¹Siihen aikaan, kun Israelissa ei vielä ollut kuningasta, Efraimin vuoriston perukoilla asui muualta sinne muuttanut leeviläinen mies. Hän otti itselleen sivuvaimon Juudan Betlehemistä.

¹Huan, hichi ahia, huailaia Israel gama kumpipa a om louh lai un, Levi chi, mi khat Ephraim tanggam tawp lamah a oma, Beth-lehem-juda gama mi mei dingin a nei hi.

²Mutta nainen suuttui häneen, lähti hänen luotaan ja palasi isänsä kotiin Juudan Betlehemiin. Kun hän oli ollut siellä nelisen kuukautta,

²Huan, a meiin a angkawm sana, huchiin Beth-lehem-juda gama a pa kiangah a taisana, huaiah kha li tak a oma.

³mies otti mukaansa palvelijan ja kaksi aasia ja lähti hänen jälkeensä taivuttaakseen hänet tulemaan takaisin. Sivuvaimo kutsui hänet isänsä kotiin. Miehen nähdessään vaimon isä riensi iloisena häntä vastaan

³Huan, a pasal a thoua, a sikha leh sabengtung nih piin kamdama vakhema, lungkima pi kik nawn tumin a va delhjuia: huan, a pa in ah a na pi luta: huan, nungakpan a na muhin a nakipahpih mahmah hi.

⁴ja vaati häntä jäämään luokseen. Mies jäi kolmeksi päiväksi appensa taloon, ja he söivät, joivat ja lepäsivät siellä.

⁴Huan, a pu, nungak pan a kianga om dingin a na khoukhoua; a kiangah ni thum a oma: huchiin a ne un a dawn khawm uhi, huaiah a tunga.

⁵Neljännen päivän aamuna mies nousi varhain lähteäkseen vaimonsa kanssa kotimatkalle. Mutta vaimon isä sanoi vävylleen: "Syö ensin vähäsen, että jaksat kulkea. Sitten voitte lähteä."

⁵Huan, hichi ahi a, a ni li niin jingkhangin a thou a, amah belpawt tumin a thou a; huan, nungakpan a makpa kiangah, Tanghou tawmchik bek nein na lungtang hihhalh tadih inla, huai khit chiangin na paina kei dia, achia.

⁶Mies jäi, ja he söivät ja joivat yhdessä. Sitten isä sanoi miehelle: "Jää vielä yhdeksi yöksi ja nauti olostasi."

⁶Huchiin a tu ua, a nih un a ne un a dawn khawm ua: huan, nungak pan huai mi kiangah, Lungkim takingiak mahmahin, na lungtang nuam takin om hen, a chi a.

⁷Kun mies nousi ja aikoi lähteä, hänen appensa pidätteli häntä, ja niin hän jäi vielä yhdeksi yöksi.

⁷Huan, huai mi bel pawt tumin a thoua, himahleh a puin a zolzola, huchiin a giak nawn ta hi.

⁸Viidentenä päivänä mies nousi aamulla varhain ja aikoi lähteä matkaan, mutta vaimon isä sanoi: "Syö vielä jotakin vahvistavaa. Viipykää täällä, kunnes päivä on kulunut pitemmälle." Jälleen he söivät yhdessä.

⁸Huan, a ni nga jing jingkhang piin pawt tumin a thou a; huan, nungak pan, Na lungtang hihhalh tadih lechin a kei dia, nitak ni nem hun tan bek om tadihin, a chi a; huan, a nih un an bang a ne khawm nawn ua.

⁹Kun leeviläinen sitten alkoi sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa tehdä lähtöä, hänen appensa sanoi hänelle: "Päivä alkaa jo kallistua iltaan. Jää tänne yöksi ja nauti olostasi. Varhain huomisaamuna voitte lähteä kotimatkalle."

⁹Huan, huai mi bel a mei toh, a sikha toh pawt tuma a kisak leh a pu, nungak pan a kiangah, Ngaiin, ni lenga kaita, tujan giak nawn mahmah dihin: khua leng a mialna a naita hi, hiaiah giak nawn inla, na lungtang nuam sataka a om theihna dingin; huchiin jingchiangin jingkhangin na thou dinga, na pai mai nake, a chi a.

