¹Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti Babyloniaa ja sen pääkaupunkia Babylonia vastaan.

¹Babulon tungtang, Kaldai mite gam tungtanga, jawlnei Jeremia kama TOUPA thu gen:

²-- Ilmoittakaa kansojen keskuudessa, tehkää tiettäväksi, kohottakaa merkkiviiri ja kuuluttakaa, huutakaa rohkeasti: Babylon valloitetaan, Bel ei voi mitään, Marduk syöstään maahan. Kaikki jumalat joutuvat häpeään, kaikki jumalankuvat syöstään maahan.

²Nam chih lakah gen unla, phuang un, puanjak khai unla, phuang unla, sel kei un, Babulon lak ahita. Bel bel a zahlak a, a milim a se khinta.

³Pohjoisesta hyökkää kansa Babylonian kimppuun ja hävittää maan autioksi. Kukaan ei jää sinne asumaan, ihmiset karjoineen pakenevat pois.

³Mal akipanin amah nam khatin a honsuala, huaiin a gam a hihgawp dinga, huailaiah kuamah a teng nawn kei ding ua; a taikek ua, a mangkhin ta uh, mi leh sate leng.

⁴-- Noina päivinä, tuohon aikaan, sanoo Herra, Israelin ja Juudan asukkaat palaavat yhdessä. He kulkevat tietään itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

⁴Huai nitein leh huai hun chiangin Israel tate a hongpai ding ua, amau leh Juda tate toh; kap kawmin a honpai ding ua, TOUPA a Pathian uh a zong ding uh; chih TOUPA thu pawt ahi.

⁵He kysyvät tietä Siioniin, sitä kohti he suuntaavat katseensa. "Tulkaa! Palatkaamme Herran luo pysyvään liittoon, jota emme enää riko."

⁵Zion lam ngain a kalsuanna ding uh a ding ding ua, Kisa un, khantawn thukhun manghilh nawn loh dingah TOUPA honglen un, a chi ding uh.

⁶-- Minun kansani oli kuin eksyneitten lauma, paimenet olivat johtaneet sen harhaan, vieneet oudoille vuorille. Vuorelta toiselle se kulki unohtaen oman tarhansa.

⁶Ka mite jaw belam mang ahi ua; amau chingmiten a pi mang ua, mual ahte a pai mangsak ua, tangah te, mual dungahte a pai ua, a huang uh a manghilh khinta uh.

⁷Kaikki raatelivat eksyneitä, kaikki, jotka heidät kohtasivat. Heidän vihollisensa sanoivat: "Emme me tee väärin, sillä he ovat rikkoneet Herraa vastaan." -- Totisesti, Herra on oikea laidun, hän on ollut isienkin toivo!

⁷A mu peuhin a ne jel ua, a melmate un, I gilou kei, Toupa dikna omna a pipute uh lamet TOUPA hilhial tunga thil a hihkhelh jiak ahi, a chi ua.

⁸Näin sanoo Herra: -- Paetkaa Babylonista, lähtekää kaldealaisten maasta! Kulkekaa kuin johtajalampaat lauman edellä.

⁸Babulon sung akipanin tai khia unla, Kaldaite gam akipan pai khia unla, kel hon laka keltalte bangin om un.

⁹Katsokaa, minä nostan pohjoisesta maasta suurten kansojen yhtyneet joukot Babyloniaa vastaan. Ne hyökkäävät pohjoisesta, ne valloittavat sen. He ovat taitavia sotureita, ampuvat nuolensa ja osuvat aina maaliin.

⁹Ngaidih ua, Babulon hongsual dingin mal gam akipan nam honpi thupi tak kikaikhawm ka tokthou dinga, amah dou dingin a kisa ding ua: huai akipanin lak ahi ding uh: a thalte uh lah galbawl siamtak vuaksuak ngeilou bang ahi ding uh.

¹⁰Kaldea joutuu vihollistensa saaliiksi, kaikki ryöstävät sitä mielin määrin, sanoo Herra.

¹⁰Huan, Kaldai lokin a om ding, a lok mite a tai ngial ding uh, chih TOUPA thu pawt ahi.

¹¹Iloitkaa vain ja riemuitkaa, te, jotka olette riistäneet maani ja kansani! Hyppikää ja kirmatkaa kuin vasikat, hirnukaa kuin oriit.

¹¹Kipak mahle uchin, nuamsa mahle uchin, aw ka goutan lok mite aw, lou lakah bawngla ta khialkhial bang leh sakoltal ham ngengek bang himahle uchin;

¹²Teidän äitinne joutuu häpeään, synnyttäjäänne pilkataan, hän on kansoista vihoviimeinen. Katsokaa maatanne: pelkkä autiomaa, kuiva aavikko!

