¹Silloin kansa alkoi itkeä ja parkua ja valitti koko yön.

¹HUCHIIN omkhawmte tengteng aw suak hialin a kap ua; huai janin mite a kapkap uhi.

²Kaikki israelilaiset nurisivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: "Kunpa olisimme saaneet kuolla Egyptissä! Kunpa edes saisimme kuolla täällä autiomaassa!

²Israel suante tengteng Mosi tung leh Aron tungah a phun ua: omkhawmte tengtengin a kiang uah, Aigupta gamah pathianin honhihlum geih hileh aw! Ahihkeileh gamdai ah honna hihlum geih hileh aw!

³Miksi Herra vie meidät tuohon maahan? Me kaadumme taistelussa, ja naisemme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Parempi meidän olisi palata Egyptiin."

³Bangachia namsaua si maimah dinga Pathianin hiai gama honpi ahi de aw? I ji I tate lah mat maimah ding ahi ngal ua: Aigupta gama kik nawn eia dia hoihzo lou ding hia? a chi ua.

⁴He sanoivat toisilleen: "Valitaan uusi johtaja ja palataan Egyptiin!"

⁴Huchiin a kihou khawm ua, Heutu bawl ni e, Aigupta gamah kik nawn ni, a chi ua.

⁵Silloin Mooses ja Aaron painoivat kasvonsa maahan yhteen kokoontuneiden israelilaisten edessä.

⁵Huchiin Mosi leh Aron Israel suante mipi omkhawm tengteng maah a khupboh uh.

⁶Mutta Joosua, Nunin poika, ja Kaleb, Jefunnen poika, jotka myös olivat olleet mukana tiedusteluretkellä, repäisivät vaatteensa

⁶Huan, Nun tapa Josua leh Jephune tapa Kaleb, gam vaenkhete laka telten a puan uh a botkek ua:

⁷ja sanoivat israelilaisille: "Maa, jota kävimme tutkimassa, on hyvä ja ihana maa.

⁷Israel suante omkhawm tengteng kiangah, Enkhe dinga ka vavakna gam uh gam hoihtak ahi.

⁸Jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät tuohon maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja antaa sen meille.

⁸I tung ua TOUPA a kipah leh huai gamah a honpi ding, honpe ding: huai nawitui leh khuaiju luanna gam.

⁹Te ette saa kapinoida Herraa vastaan! Älkää myöskään pelätkö sen maan asukkaita, meille he ovat pelkkä suupala. Heidän jumalansa ovat hylänneet heidät, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää siis pelätkö heitä!"

⁹TOUPA tungah hel kei phot leu chin, huai gama mite leng lau samkei un, I an ding uh ahi mai ua, a kihumbitna uh bangmah ahi kei; TOUPA I kiang uah a om hi, amau kihta kei un, chiin a gen uh.

¹⁰Kansa uhkasi kivittää Joosuan ja Kalebin hengiltä, mutta silloin Herran kirkkaus ilmestyi pyhäkköteltassa, niin että kaikki sen näkivät.

¹⁰Himahleh omkhawmte tengtengin suanga den a sawm uh. Huchiin TOUPA thupina kihoupihna puanin Israel suante tengteng maah a honglangta hi.

¹¹Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa halveksii minua? Kuinka kauan israelilaiset kieltäytyvät luottamasta minuun, vaikka olen tehnyt heidän hyväkseen niin monta suurta tekoa?

¹¹Huchiin TOUPAN Mosi kiangah, Hiai mipiten bangtan ahia honthuseh louh dina ua, a lak ua chiamtehna ka hih sek nangawna leng bangtan ahia hontaksan sin louh uh?

¹²Minä kuritan heitä rutolla ja hävitän heidät. Mutta sinusta minä teen heitä suuremman ja mahtavamman kansan."

¹²Hiin ka gawt dinga, ka in-gam sak dinga, nangmah ah a sang ua thupi leh thilhihthei jaw nam ka bawlkhe zo mai ding, a chi a.

¹³Mooses sanoi Herralle: "Egyptiläiset ovat kuulleet, että sinä voimallasi veit tämän kansan pois heidän luotaan,

¹³Huan, Mosiin TOUPA kiangah, Aigupta miten a za kha ding uh; hiai mite lah a lak ua kipana na thilhihtheihnaa na pikhiak ahi ngal ua;

¹⁴ja he ovat kertoneet siitä myös kaikille tämän maan asukkaille. He ovat saaneet kuulla, että sinä, Herra, asut tämän kansan keskellä, että olet ilmestynyt sille näkyvässä hahmossa, että sinun pilvesi on kansan yllä ja että kuljet edellämme päivisin pilvipatsaassa ja öisin tulipatsaassa.

¹⁴Hiai gama mite a hilh ding ua: hiai mipite lakah na om chih a zata uh; kimaituah hialin lah a honmuta ngal ua, na meipi a tunguah a om sek a; huan, sunin meipi ding, janin meiin a ma uh lah na pi jel ngala.

