¹"Silloin", sanoo Herra, "kaivetaan haudoista Juudan kuninkaiden ja päämiesten luut, pappien, profeettojen ja Jerusalemin asukkaiden luut.

¹Huai hun chiangin, chih TOUPA thu pawt ahi: Juda kumpipate guh te, a heutute guhte, siampute guhte, jawlneite guhte, Jerusalema tengte guhte a han ua kipan a la khe ding ua;

²Ne levitellään auringon, kuun ja kaikkien taivaan tähtien alle, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, joilta kysyivät neuvoa ja joita he rukoilivat. Heidän luitaan ei enää koota hautoihin, vaan ne jäävät hajalleen maatumaan.

²Ni te, kha te, vana om tengteng, a it ua, na a sep ua, a delh ua, a zon ua, chibai a bukte uh maah a phou khe ding uh: lak khawm ahi nawnta kei ding ua, vui ahi sam kei ding uh; leitung a ekvut lel ding ahi ding.

³Kaikki, jotka silloin ovat jäljellä tästä pahasta sukupolvesta, minä karkotan pois maasta. Ja minne ikinä he joutuvatkin, heidän mielestään kuolema on elämää parempi."

³Hiai inkuan gilou mahmah omlai sun tengteng, ka hawljakna muna omlaiten hin sangin sih a tel zo ding uh, chih sepaihte TOUPA thu pawt ahi.

⁴-- Puhu heille: Herra sanoo näin: -- Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?

⁴Huai lou leng a kiang uah hichiin na gen ding hi: TOUPAN hichiin a chi: Mi a puk un a thou nawn kei ding ua hia? mi a vak mangin a hongkik nawn kei dia hia?

⁵Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?

⁵Bangachia hiai Jerusalem mite, khantawn a nungtawn dinga a tolhpuk uh? khemna a len kip ua, kik nawn a ut kei uh.

⁶Minä olen kuunnellut heitä tarkoin -- eivät he puhu niin kuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt!" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.

⁶Ka bil dohin ka ngaikhiaa, kuamahin thudik a gen kei uh, kuamahin, Bang ahia ka hih? chiin a thulimlouhna uh a kisik sam kei uh; mi chihin amau lampi a ngat chiat ua, kidouna muna sakol diang onon bang maiin.

⁷Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.

⁷Ahi, van a tuivapi in a hunbite a theia, vakhu te, lensiam te, tuivanelkai te, a hun geihgeihin a hongtung jel uh. Ka miten bel TOUPA thu seh a theikei uh.

⁸Kuinka te voitte väittää: "Me olemme viisaita, meillä on Herran laki." Totisesti, lainopettajien kynä on väärentänyt Herran lain!

⁸Bangchiin ahia, mi pil i hi ua, TOUPA dan i kiang uah a om, na chih uh? ngai un, laigelhmi kolom juautheiin, juauin a suaksakjaw uhi.

⁹Onnettomasti käy noille viisaille, he joutuvat ymmälle ja heidät vangitaan. He ovat hylänneet Herran sanan -- mitä viisautta heillä muka olisi!

⁹Mi pilte a zum un a lungdong ding ua, matin a om ding uh; ngai un, TOUPA thu a paikhia ua, amau ah bang pilna a oma ahia?

¹⁰Niinpä minä annan heidän vaimonsa vieraille ja heidän peltonsa valloittajille. He kaikki, pienimmästä suurimpaan, hankkivat väärää voittoa. Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa.

¹⁰Huaijiakin a jite uh midangte kiangah ka pe dinga, a loute uh leng a honneimi dingte kiangah; mi chih, a neupen akipana a thupipen tanin enhat ahi uhi. jawlnei akipana siampu tanin leng mi chih khemhat ahi ngal ua.

¹¹Huolettomasti he parantelevat minun kansani vammoja. He sanovat: "Nyt on rauha, kaikki hyvin!" vaikka rauhaa ei ole.

¹¹Ka tanu, ka mite liam awlmohlou takin, A hoih aka, a hoih aka, chiin a thoih ua, lah a hoih het kei a.

¹²Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään -- häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin. He kaatuvat kaatuneitten joukkoon, heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä, sanoo Herra.