¹²Na nu uh a hongzum mahmah dinga, nou hongsuangnu a hongzahlak ding hi. Ngai un, namte laka nuainungpen, gamdai gam, gam keu, gam vuak ahi ding.

¹³Herran vihan tähden se jää asumattomaksi, muuttuu aivan autioksi. Kaikki ohikulkijat kavahtavat Babylonia, järkyttyvät nähdessään sen tuhon.

¹³TOUPA hehna jiakin luahmi a om kei dinga, a sevek zo ding hi, Babulon hoh peuhmah a mulkim sak dinga, a siatna tengteng ziakin a tek ding uhi.

¹⁴-- Asettukaa taisteluun Babylonia vastaan, kaikki jousimiehet! Piirittäkää se, ampukaa kohti, älkää säästäkö nuolia, sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.

¹⁴Thalpeu tawimi tengteng aw, Babulon um suakin kivual unla, kap unla, thalte chil kei un, TOUPA tungah lah a khialta ngal ua.

¹⁵Kohottakaa sotahuuto joka puolelta! Babylon antautuu! Sen tornit kaatuvat, sen muurit sortuvat. Nyt Herra kostaa sille: Tehkää sille niin kuin se on tehnyt muille!

¹⁵A kimvelin awng unla, amah leh amah a kipeta, a kulhte a puktaa, a bangte a chimta, TOUPA phu lakna ahi ngala, a tungah phu la unla, a hih bangbangin a tungah hih un.

¹⁶Tuhotkaa Babyloniasta viimeinenkin kylväjä, älköön sirppi enää heiluko korjuuajan tullen. Lähteköön jokainen maahan tullut oman kansansa luo, paetkoon kotimaahansa turvaan vihollisen miekalta.

¹⁶Babulon akipan chi thehmi attan unla, buh lak laia kawite tawimi toh, nuaisiahna namsau lauin amau mite lam a juan chiat ding ua, amau gam chiat ah a atai ding uh.

¹⁷-- Israel oli eksynyt lammas, leijonat ahdistivat sitä. "Ensin sitä söi Assyrian kuningas, ja nyt on vielä Babylonian kuningas Nebukadnessar kalunnut sen luut.

¹⁷Isreal bel belam dalh jak ahia; humpinelkaiten a delh mang ua; Assuria kumpipan amah a ne phota, a tawpin Babulon kumpipa Nebukadnezzarin a guhte a haijanta hi.

¹⁸Sen tähden minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon näin: Minä rankaisen nyt Babylonian kuningasta ja hänen maataan, niin kuin minä olen rangaissut Assyrian kuningasta.

¹⁸Huaijiakin sepaihte TOUPA, Israelte Pathianin hichiin a chi: Ngai un, Assuria kumpipa ka gawt bangin Babulon kumpipa leh a gam ka gawt ding.

¹⁹-- Mutta Israelin minä tuon takaisin laitumelleen, se saa jälleen käydä Karmelin ja Basanin laidunmailla, syödä itsensä kylläiseksi Efraimin vuorilla ja Gileadissa.

¹⁹Huan, Israel a tatna ah ka pi nawn dinga, Karmel leh Bashan ah a ta dinga, Ephraim tangah leh Gilead ah amah a ta ding hi.

²⁰Noina päivinä, tuohon aikaan, sanoo Herra, etsitään turhaan Israelin pahoja tekoja, turhaan Juudan syntejä -- niitä ei enää ole! Sillä minä annan anteeksi niille, jotka olen jättänyt eloon."

²⁰Huai nite chiang huai hun chiangin Israel thulimlouhnate a zong ding ua, muh ding a om kei ding; Juda thilhihkhelhte leng muh ding a om sam kei ding; omsun dinga ka koihte lah ka ngaidam sin ngala, chih TOUPA thu pawt ahi.

²¹Herra on antanut käskyn: -- Nouskaa taisteluun Merataimin maata vastaan, käykää Pekodin asukkaiden kimppuun! Lyökää heidät kuoliaaksi, vihkikää tuhon omaksi viimeinenkin heistä, sanoo Herra. Tehkää juuri niin kuin olen käskenyt!

²¹Merathim gam sual un, a gam leh Pekod luah mite mahmah; that unla, hihgam sipsip unla, thu ka honpiak bangbangin hih un, chih TOUPA thu pawt ahi.

²²Jo kuuluu maasta sodan melske, jo luhistuu kaikki raunioiksi.

²²Huai gamah gal husa a om, siatna thupi mahmah husa toh.

²³Voi, kuinka onkaan palasina ja murskana tuo koko maailman vasara! Miten autioksi on Babylon tullut! Kansat sitä kammoavat.

²³Khovel pumpi sek a kitamin, nak kek nen hina tel e:

²⁴Minä viritin sinulle ansan, etkä sinä aavistanut mitään, ennen kuin jäit kiinni. Sinut löydettiin siitä ja vangittiin, sillä Herraa vastaan olet taistellut.