¹⁵Jos nyt teet lopun tästä kansasta, niin muut kansat, jotka ovat kuulleet sinun teoistasi, sanovat:

¹⁵Hiai mipite na thahgam leh na minthangna ja namten.

¹⁶'Herra ei kyennyt viemään kansaansa siihen maahan, jonka hän oli vannonut antavansa sille, ja siksi hän tappoi sen autiomaahan.'

¹⁶TOUPAN hiai mite kichiama achiam gama a pi theihlouh jiakin gamdai ah a hihlum ahi, chiin a hon genkhe ding uh.

¹⁷Herra, näytä nyt voimasi suuruus! Olethan sanonut:

¹⁷Tuin ka honngen ahi, ka TOUPA thilhihtheihna hihthupiin om hen, thu a na gentak dungjuiin,

¹⁸'Herra on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän antaa anteeksi pahat teot ja rikkomukset, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen hän panee lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista.'

¹⁸TOUPA jaw lungnel tak, migitna hau, thulimlouhna te, tatlekna te ngaidam sek; moha sehte khah ngeiloupa, pate thulimlouhna jiaka tate, tate ta nawnte, suan thumna leh suan lina tana leng gawt sek ahi na na chih.

¹⁹Koska siis armosi on suuri, anna kansallesi anteeksi sen pahat teot, niin kuin olet tähänkin asti antanut sille anteeksi aina Egyptistä lähdöstä saakka."

¹⁹Na migitna a thupi bang ngei leh Aigupta gam akipana tutana na ngaihdam bangin mipite thulimlouhna ngaidam dih ve, a chi a.

²⁰Herra sanoi: "Minä annan anteeksi, niin kuin pyysit.

²⁰Huan, TOUPAN, Na thu bangin ka ngaidam hi:

²¹Mutta niin totta kuin minä elän ja niin totta kuin Herran kirkkaus ja valta ulottuu kaikkialle,

²¹Himahleh ka hinna leh TOUPA thupinain a hondimsak ding lei tengteng louin ka gen hi;

²²yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni.

²²Aigupta gam leh gamdaia ka thupina leh ka thillamdang hihte mu a, huchi pipia leng sawm vei tak honzeet lailaia, ka thu jui lou lai mi tengtengin;

²³He eivät saa nähdä sitä maata, josta valalla vannoen annoin lupauksen heidän esi-isilleen. Kukaan niistä, jotka ovat minua halveksineet, ei pääse sinne.

²³A pipute uh kianga kichiama ka chiam huai gam a mu kei hial ding uh; a lak ua kei honngaineute mawngmawngin leng a mu sam kei ding uh:

²⁴Vain palvelijallani Kalebilla on toisenlainen henki, ja hän on aina uskollisesti seurannut minua. Siksi minä vien hänet siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat ottaa sen omakseen.

²⁴Ka sikha Kalebin bel lungsim dang a puta, a honzuih taktak jiakin, amah jaw a vahohna gamah ka pi ding, a suanten a luah ding uh.

²⁵Tasangolla asuu amalekilaisia ja kanaanilaisia. Huomenna teidän on käännyttävä toiseen suuntaan ja jatkettava matkaanne autiomaahan Kaislamerelle vievää reittiä pitkin."

²⁵Khaile, Amelekte leh Kanante huai gamah a om ua: jingchiangin kihei unla, Tuipi san lampi lam gamdai ah lut un, a chi hi.

²⁶Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:

²⁶Huan, TOUPAN Mosi leh Aron a houpiha,

²⁷"Kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan?

²⁷Hiai mi thulimlou omkhawmte, ka tunga phunphunte bangtan ahia ka dohtheih ding? Israel suante phunna, ka tunga a phunnate uh ka ja hi.

²⁸Sano Israelille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minä teen teille sen, mistä olen kuullut teidän itsenne puhuvan.

²⁸A kiang uah, Ka hinna louin ka gen hi, ka bilbuk ngeia na gen bang un na tunguah ka hih ding:

²⁹Tähän autiomaahan te sorrutte, kaikki katselmuksessa lasketut miehet, joka ainoa kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, te kaikki, jotka olette nurisseet minua vastaan.

²⁹Na luang uh gamdai ah a om dinga; na lak ua simsa mi tengteng, kum sawmnih akipan tunglam ka tunga phunphun teng,

³⁰Siihen maahan, jonka vannoin antavani teille asuinsijaksi, ei kukaan teistä pääse lukuun ottamatta Kalebia, Jefunnen poikaa, ja Joosuaa, Nunin poikaa.

³⁰Banjak hiala, Ka honomsak ding, ka chih gamah Jephune tapa Kaleb leh Nun tapa Josua kia loungal na lut kei ding uh.

³¹Teidän lapsenne, joiden te sanoitte joutuvan vihollisen käsiin, minä vien sinne, ja he oppivat tuntemaan omakseen sen maan, jota te olette halveksineet.

³¹Ahihhangin, Mat ding lel ahi ding uh, na chih uh na tate uh ka pi lut dinga, na dihlouh gam uh a thei ding uh.

³²Mutta te kuolette ja teidän ruumiinne jäävät tänne autiomaahan.

