¹Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin:

¹Huchiin Debora leh Abinoam tapa Barakin huai niin,

²-- Israel oli taisteluun vihkiytynyt, intoa täynnä kansa lähti sotaan. Ylistäkää Herraa!

²Israel phu a lakna ah Toupa phat un, mipite kilawp takin a kipeta uhi.

³Kuulkaa minua, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä tahdon laulaa Herralle, minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.

³Aw, nou kumpipate aw, ngaikhia unla; aw, nou heutute aw, bil na doh un; kei mahmahin Toupa pahtawiin la ka sa dinga, Toupa, Israelte Pathian phatin la ka sa ding.

⁴Herra, kun sinä lähdet Seiristä, kun saavut Edomin maasta, silloin vapisee maa, silloin lankeaa taivaasta sade, pilvet syöksevät vettä.

⁴Toupa, Seir gam akipana na hongpai khiaka, Edom pawn akipan na hongpawtin, lei a ling dudupa, vante leng a hong taka, ahi, meiten vuah a zusak.

⁵Herra saa vuoret järkkymään, itse Siinaikin vavahtaa Herran, Israelin Jumalan edessä.

⁵Tangte Toupa maah a hongchima, Siani tang lam mahleng Toupa Israelte Pathian maah.

⁶Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä karavaanit lakkasivat kulkemasta ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja.

⁶Anath tapa Samgar damlaite leh, Jael damlaitein, lamliante tot louhin a oma, zin leh leng te lah lampi maimai ahte a pai zo jel uh.

⁷Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään, kyliä ei enää ollut Israelissa. Silloin nousit sinä, Debora, astuit esiin, Israelin äiti.

⁷Israel gama khuate luah louhin a tul khina, a tul khin hi, kei Debora ka gamtanga, Israel gam nu ka gamtat masiah.

⁸Kansa oli valinnut uusia jumalia, siksi sota oli porteilla. Yhtään kilpeä, yhtään keihästä ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla.

⁸Pathian thakte a tel ua; huchiin kulh kongkhak bulahte kidouna a hongoma: Israel gama mi sing li tak lakah lum leh tei himhim om a om hia?

⁹Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella, se sykkii kansani intoa. Ylistäkää Herraa!

⁹Ka lungsim jaw Israelte vaihawmpa, mipite kianga lunglut taka kipiate lamah a om: Toupa phat un.

¹⁰Havahtukaa kaikki, te, jotka ratsastatte valkeilla aaseilla, te, jotka istutte pehmeillä peitteillä, myös te, jotka kuljette jalkaisin.

¹⁰Pau un, nou sabengtung kang tunga tute, nou vaihawmnaa tute, leh lampia paite.

¹¹Jo kaikuvat karjanjuottajien äänet vesipaikoilla. Siellä lauletaan Herran teoista, siellä ylistetään voittoja, jotka Herra antoi Israelin kansalle. Jo saapuu porteille Herran kansa.

¹¹Thal kapmite husa himhim jakphak louh, tui tawina munah Toupa thil dik hihte a gen a gen ua, Israel gam tunga thil dik hihte ngei. Huchiin Toupa mipite kulh kongkhak lamahte a pai suk ua.

¹²Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu! Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja, sinä Abinoamin poika!

¹²Thouin, thouin, Debora; thouin, thouin, lasa in: thouin, Barak nang Abinoam tapa, na matte sal din piin.

¹³Jo saapuivat kaikki jäljellä olevat mahtimiesten luo. Herran kansa urheine sotureineen tuli minun luokseni.

¹³Huchiin mi lian omlai zekte leh mipi a hongpai suk ua; mi hattak honsual pih dingin Toupa a hongpai suk ta.

¹⁴Efraimista saapuivat ne, joiden juuret ovat Amalekissa, heidän jäljessään tuli Benjamin joukkoineen. Makirista tulivat johtajat, Sebulonista valtikankantajat.

¹⁴Amalek zungzamte bel Ephraim akipanin a hongpai suka; Benjamin, na mite laka miten nang a honjui uh, Makir akipanin gam vaihawmmite a hong pai suk ua, huan, Zebulun akipanin laigelhmi chiang tawimite a hongpai suk uh.

¹⁵Isaskarin päämiehet liittyivät Deboraan, ja Isaskarin lailla teki Barakin heimo. Toinen toisensa perässä he kiitivät laaksoon. Ruubenin suvut miettivät kauan.

¹⁵Isakar mi liante Debora kiangah a tel ua; Isakar bangin, Barak leng: Guam lamah amah toh a tai suk ek ua. Reubente tui luannate ah a tup uh a lian mahmah hi.

¹⁶Miksi jäit makaamaan kuormasi ääreen, Ruuben, kuuntelemaan paimenten pillejä? Ruubenin suvut pohtivat pitkään.

¹⁶Bangdia belam huang kal khawnga tu nilouh, belam hon sapna tamngai ngai ding lelin? Reubente tui luannate ah hoih taka na ngaihtuah khiakna uh a om.