¹⁰Mutta mies ei enää suostunut jäämään yöksi, vaan nousi ja lähti, ja hänen sivuvaimonsa lähti hänen kanssaan. Satuloiduilla aaseillaan matkaten he saapuivat Jebusin eli Jerusalemin lähistölle.

¹⁰Himahleh huai miin huai zan jaw giah a ut keia, a thou a, a pawttaa, Jebus kho jawn a tunga (huai bel Jerusalem khua a hi) sabengtung nih bawlsa a pia; a mei leng a tel hi.

¹¹Heidän tullessaan kaupungin luo aurinko oli jo laskemassa, ja palvelija sanoi isännälleen: "Poiketaan tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yövytään siellä."

¹¹Jebus kho kiang a tun un ni a kai mahmahtaa; huan, sikhain a pu kiangah, Hongpai dih, hiai jebustekhopi ah i lut mai ding, i giak mai ding, a chi a.

¹²Mutta hänen isäntänsä sanoi: "Ei, me emme poikkea kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia, vaan menemme Gibeaan."

¹²Huan, a pun a kiangah, Israel suante lah hi lou nam dang khua ah bang lut lou e; Gibea kho lam i juan zo ding, a chi a.

¹³Hän sanoi vielä palvelijalleen: "Tule, mennään yöksi johonkin toiseen lähellä olevaan kaupunkiin, vaikkapa Gibeaan tai Ramaan."

¹³Huan, a sikha kiangah, Kisa o, hiai munte akoijaw hiam i juan ding; Gibea khua ah hiam, Rama khuaah hiam i giakding hi, a chi a.

¹⁴He jatkoivat matkaa ja tulivat juuri auringon laskiessa Gibeaan, jossa asui benjaminilaisia.

¹⁴Huchiin a pai nawn jel ua; Benjaminte Gibea kho kiang a tun un ni a tumta.

¹⁵He kääntyivät tieltä kaupunkiin jäädäkseen sinne yöksi, mutta kun kukaan ei pyytänyt heitä kotiinsa, heidän oli jäätävä torille istuskelemaan.

¹⁵Huan, Gibea khuaa giak dingin a lut ua: huan, a luta, huai khopi kholakah a tua; kuamah amah zintun ngap himhim a om kei uh.

¹⁶Illan pimetessä muuan vanha mies palasi peltotöistä kaupunkiin. Hän oli kotoisin Efraimin vuoristosta ja oli muuttanut asumaan Gibeaan, kun taas kaupungin muut asukkaat olivat benjaminilaisia.

¹⁶Huan, ngaiin, putek khat nitaklamin a loukuan a hongpaia; huai mi bel Ephraim tanggam a mi ahia, Gibea khua ah a vaom zek jual ahi: huai mi chite bel Benjamin chite ahi uh.

¹⁷Huomattuaan kaupungin torilla istuvan matkamiehen vanhus meni kysymään häneltä: "Mistä tulet ja minne olet matkalla?"

¹⁷Huan, a kihei leh, kholaka mikhualpa a mua; huan, putekin, koia hoh ding: Koia kipana hong na hia? achia.

¹⁸Mies vastasi hänelle: "Olemme matkalla Efraimin vuoriston perukoille. Minä asun siellä. Olen ollut käymässä Juudan Betlehemissä, ja nyt olen kotimatkalla. Mutta täällä ei ole ketään, joka ottaisi minut yöksi luokseen.

¹⁸Huan, aman a kiangah, Beth-le-hem-juda gam akipana Ephraim tang tawp gam lamahhoh ka tum hi; huaia om ka hi, Bethlehem-juda gamah ka vahoha; tuin TOUPA in ah hoh ka tum hi; kuamahhonzintun ngap a om kei uhi.

¹⁹Meillä on mukanamme olkia ja muuta rehua aaseillemme sekä leipää ja viiniä itselleni, vaimolleni ja palvelijalleni. Kuten näet, meiltä ei puutu mitään."

¹⁹Ka sabengtung uh a ding ahihleh buhpawl leh ganan ka nei ua; huan, kei leh, na sikhanu leh, na sikhate kianga om tei tangval a ding leng tanghou leh uain a om laia: bangmah taksap ka neikei hial uh, a chi a.