¹²Thil kihhuai a hih uh a zum uhia? Ii, a zum het kei ua, a mel uh leng a san sam kei. Huaijiakin pukte lakah a puk tei ding ua, amaute gawt hun chiangin paihkhiakin a om ding uh chih TOUPA thu pawt ahi.

¹³-- Minä korjaan pois heidät kaikki kuin rypäleet köynnöksestä, sanoo Herra. Silloin viiniköynnökseen ei jää enää rypäleitä eikä viikunapuuhun viikunoita, lehdetkin ovat lakastuneet. Minä annan vihollisen vyöryä tämän kansan yli.

¹³Amau ka hihmang vek dinga, chih TOUPA thu pawt ahi: grep guite a gah kei dinga, theipi kungte a gah sam kei ding; a nah leng a vuai dinga, amaute tum mang ding te ka sep khinta hi.

¹⁴"Miksi me emme tee mitään, istumme vain? Kaikki koolle! Menkäämme linnoitettuihin kaupunkeihin ja tuhoutukaamme mieluummin siellä! Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa meidät, juottaa meille myrkyllistä vettä, koska olemme tehneet syntiä Herraa vastaan.

¹⁴Bangdia tu lailai i hi ua? kikaikhawm unla, khopi kulhneite ah lut unla, huailaiah i mangthang diam ding uh; TOUPA tunga i gitlouh tak jiakin; TOUPA i Pathian un gu-tui dawnding honpiain manthatna ah a honkoih hi.

¹⁵Me toivoimme rauhaa, mutta mitään hyvää ei tullut. Me odotimme, että parantuisimme haavoistamme, mutta meille koittikin kauhun aika.

¹⁵Muanna i zong ua, hoihna bangmah a hongtung kei, hihdamna hun ding leng, ngai in, lungdonna lel!

¹⁶Danista kantautuu pelottavia ääniä, vihollisten ratsut korskuvat. Koko maa vapisee, kun heidän oriinsa hirnuvat. He tulevat ja hävittävät maan, syövät sen sadon, tuhoavat kaupungin ja sen asukkaat."

¹⁶A sakol nak ging uh Dan a kipana jak ahia, a sakol uh ham ging in gam pumpi a ling a, a hongtung ua, a sunga om teng, a gai vek ua, khopi leh a sunga tengte toh.

¹⁷-- Katsokaa! Minä lähetän teidän kimppuunne käärmeitä, myrkkykäärmeitä. Niihin eivät loitsut tehoa, vaan ne purevat teitä, sanoo Herra.

¹⁷Ngai un, na lak uah gulpi ka sawl dinga, gul gu nei, khoi jual vual louhte: huaiten nou a hontu ding ua, chih TOUPA thu pawt ahi.

¹⁸-- Murhe murtaa minut, sydämeni on sairas.

¹⁸Aw lungkhamna ah kilungmuan thei ngut leng aw! sunggil ah ka lungtang a bahkhinta hi.

¹⁹Kaikkialta maasta kuuluu kansani, oman tyttäreni, huuto: "Eikö Herra ole enää Siionissa, eikö sen kuningas ole enää siellä?" Herra vastaa: -- Miksi he ovat vihoittaneet minut patsailla, vierailla, olemattomilla jumalilla?

¹⁹Ngai un, gam gamlapi akipan, ka tanu, ka mite kap husa, Zion ah TOUPA a om ka hia? a sunga a Kumpipa om lou ahi maw? a milim bawl tawmte leh nam dang milimtein bangachia honhehsak ahi ua?

²⁰"Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt, mutta me emme ole saaneet apua!"

²⁰Buh lak hun a kikhelta, nipi a beita, hotdamin i om kei lailai.

²¹Kansani, oma tyttäreni, on murtunut, se isku on murtanut minutkin. Minä pukeudun suruvaatteeseen, toivottomuus on vallannut mieleni.

²¹Ka mite, ka tanu natna ah lah ka na ngala, ka sun-a, lungdonnain a honlen hi.Gileada singnai damdawi om lou hia? huaiah hihdammi a om ka hia? bangdia ka mite, ka tanu damtheilou ahia?

²²Eikö edes Gileadissa ole balsamia, eikö sieltäkään löydy parantajaa? Minkä vuoksi kansani haavat eivät vieläkään arpeudu?

²²Gileada singnai damdawi om lou hia? huaiah hihdammi a om ka hia? bangdia ka mite, ka tanu damtheilou ahia?