²⁴Aw Babulon, nang dingin thang kama, theiloua awk neita ve; muhkhiak leh matin na omta, TOUPA na sual ziakin.

²⁵-- Herra avaa asevarastonsa, ottaa esille vihansa aseet. Herra Jumala Sebaot tekee työnsä kaldealaisten maassa.

²⁵TOUPAN a galvan bawm a hongta, a hehna vanzatte a lakhiaa, TOUPA, sepaihte TOUPAN Kaldaite gamah hih ding a nei hi.

²⁶Tulkaa, kansat, kaikkialta Babylonin kimppuun, avatkaa sen aitat! Heittäkää kaikki, mitä löydätte, kasoihin niin kuin lyhteet. Vihkikää kaikki tuhon omaksi, älkää jättäkö mitään jäljelle.

²⁶Gamgi tawp pek akipanin honsual unla, a thil koihkhawmna inte hong vek unla, pai khawm unla, hihse vek un, a bangmah himhim hawi kei un.

²⁷Surmatkaa sen vallanpitäjät, viekää heidät teurastettaviksi. Voi heitä! Heidän päivänsä on tullut, käsillä on rangaistuksen aika.

²⁷A bawngtal tuaite hihlum vek unla, gohin om uhen. A tung uh gik hina tel e! A ni uh la a hongtungta ngala, amaute gawtna ni mahmah.

²⁸Kuulkaa! Babyloniasta saapuu pakolaisia, sieltä pelastuneita. He kertovat Siionissa, että Herra, meidän Jumalamme, on kostanut temppelinsä hävityksen.

²⁸TOUPA i Pathian phu lak, a biakin phu lakna ngei Ziona gen dinga Babulon akipana tai khia leh tai mangte husa ngei:

²⁹-- Kutsukaa Babylonin kimppuun kaikki ampujat, kaikki jousimiehet! Piirittäkää se joka puolelta, älkää päästäkö ketään pakoon. Maksakaa sille, mitä se on ansainnut! Tehkää sille niin kuin se on tehnyt muille. Se on ylvästellyt Herraa vastaan, Israelin Pyhää vastaan!

²⁹Babulon sual dingin thal kap siam, thalpeu zangmi tengteng sam khawm un; a kimvelin buk bawl unla, kuamah suakta kei uhen; A thilhih bangbangin thuk un, a hihsa bang tengteng amah tungah hih un: TOUPA, Israel Mi Siangthou lah a tou ngam a.

³⁰"Kaupungin nuoret miehet kaatuvat sen toreilla. Kaikki sen soturit saavat surmansa tuona päivänä", sanoo Herra.

³⁰Huaijiakin tangvalte a kholakte ah a puk ding ua, galkapmi tengteng huai niin a mangthang ding uh chih TOUPA thu pawt ahi.

³¹-- Katso, minä nousen sinua vastaan, sinä röyhkeä Babylon! sanoo Herra Jumala Sebaot. Nyt on tullut tuhosi päivä, se aika, jolloin minä sinua rankaisen.

³¹Ngai in, nang mi kisathei, ka hondou ahi, TOUPA, sepaihte TOUPAN a chi. Na ni a hongtungta, na gawtna ding ni mah.

³²Nyt röyhkeä kompastuu ja kaatuu, eikä kukaan nosta sitä pystyyn. Minä sytytän palamaan sen kaupungit, ja tuli tuhoaa kaiken myös niiden ympäriltä.

³²Huan mi kisathei a kisuiin a puk dinga, kuamahin a phong kei ding ua, huan, a khopite ah mei ka khah dinga, a kimvela om tengteng ka kang siangsak vek ding.

³³Näin sanoo Herra Sebaot: -- Sorrettuja ovat Israel ja Juuda, kaikki vieraalle maalle viedyt. Vangitsijat pitävät heitä vallassaan eivätkä suostu vapauttamaan heitä.

³³Sepaihte TOUPAN hichiin a chi: Israel tate leh Juda tate nuaisiahin a om khawmta ua; sala amaute pimite tengtengin amau a len chinten ua, a khah nuam het kei uh. Amaute tanpha bel a hata; amin sepaihte TOUPA ahi.

³⁴Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiaansa, hän tuo maailmalle rauhan ja panee Babylonian asukkaat vapisemaan.

³⁴Amah amau lama a panga, Babulona tengte hihbuaiin, khovela muanna a tut theihna dingin.

³⁵-- Miekka lyököön babylonialaisia, sanoo Herra, lyököön maan ruhtinaita ja viisaita!

³⁵Kaldai mite tungah namsau a leng hi, Babulona tengte, a heutute uh leh a mi pilte uh tungah leng, chih TOUPA thu pawt ahi.

³⁶Miekka lyököön sen ennustajapappeja, niin että he typertyvät, miekka lyököön sankareita, niin että he lamaantuvat!

