¹Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.

¹Ka mite aw, ka dan thu-ah bil nadoh unla: ka kama thute ah na bil uh hondoh un.

²Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,

²Gentehna thuin ka kamka dinga: nidanglaia thugil gente ka gen khe ding:

³vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.

³Huaite i bil un i ja ua, i lungsimin leng I thei uhi, a piputen leng a honhilh uhi.

⁴Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.

⁴Huaite tuh a tate uh lakah i im kei ding ua, khangthak hongom ding kiangah TOUPA phatna thu leh, a hatdan leh a thillamdang pipi hih dante I hilh zo ding uhi.

⁵Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,

⁵Jakobte laka thutheihsak tuh a hihkipa, Israelte lakah dan a sepa, huaite tuh i pipute kiangah thupiakin a piaa, amau huai thu tuh a tate u kianga a theihsak ding un:

⁶jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.

⁶Khangthak hongom ding naupang hongpiang dingten, a theihtheihna ding uh, huaite tuh a thou ua, a thou ua, a tate u kianga a hilh sawn jel ding un:

⁷Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,

⁷A lametna uh Pathiana a a koih theih ua, Pathian thilhihte a mangngilh louhna ding ua, a thupiakte a zon jawkna ding un:

⁸jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.

⁸Leh, a pipute bang ua, suan genhak tak leh helhat suan lungtang bawl diklou, Pathian laka lungsim ginomlou pua a om louhna ding un.

⁹[Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]

⁹Ephraim suante galthuama kithuama, thalpeu tawiin, kisual niin a taikek ua:

¹⁰He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.

¹⁰Pathian thukhun a jui kei ua, a dana om leng a ut kei ua:

¹¹He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.

¹¹A thilhihte a mangngilh ua, a thil lamdang hih a muhsakte toh.

¹²Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen.

¹²A pipute uh mitmuhah thillamdang pipite ahih jela. Aigupta gamah Zoan pawnah.

¹³Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi.

¹³Tuipi a khen hoka, amau a galkaisaka: tuite tuh bangkhat koih khawm venvon bangin a khawlsak meuhmouh hi.

¹⁴Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin.

¹⁴Sun chiangin meiin a pi a, jan khuain mei vakin leng a pipi hi.

¹⁵Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.

¹⁵Gamdai ah suangpite a kitam saka, tui thukpi akipan bang maiin dawnding tampi a pia hi.

¹⁶Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata.

¹⁶Suangpi akipanin luite a pawt khe saka, tuite luipi bangin a luang khe sak hi.

¹⁷Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.

¹⁷Huchi pipiin leng a tungah thil a hihkhial lailai ua, gam keu ah Tungnungpen tungah a hel uhi.

¹⁸Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.

¹⁸A gongthak uh hihdamna dinga anek ding uh ngenin a lungtang un Pathian a zeet uhi.

¹⁹He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: "Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?

¹⁹Ahi, Pathian kalhin thu a gen ua; Gamdai ah Pathianin dohkan a bawlkhol thei diam maw?

²⁰Totta kyllä, hän iski kallioon, ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat, mutta pystyisikö hän antamaan leipää ja hankkimaan lihaa kansalleen?"

²⁰Ngaiin, suangpi a sat a, tuite khawng a hongkikhoh khiaa, luite tuh a piau ah a dimleta; an leng a pe thei nalai diam maw? A mite adingin sa a bawlkhol diam maw? A chi ua.

²¹Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan,

²¹Huchiin TOUPAN a na jaa, a hehta a: Jakobte tungah mei a hongkuang kheta a, Israelte tungah hehna hongsuakta hi;

²²koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa.

²²Pathian a gingta kei ua, a hotdamna leng a muan louh jiak un.

²³Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet,

²³Himahleh tunglam van dumte thu a pia a, van kongkhakte a honsaka:

²⁴ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa.

²⁴A nek ding un manna a tunguah a zu saka, van buh tuh a kiang uah a pia hi.

²⁵Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.

²⁵Mihingten angel ann a ne ua: vahna khopin ann a honpia a.

²⁶Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.

²⁶Suahlam huih van ah a nungsaka: a thilhihtheihnain sim huih a nung sak hi.

²⁷Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.

²⁷Sa tuh leivui zah khawng tak a tunguah a zusaka, vasa kha nei tuipi-a piaunel zah tak:

²⁸Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille,

²⁸A giahna mun tak uah a ke saka, a omna buk kim khawng uah.

²⁹ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.

²⁹Huchiin a ne ua, a vah ngial ua; a lunggulh uh a kiang uah a pia hi.

³⁰Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,

³⁰A gongthakna uh a dai naikei a, a an uh a kam uah a om laia,

³¹saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit.

³¹Huchih laitakin Pathian hehna tuh a tunguah a tunga, a mi hoihhoihte uh khenkhat a thata, Israel tangvalte a sat puk helhhulh hi.

³²Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.

³²Huchi piin leng thil a hihkhial lailai ua, thillamdang hihte a gingta tuan kei uh,

³³Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.

³³Huaijiakin a damsung nite uh bangmahlou phetin a hihmangsaka, a damsung kumte uh launain a hihmansak lai hi.

³⁴Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

³⁴Amaute a thah chiangin amah a zong ua: a kik nawn ua, jingsangpiin Pathian a zonguhi.

³⁵He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.

³⁵Pathian tuh a suangpi uh ahi chih leh Pathian Tungnungpen a tanpa uh ahi chih a thei khe jel uhi.

³⁶Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään.

³⁶Himahleh amah a kam un achiamnuih phat ua, a lei un a kiangah juauthu a gen uhi.