²⁰Silloin vanhus sanoi: "Olet tervetullut minun kotiini. Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Tänne torille et saa jäädä yöksi."

²⁰Huan, putekin, Lungmuang takin omin; na kulna tengteng ken ka tum vek ding; kholakah jaw giak mahmah ken, a chi a.

²¹Hän vei matkalaiset kotiinsa ja ruokki heidän aasinsa. Sitten he pesivät matkan pölyt jaloistaan ja kävivät aterioimaan.

²¹Huchiin a in ah a pi luta, sabengtungte an a piaa; huan, a khete uh a sil ua, a ne un a dawn uhi.

²²Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet."

²²Huchia nuamsa leh kipak taka a om lai un, ngaiin, huai khuaa mi, Belial tapate khenkhatin huai in a honumta ua, kongkhak a hongsun doldol ua; inneipa putek kiangah, na ina hongtungpa honpi khia in, ka nakithuahpih ding uh, a chi ua.

²³Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä!

²³Huan, inneipa a kiang uah a vapawta, a kiang uah, Hilou e, ka unaute aw, hichi tela gilou jaw hih mahmah kei un; hiai mi ka mikhual ahi hi, hichibanga thil haihuai mahmah ahihleh hih lou e.

²⁴Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!"

²⁴Ngai un, hiaiah ka tanu nungak leh a mei a om uh; amau ka honpi khe dinga, amaute zahlaksak unla, pha na saksak uh a tunguah na hih na ding uh; hiai mi tungah jaw huchibang thil haihuai hih kei un, a chi a.

²⁵Mutta kaupungin miehet eivät kuunnelleet vanhusta. Silloin leeviläinen vei sivuvaimonsa ulkona odottaville miehille. He raiskasivat hänet ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamunsarastukseen asti. Vasta sitten miehet päästivät hänet käsistään.

²⁵Himahleh huai miten a thu a jui nuam kei ua: huchiin miin a mei a mana, a kiang uah a vapi khiaa; huan, a nakithuahpih ua, khovak masiah jankhuain a bawl ek ua; huan, khua a hongvak takin, a khah ua.

²⁶Aamunkoitteessa nainen tuli ja lyyhistyi sen talon ovelle, johon hänen miehensä oli majoittunut, ja jäi siihen makaamaan.

²⁶Huchiin numei bel khua a hongvak takin a paia, a heutupa tuna pa kongpi bul ah a puk dupa, khovak nung tanin a om nilouh hi.

²⁷Kun leeviläinen aamulla nousi, avasi talon ovet ja astui ulos lähteäkseen jatkamaan matkaa, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon ovella kädet kynnykselle ojennettuina.

²⁷Huan, a heutupa jingsangin a hongthou a, kongpite a hong a, pai tumin a vapawta: huan, ngaiin, a meinu kongpi bulah siksan ah a nathalpukta mai hi.

²⁸Hän sanoi vaimolleen: "Nouse, niin lähdetään!" Mutta vaimo ei vastannut. Mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja palasi kotiseudulleen.

²⁸Huan, aman a kiangah, Thouin, i pai ding, achia; himahleh a dawng het kei a: huchiin a sabengtung tungah a khatoua; huan, a thou a, a mun lamah a paitaa.

²⁹Kotiin tultuaan leeviläinen otti veitsen, paloitteli sivuvaimonsa ruumiin kahteentoista osaan ja lähetti kappaleet joka puolelle Israelia sanoen:

²⁹Huan, a in a vatunin temta a laa, a mei a mana, a guhte toh amah tuh seh sawm leh nihin a hawma, Israel gam tengteng ah a khak vek hi.Huan, hichi ahia, a mu peuhmahten, Israel suante Aigupta gam akipan a hongpawt nung uh hichibanga thilhih himhim tu tanin a om ngei naiin muh ahi ngei nai mahmah kei hi; ngaihtuah unla, kihou unla, gen dih ua, a chi ua.

³⁰"Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä."

³⁰Huan, hichi ahia, a mu peuhmahten, Israel suante Aigupta gam akipan a hongpawt nung uh hichibanga thilhih himhim tu tanin a om ngei naiin muh ahi ngei nai mahmah kei hi; ngaihtuah unla, kihou unla, gen dih ua, a chi ua.