¹Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: "Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia." He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahab-nimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi.

¹Huan Nun tapa Josuain, A gam leh Jeriko khua te vaen vel vel dih ua, chiin mi nih Sitim mun akipanin a sima enkhe ding a sawl hi. Huan, a vahoh ua, kijuak khat, a min Rahab in ah a valut ua, huaiah a tung uh.

²Mutta Jerikon kuningas sai vielä samana iltana tietää, että israelilaisia miehiä oli saapunut Jerikoon vakoilemaan maata,

²Huan, min, Ngaiin, tujanin gam entel dingin Israel suante a hong uh, chiin Jeriko kho kumpipa a hilh ua.

³ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: "Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata."

³Huan, Jeriko kho kumpipan, Na ina hongtung mikhualte honpiin: gam pumpi entel dinga hong ahi uhi, chia hilh dingin Rahab kiangah mi a sawla.

⁴Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: "Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat.

⁴Huchiin, numeiin huai mi nihte a pia, a sel a, huchiin, a kiang uah, He, mite ka kiangah hong ngei ngut ua, himahleh koi akipana hongpai uh ahi ua chih jaw ka theikei:

⁵He lähtivät tiehensä pimeän tulon aikaan, juuri kun kaupunginportteja suljettiin. En tiedä, minne he menivät, mutta jos heti lähdette ajamaan heitä takaa, voitte vielä saada heidät kiinni."

⁵Huan, hichi ahi a, kho mial, kulh kongpi khak hunding lai khawngin huai mite a pawtkhe nawnta ua: koilamah ahia a pai uh ka theita kei hi: delh meng le uchiin, na pha lai ding u e, a chi a.

⁶Rahab oli kätkenyt miehet talonsa katolle sinne levitettyjen pellavakimppujen alle.

⁶Ahihhangin in tungah a pitou a, in tunga ji ja kung siat khawmna lakah a sel hi.

⁷Kuninkaan miehet lähtivät ajamaan takaa vakoojia ja kulkivat Jordanin suuntaan aina kahluupaikoille asti. Takaa-ajajien lähdettyä portti suljettiin jälleen.

⁷Huan, miten Jordan lui lamah, gal kaina tanin a vadelh ua; huan, a delhmite a pawt khiak tak un kulh kongpi a khak uhi.

⁸Ennen kuin vakoojat olivat asettuneet makuulle, Rahab tuli katolle heidän luokseen

⁸Huan, a lup ma un in tungah a kiang uah a vahoh toua;

⁹ja sanoi heille: "Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne.

⁹Huai mite kiangah, Hiai gam jaw TOUPAN nou a honpetaa, na kihtakhuaina un a hondelhkhuma, hiai gama tengte tengteng na ma uah a zul khin uh ahi chih ka thei hi.

¹⁰Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät.

¹⁰Aigupta gam akipan na hongpawt un TOUPAN Tuipi San a honhihkan saka, Jordan lui gala Amorte kumpite nih Sihon leh Og te tunga na hihdante uh, huchibanga na hihman dan te uh lah ka naza ngal ua.

¹¹Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias.

¹¹Huai ka najak tak un ka lungtangte uh a zul khina, noute jiaka lunglau lou himhim a om kei uh: TOUPA na Pathian u lah tunglam van ah leh nuailam lei ah Pathian ahi ngala.

¹²Minä en kavaltanut teitä vaan pelastin henkenne. Vannokaa nyt minulle Herran nimeen, että te puolestanne pelastatte minun isäni suvun. Jättäkää minulle siitä varma merkki.

¹²Huchiin tun na tunguah ka honhehpihdan ka nakilangsakta hi, nou leng ka pa inkote tungah na hehpihna uh honkilangsak sam unla,

¹³Säästäkää minun isäni, äitini, veljeni ja sisareni ja koko heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemalta."

¹³Ka nu lehka pa te, ka sanggampasalte, ka sanggam numeite leh a neih khempeuh uh hawi unla, sihna lak akipan ka hinna uh honhumbitsak dinginTOUPA min louin hehpih takin ka kiangahkichiam unla, chiamtehna tak petpet honbawlsak un, a chi a.

¹⁴Miehet sanoivat hänelle: "Kohdatkoon kuolema meidät teidän sijastanne, ellemme täytä pyyntöäsi. Mutta te ette saa kertoa kenellekään meidän aikeistamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me säästämme teidän henkenne. Siihen voitte luottaa."

