiah vuiin na om dinga, nang leh na lawm juau thu na hilhsekte tengteng toh, a chi a.

⁷-- Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen suostunut! Sinä olet tarttunut minuun ja ottanut minut valtaasi. Päivästä päivään minä olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua.

⁷Aw TOUPA, nang non nakhema, khema om keita ve, nang jaw kei sangin na hata, non zoua; nitumin nuihsat ka hita, mi kuapeuhin a honnuih san uhi.

⁸Aina kun avaan suuni, minun täytyy huutaa, minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka päivä.

⁸Thu ka gen peuhmah chiangin, ka kikou khiaa, Hiamgamna leh siatna, chiin ka kikou; TOUPA thu bel kei adingin, nituma dem leh musit lohna kia ahi.

⁹Mutta kun sanoin: "Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa.

⁹Amah ka kan kei dinga, a minin leng thu ka gen nawn sam kei ding, chi mahleng, ka guh sunga mei kang kikhumkhin bang maiin ka lungtang sungah lah a om ngal naka, ka pai kinken zou keia, ka pha zou mahmah kei hi.

¹⁰Nyt kuulen monien kuiskivan: "Näettekö, kauhua kaikkialla!" "Antakaa ilmi!" "Annetaan hänet ilmi!" Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni: "Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan! Silloin hän on vallassamme, ja totisesti me kostamme!"

¹⁰Mi tampite phun gu ka ja, kil chih a lauhuai a om, Hek unla, i hek khawm ding uh, chiin. Ka lawmte ka puk chiang tang gige ten, Khemin a om dia, i zou ding, a tungah i phu uh i la ding, a chi ua.

¹¹Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä.

¹¹Himahleh TOUPA mihangsan kihtakhuai mahmah bangin ka kiangah a oma, a honsimmohte a puk ding ua, honzou kei ding uh. Zahlaktakin a om ding ua, a lohchin sin louh jiak un. Khantawna a minsiatna uh mangngilhin a om kei ding.

¹²Herra Sebaot, sinä tunnet oikeamielisen, sinä koettelet sydämen ja ajatukset -- kunpa näkisin, että kostat heille! Sinun haltuusi olen uskonut asiani.

¹²Aw sepaihte TOUPA, mi diktatte enchianpa, lungtang leh lungsim mu paisuak sekpa, a tung ua na phulak honmusak dih ve, ka tungtang thu lah ka honkemsakta ngala.

¹³Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa! Hän pelastaa avuttoman pahantekijöiden käsistä.

¹³TOUPA kiangah lasa unla, TOUPA phat un; thil gilou hihmite khut akipan panpih deihte hinna lah a humbit ngala.

¹⁴-- Kirottu olkoon päivä, jona synnyin, vailla siunausta päivä, jona äitini minut synnytti!

¹⁴Ka piankhiak ni hamse thuakin om hen, ka nn a honpiaksak ni vualjawlin om dah hen.

¹⁵Kirottu se mies, joka toi isälleni ilosanoman ja onnitteli häntä: "Sinulle on syntynyt poika!"

¹⁵Ka pa kianga, Tapa na neita hi, chih thu hontuna, hongkipaksakmi tak hamse thuakin om hen.

¹⁶Käyköön sille miehelle, niin kuin kävi kaupungeille, jotka Herra armotta kukisti! Kuulkoon hän valitushuudon aamulla, hälytyksen keskellä päivää,

¹⁶Huai mi lah, TOUPAN hehpih het loua a sukgawp khuate bangin om hen, jingsang lamin kikou husa ja henla, sun ahih chiangin galdou husa;

¹⁷kun ei surmannut minua kohtuun! Äitini olisi saanut olla minun hautani ja pysyä raskaana koko loppuikänsä!

¹⁷Sul sunga a honhihlup louh jiakin; huchi hihle bel ka nu ka han hi mai ding hia, a sulin khantawna honpai mai ding hi ven.Bangdia sul akipan hongpawt chitchiat ka hia, semgim leh lungkhama om dinga zahlak mawngmawnga ka damsung nite zang dingin?

¹⁸Miksi minun pitikään tulla äidinkohdusta näkemään pelkkää vaivaa ja tuskaa! Koko elämäni kuluu häpeässä.

¹⁸Bangdia sul akipan hongpawt chitchiat ka hia, semgim leh lungkhama om dinga zahlak mawngmawnga ka damsung nite zang dingin?