³²Noubel na luang uh hiai gamdai ah a om ding.

³³Rangaistukseksi luopumuksestanne teidän lapsenne joutuvat vaeltamaan täällä paimentolaisina neljäkymmentä vuotta, kunnes viimeinenkin teistä on nääntynyt autiomaahan.

³³Na tate uh gamdai ah kum sawmli a tamvak ding uh, gamdaia na luangte uh a mawk man masiah na kijuakna uh amau a thuak loh ding uh.

³⁴Neljäkymmentä päivää te kiersitte tutkimassa tuota maata, neljäkymmentä vuotta teidän on kärsittävä rangaistustanne -- vuosi kutakin päivää kohti. Näin te opitte tietämään, mitä merkitsee joutua minun hylkäämäkseni.

³⁴Gam na vaetkhiak ni zah uh, ni sawmli, ni khat tangin kumkhat jel, kum sawmli sung tak na tatlekna uh na thuak loh ding ua, huchiin ka tupdan ka hihlamdan na thei ding uh.

³⁵Minä, Herra, olen sanonut sanottavani. Näin minä teen koko tälle kelvottomalle kansalle, joka on liittoutunut minua vastaan: täällä autiomaassa jokainen tämän kansan jäsen kohtaa loppunsa, tänne he kuolevat."

³⁵Kei TOUPAN mi ginalou omkhawm honnanga omkhawmte tungah hia ka hih ngei ding ka nachita a: hiai gamdai ah a mangthang ding ua. Huailaiah a si ding uh, TOUPAN a chi, chi un, chiin.

³⁶Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt tutkimaan Kanaaninmaata, kuolivat Herran lyöminä,

³⁶Huan, gam enkhe dinga Mosi mi sawl hongkik nawnten, gam omdan a hoihlou lama genin amah tungah omkhawmte a phunsak hi,

³⁷koska he olivat yllyttäneet kansan kapinoimaan Moosesta vastaan puhumalla pahaa Herran lupaamasta maasta.

³⁷Huai gam omdan a hoihlou lama gente ngei TOUPA maah hiin a sita uh.

³⁸Niistä miehistä, jotka olivat käyneet tiedusteluretkellä, jäivät eloon vain Joosua, Nunin poika, ja Kaleb, Jefunnen poika.

³⁸Gam enkhe dinga hohte laka Nun tapa Josua leh Jephune tapa Kaleb bel a si tei kei uhi.

³⁹Kun Mooses ilmoitti nämä Herran sanat israelilaisille, heidät valtasi suuri murhe.

³⁹Huan, Mosiin huai thute Israel suante tengteng a hilha: huchiin mipite a lungkhamta mahmah uhi.

⁴⁰He päättivät lähteä heti seuraavana aamuna kohti vuoria ja sanoivat: "Nyt me olemme valmiit menemään siihen maahan, josta Herra puhui. Me myönnämme, että olemme olleet väärässä."

⁴⁰Huchiin jingpiinn a thou ua, mual vum ah a hohtou ua, Ngaiin, ka hongpai uhi. TOUPAN a honchiamna mun ah ka hoh ding uhi, ka na khialta uhi, achi ua.

⁴¹Mutta Mooses sanoi: "Miksi sitten rikotte Herran käskyä vastaan? Siitä ei hyvää seuraa.

⁴¹Huan, Mosiin, Lamzanna ahi kei ding chih thei napia bangdinga TOUPA thupiak bohse himhim na hi ua?

⁴²Älkää lähtekö, sillä Herra ei ole teidän kanssanne. Älkää menkö vihollistenne tapettaviksi.

⁴²Na lak uah TOUPA a om ngal keia, melmate hihlup lel dingin hohtou kei un.

⁴³Teitä vastassa ovat amalekilaiset ja kanaanilaiset, ja te kuolette taistelussa. Herra ei ole kanssanne, koska te olette luopuneet hänestä."

⁴³Na ma uah Amalekte leh Kanante a om uhi, namsaua hihlup na hi phet ding uh: TOUPA na lehngatsantak jiak un na kiang uah TOUPA a om kei ding, a chi a.

⁴⁴Mutta he eivät totelleet Moosesta, vaan lähtivät itsepäisesti etenemään ylös vuorille. Herran liitonarkku ja Mooses sen sijaan jäivät leiriin.

⁴⁴Himahleh mualvuma hoh a tum teitei ua: ahihhangin TOUPA thukhunnabawm leh Mosi jaw buk akipan a pawt kei uhi.Huchiin huai muala om Amalekte leh Kanante a hongkuan suk ua, a sual ua, Horma tanphain amau a sat puk phengphung maimah uhi.

⁴⁵Vuoristossa asuvat amalekilaiset ja kanaanilaiset hyökkäsivät ylhäältä käsin israelilaisten kimppuun, löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa Hormaan saakka. lisämääräyksiä

⁴⁵Huchiin huai muala om Amalekte leh Kanante a hongkuan suk ua, a sual ua, Horma tanphain amau a sat puk phengphung maimah uhi.