³⁶Mi juautheite tungah namsau, mi hai a hongsuak ding uh: a galkap mi tungah namsau, a lunglel khin ding uh.

³⁷Miekka lyököön sen hevosia ja vaunuja, kaikkia sen palkkasotureita, niin että he pelkäävät kuin naiset! Tuhoutukoot sen varastot, joutukoot ryöstösaaliiksi!

³⁷A sakolte uh leh kangtalaite uh tungah namsau, a sunga mi kilak-hel tengtengte tungah leng, numei bang phet a honghi ding uh: a gou thil tungah namsau, lokin a om maimai ding uhi.

³⁸Miekka lyököön sen vesiä, niin että ne ehtyvät! Se maa on täynnä kauhistuttavia jumalankuvia, kansa palvoo niitä ja riehuu mieltä vailla.

³⁸A tuite kangin a keu khina, milimte gam lah ahi ngal a, milimte lah a hailoh uhi.

³⁹Sen tähden villikoirat ja sakaalit ottavat sen olinpaikakseen, strutsit sinne asettuvat. Mutta ihmisiä siellä ei asu enää koskaan, se pysyy autiona sukupolvesta toiseen.

³⁹Huaijiakin gamdai gam sahangte, ngiate toh huailaiah a teng ding ua, Ostritte leng huailaiah a teng ding uh; luahin a om ngei nawn kei ding; suan tengteng phain leng luahin a om kei ding.

⁴⁰Niin kuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurikaupungit, niin ei myöskään Babyloniin jää kukaan asumaan, ei yksikään sinne asetu. Näin sanoo Herra.

⁴⁰Pathianin Sodom leh Gomora leh a kho insakinkhangte a hihsiat bangbangin; huailaiah kuamah a tengta kei ding ua, mihing ta kuamahin a veh nawnta kei ding uh, TOUPA thu pawtin a chi.

⁴¹-- Katso, pohjoisesta tulee kansa, sieltä vyöryvät suuret joukot. Monet kuninkaat nousevat kaukaa maailman äärestä.

⁴¹Ngai un, mal lam gam akipan mite a hong ua, leh mun tawpa kipan nam thupi tak leh kumpipa tampi a hongkuan uhi.

⁴²Heillä on käsissään jouset ja sotakirveet, he ovat julmia, he ovat armottomia. Heidän huutonsa on kuin meren pauhu, he ratsastavat hevosilla valmiina hyökkäämään sinua vastaan, tytär Babylon.

⁴²Thalpeu leh tei a tawi ua, hiamgam tak, zahngaihna himhim neilou ahi uh. A husa uh tuipi ging huhu bang ahia, sakol tungah a tuang ua, mi chih galkapmi banga kivanin, aw, Babulon tanu, nang a hongsual sin uhi.

⁴³Kun Babylonian kuningas kuulee tämän viestin, hänen kätensä herpoavat. Ahdistus valtaa hänet kuin tuskan polte synnyttäjän.

⁴³A husa uh jain Babulon kumpipa khut a zota, numei nauvei lainatna bangin, natna thupitakin a manta hi.

⁴⁴-- Niin kuin leijona nousee Jordanin rannan tiheiköstä ja hyökkää rehevälle laitumelle, niin minä ajan hetkessä babylonialaiset maasta ja vedän heidän johtomiehensä tilille. Kuka on minun vertaiseni, kuka voi vaatia minut oikeuteen? Kuka on se paimen, joka voi vastustaa minua?

⁴⁴Ngai un, Jordan gam gammang akipan humpinelkai, kahna muna a hongtou bangin a hingpaitou dinga; amah akipanin amaute ka taimangsak pah ding; a tunga thu nei ding ka ut-ut ka sep ding. Kei bang kua a oma! Kuan sep ding. Kei bang kua kua a oma? Kuan ahia hunbi honsehsak ding? Belamchingmi kua ahia ka maa ding ding?

⁴⁵Sen tähden kuulkaa, mitä Herra on päättänyt Babyloniasta, mitä hän aikoo tehdä kaldealaisten maalle: Totisesti, lauman pienimmätkin raahataan pois, totisesti, laitumet autioituvat ihmisten pahuuden tähden!

⁴⁵Huaijiakin Babulon tungah TOUPA thu hilh, Kaldai mite tunga a thil seh ngaikhia un. Gan hon noute ngei kaihmangin a om ding ua, gan kahna muna mite a mulkim sak ding.Babulon lakna husa ah lei a ling dinga, a kahna husa namte laka jak ahi ding hi.

⁴⁶Maa järisee metelistä, kaikkien kansojen korviin kiirii huuto: "Babylon on valloitettu!"

⁴⁶Babulon lakna husa ah lei a ling dinga, a kahna husa namte laka jak ahi ding hi.