¹⁷Gilead jäi aloilleen Jordanin taakse. Miksi viivytteli Dan vieraiden laivojen luona? Asser pysyi meren äärellä, jäi lahtiensa rannoille.

¹⁷Gileadte Jordan galah a om nilouh ua: huan, Dante bangdia longte khawnga om nilouh uh ahia? Aserte tuipi piau ah a tu kinken ua, a tuipimengte khawng uah a om nilouh uh.

¹⁸Mutta Sebulonin kansa pani henkensä alttiiksi, se uhmasi kuolemaa ja rinnalla Naftali, kun kukkuloilla taisteltiin.

¹⁸Zebulunte leh Naphtalite pawn mun sanga sih ngap gige mi ahi uh.

¹⁹Kuninkaat saapuivat sotimaan. Taanakissa, lähellä Megiddon vesiä, jo taistelivat Kanaanin kuninkaat. Eivät he saaneet saaliikseen hopeaa.

¹⁹Kumpipaten a hongsual ua, huchiin kanan kumpipaten Megido tuikiang, Taanak khuaah a sual ua: sumlak himhim a neikei uh.

²⁰Taivaan tähdetkin taistelivat mukana, radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan.

²⁰Van akipanin a honsual ua; Aksiten a mun ua kipanin Sisera a honsual uh.

²¹Kisoninpuro huuhtoi vihollisen mennessään, Kisoninpuro, ikiaikainen! Eteenpäin, sieluni, voimallisesti!

²¹Kison luiin amaute a tai manga, nidanglai lui, Kison luiin, Aw ka kha, hattakin paijel in.

²²Maa vavahteli kavioiden alla, kun hevoset kiitivät täyttä laukkaa.

²²Huchiin sakolte a kipek thotthot ua, sakol hatte a tawmtawm jiak un.

²³Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli. Iäti kirottuja sen asukkaat, sillä he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sotureineen!

²³Merozi hamsiat un, Toupa Angelin a chi, huailaia omte nakpi takin hamsiat un; Toupa panpihin, Toupan mi hattak a sualna panpih dinga a hong louh jiak un.

²⁴Olkoon naisista siunatuin Jael, Jael, keniläisen Heberin vaimo, siunatuin nainen paimentolaisten joukossa.

²⁴Numei laklakah Jael, Ken mi Heber zi nuamsapen ahi ding, numei puanina tengte laklakah nuamsapen ahi ding.

²⁵Vettä Sisera pyysi, maitoa sai. Juhlamaljassa toi Jael kermaa.

²⁵Amah tui a hongngena, nawitui ana pia a: mi hoih nouin nawitui dat ana piaa.

²⁶Telttavaarnaan tarttui, otti toiseen käteensä nuijan, löi Siseraa, murskasi hänen päänsä, puhkaisi ja lävisti hänen ohimonsa.

²⁶Kilhna a tawia, a taklamin nasemmi sek; huan, sekin Sisera a khena, a lu ah a khen paisuaka, ahi, a haijek ah a khena, a khen tal vengvong.

²⁷Jaelin jalkoihin polvilleen Sisera vaipui, kaatui maahan pitkäkseen. Jaelin jalkoihin hän vaipui, lyyhistyi ruhjottuna maahan, jäi siihen.

²⁷A khe bulah a kuna, a puka, a luma: a khe bulah a kun a, a puktaa: a pukna munah a sita hi.

²⁸Ikkunasta katselee Siseran äiti, hätäilee säleikön ääressä: "Missä viipyvät Siseran sotavaunut? Miksei vielä kuulu kavioiden kapse?"

²⁸Sisera nu bel tawlet ah a daka, vathangkalh awngah a sama, Bangachia a kangtalai hongtung hak ahi? Bangachia a kangtalai khe zekai ahia? a chi.

²⁹Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa, ja äiti toistaa hänen sanojaan:

²⁹A numei pilten a nadawng ua, ahi, amah leh amah a kidawng tawm nawna,

³⁰"Ovat varmaan saaliinjaolla. Tyttö tai pari mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siseralle, kirjavaa kangasta saaliiksi, värikäs, kirjottu huivi tai kaksi saaliiksi saadulle kaulaan."

³⁰A mu zou ta kei ua hia? Gallak kihawmta lou uhia? Mi chihin nungak nih hiam khat hiam chiat; Sisera tan ding bel gallak puan ze tuamtuam, gallak puan ze kilawm, ze tuamtuam, gallak ngawnga velh ding puan a lang niha ze kilawm, ze tuamtuam, chiin.Huchibangin aw Toupa, na melmate tengteng mangthang vek uhenla: amah itte bel hattak a pai, ni bang hi uhen, chiin la a sa uh. Huan, gam bel kum sawmli sung galmuangin a oma.

³¹Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra, mutta ne, jotka Herraa rakastavat, ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta.

³¹Huchibangin aw Toupa, na melmate tengteng mangthang vek uhenla: amah itte bel hattak a pai, ni bang hi uhen, chiin la a sa uh. Huan, gam bel kum sawmli sung galmuangin a oma.