¹⁴Huan miten a kiangah, ka thilhih uh na gen khiak kei ding leh na sih tang un ka si ding uh; huchiin hichi ahi dinga, TOUPAN gam a honpiak hun chiangin, ka hon hehpih ding ua, na tungah muanhuai takin ka hih ding uh, a chi ua.

¹⁵Rahabin talo oli rakennettu kiinni kaupunginmuuriin, ja hän laski miehet köydellä ikkunasta muurin ulkopuolelle.

¹⁵Huchiin tohlet ah khauhual a zankhe suk a; a in lah khopi kulh khoua om ahi ngala, kulh tunga om ahi.

¹⁶Hän sanoi heille: "Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajanne tavoita teitä, ja piileksikää siellä pari kolme päivää. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, te voitte jatkaa matkaanne."

¹⁶Huan, a kiang uah, Tang lam juanin paita un, huchilouinjaw nou hondelhten a honmu kha ding uh; huan, huailaiah ni thum vabu un; nou hondelhte a hongkiknawn masiah uh: huaizoh chiangin ahihleh na pai nawn na ding uhi, a chi a.

¹⁷Miehet sanoivat hänelle: "Ellet tee niin kuin me käskemme, me vapaudumme valasta, jonka vannoimme sinulle.

¹⁷Huan, miten a kiangah, Na kichiamna nah on kichiam sak lel injaw moh na honmawk tansak sin kei hial ahi.

¹⁸Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon.

¹⁸Ngaiin, hiai gama ka honglut hun chiang un hiai khausan na honkhiakna tohlet ah na nagak belh in; huan, in sungah na kiangah na nute, na sanggam pasalte leh na pa inkote tengteng pilut vek in.

¹⁹Jokainen, joka poistuu talostasi, on itse syypää kuolemaansa, emmekä me ole siitä vastuussa. Jos taas me surmaamme jonkun, joka on kanssasi talossa, niin hänen kuolemastaan lankeaa syy meidän päällemme.

¹⁹Huan, hichi ahi dinga, na in kongpi akipana kholaka pawtkhia peuhmah amah lu tungah a sisan a om dia, kou a hihleh mohin ka om kei ding uh: huan, kuapeuh in sunga na kiang ua om peuhmah a tung ua khut a khak uhleh, ka lu tunguah a sisan uh a om ding hi.

²⁰Mutta jos kerrot jollekulle meidän aikeistamme, niin se vala, jonka vannoimme sinulle, ei enää sido meitä."

²⁰Himahleh ka thil hih uh na genkhiak leh non kichiam sakna ah mohin ka om kei ding uh, a chi ua.

²¹Rahab sanoi: "Tapahtukoon niin kuin sanotte." Hän hyvästeli miehet, ja he menivät pois. Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa.

²¹Huan, aman, Na thu bang jel uh hi leh ake, a chi a. Huchiin amau a paisaka, a paita ua: huan, tohlet ah khau san a gak den hi.

²²Miehet nousivat vuorille ja oleskelivat siellä muutaman päivän, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä etsivät heitä kaikkialta, mutta eivät löytäneet.

²²Huchiin a pai ua, huai tang a vatung ua, huailaiah ni thum, amau delhte a kiknawn masiah uh a vaom uh: delhmiten lam tawnin a zong ua, himahleh a mu zou kei uhi.

²³Sitten vakoojat laskeutuivat vuorilta, menivät Jordanin yli ja tulivat Joosuan, Nunin pojan luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut,

²³Huchiin huai mi nihte a kik nawn ua, huai tangakipan a pai suk ua, a galkah ua, Nun tapaJosua kiang a vatung ua; a tung ua thiltung tengteng a hilh uh.Huan, Josua kiangah, TOUPAN a gampumpi ikhut uah a honnape petmah ve, huai kia leng hilou, huai gama tengte tengteng I ma uah zul jel maimah uhi, a chi ua.

²⁴ja sanoivat: "Herra on varmasti antava koko maan meidän käsiimme. Kaikki sen asukkaat vapisevat jo pelosta."

²⁴Huan, Josua kiangah, TOUPAN a gampumpi ikhut uah a honnape petmah ve, huai kia leng hilou, huai gama tengte tengteng I ma uah zul jel maimah uhi, a chi ua.