³⁷He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.

³⁷A lungtang uh amah lakah a dik ngal keia, a thukhun ah lah a ginom sam kei uh.

³⁸Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.

³⁸Himahleh, amah bel lainatnaa dim a hih jiakin a thulimlouhna uh a ngaidama, amau a hihmang kei hi. ahi, tamvei pi a hehna a la kika. a thangpaihna a vekin a tokthou nuam kei jel hi.

³⁹Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.

³⁹Sa leltak a hih uh a theigige a: huih, kik nawnlou dinga nung mang jel bangin.

⁴⁰Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa!

⁴⁰Gamdai ah a tungah hel munin, gam keu ah amah hihlungkham mun hina tel u e!

⁴¹Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.

⁴¹A kihei kik nawn un Pathian a zeet ua, Israelte mi siangthou a hihvui naknak uhi.

⁴²He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät

⁴²A khut a theigige kei ua, melma laka a humbit ni a theigige sam kei uhi.

⁴³ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla.

⁴³Huchi-a Aigupta gama achiamtehnate a koiha, Zoan pawnah a thillamdang hihte leng a koiha;

⁴⁴Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda.

⁴⁴A luipi uh sisan a suaksaka, a luite uh leng sisan a suaksak hi, huchiin a dawn theita kei uhi.

⁴⁵Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken.

⁴⁵A lak uah thou tampi a sawla, huaiin amau a ne khina; ukengte leng a sawla, huaiin amau a hihmangta hi.

⁴⁶Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.

⁴⁶A thil poute u leng lung kiangah a piaa, a sepgim gah uh khaupe kiangah a pia hi.

⁴⁷Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa,

⁴⁷A grep guite uh gialin a hihsia a. a theipi kungte u leng vukin a hihsia hi.

⁴⁸hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa.

⁴⁸A ganta u leng gial kiangah a pia a, a ganhonte uh kek sa velvol kiangah a pia hi.

⁴⁹Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon.

⁴⁹A hehna thupi tak a tunguah a khia a, thangpaihna te, lunghihlouhna mahmahte, mangbatna te, gilou angel honte,

⁵⁰Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille.

⁵⁰A hehna adingin lam a bawlsaka’a hinna uh sihna lakah a humbit keia, a hinna uh hi kiangah a pezota hi.

⁵¹Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.

⁵¹Aigupta gama ta chil om tengteng a hihluma, Ham puanintea a hatna gah masa pente uh.

⁵²Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita.

⁵²Himahleh amah mite tuh belam bangin a pi khia a, ganhon bangin gamdai ah a pi hi.

⁵³Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri.

⁵³Bit takin a pi a, huchiin bangmah a lau kei ua: himahleh tuipiin a melmate uh a khuh khinta hi.

⁵⁴Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.

⁵⁴Huan, a mun siangthou gamgi a pi tunga, hiai tang, a khut taklama a lei.

⁵⁵Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset.

⁵⁵Nam chih a ma uah a delh khia a, amau khaua tehin gouluah dingin a hawma, a puaninte uah Israel namte a omsakta ahi.

⁵⁶Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään

⁵⁶Himahleh, Pathian Tungnungpen tuh a zeet ua, a tungah a hel ua, a thutheihsakte lah a jui ngal kei uhi.

⁵⁷vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi.

⁵⁷Kihei nawnin, a pipute u bangin lepchiah takin a gamta zota uhi: thalpeu muanhuai lou bangin a pai kawi uhi.

⁵⁸He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.

⁵⁸A mun sangte un amah tuh a hihheh ngala, a milim siamte un a mullit sak ahi.

⁵⁹Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan.

⁵⁹Pathianin huai a najakin a heha, Israelte a kih mahmah hi.

⁶⁰Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.

⁶⁰Huchiin Shiloh biakbuk mihing laka apuanin koih, a paisan a:

⁶¹Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,

⁶¹A hatna salah a mansaka, a thupina melma khut ah a mansak nawn hi.

⁶²ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui.

⁶²A mite namsau kiangah a piaa; a gouluah ding tungah a hehta hi.

⁶³Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille,

⁶³Meiin a tangvalte uh a kangmanga, a nungakte un kitenna himhim a neita kei uhi.

⁶⁴papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.

⁶⁴A siampute uh namsaua hihpukin a om ua; a meithaite uh a kap himhim kei uhi.

⁶⁵Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.

⁶⁵Huchih laiin, TOUPA, mi ihmu a khanglou bangin a khangloutaa, mi hat uain jiaka kikou bangin.

⁶⁶Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.

⁶⁶Amah melmate tuh a sat kika, khantawn min siatna a lohsakta hi.

⁶⁷Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut,

⁶⁷Huailou leng Jospeh puanin a deih keia, Ephraim nam leng a telta kei hi;

⁶⁸vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa.

⁶⁸Juda nam tuh a tel zota a, a it Zion tang mah.

⁶⁹Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

⁶⁹A in siangthou tuh van sangte bangin a lama, khantawn dinga a hihkip leilung bangin.

⁷⁰Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta,

⁷⁰A sikha David tuh a tela, belam huang akipante a la khiaa:

⁷¹toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia.

⁷¹Belampu nou kaite zuihna akipanin a pi khiaa, a mite Jakobte leh a gouluah ding Israelte vak dingin.Huchiin aman a lungtang uh hoihna bangjelin amaute a vaka; khut siamin a pita hi.

⁷²Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin.

⁷²Huchiin aman a lungtang uh hoihna bangjelin amaute a vaka; khut siamin a pita hi.