1Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
1Saron pak ka hia, phaijang lilipak.
2Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.
2Ling laka lili pak bangin, huchibangin tanute lakah ka it a om hi.
3Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.
3Gamlak singte laka apul kung bangin, huchibangin tapate lakah ka ngaihnou a om hi. Nakpia kipahna toh a lim nuaiah ka tua, a gah tuh ka chepin a khum hi.
4Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
4Annek khawmna inah a honpia, ka tunga a puanlap itna ahi.
5Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!
5Grepgimin honkhou unla, apul theiin honnem un: jawlngaiin ka chi a na ngala.
6Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.
6A khut veilam ka lu nuaiah a om, a khut taklamin a honpom.
7Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
7Zuktal leh gama zukpite ka hon ngen hi, Aw Jerusalem tanute, ka it hihbuai kei unla, phawng kei un, a lungkim matan.
8Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!
8Ka ngaihnou aw! ngai un, a hong hi, mual tungahte a tawma, tang tungahte a diang hi.
9Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.
9Ka ngaihnou jaw zuktal hiam sakhi tuaiilai bang ahi: Ngaiin, ka kulhbang nung lam uah a dinga, tohlette ah a ena, a nannate ah amah a kimu sak.
10Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
10Ka ngaihnouin thu a gena, ka kiangah Thou in, ka it, ka kilawmnou, hongpai mangin, a chi a.
11Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.
11Ngaiin, phalbi lah a beita ngala, vuah a theutaa, a paimang ta hi;
12Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
12Lei tungah pakte hongkilanga; vasate lasak hun a hongtunga, i gam uah khumin aw a kizata hi;
13Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
13Theipi kungin a gah hingte a min saka, grepguite a pak lun uh, a gimlimte uh a suaksak uhi. Thou ve, ka it, ka kilawmnou hongpai mangin.
14Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
14Suangpi heng khawng, mun sang munbu khawnga om, Aw ka vakhu, na mel honmusak inla, na aw lah a khm a, na mel lah a hoih ngala.
15Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!
15Sehalte, grephuan hihsia, sehal neute honmatsak ve; ka grephuan uh lah a paklun ngala.
16Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
16Ka ngaihnou kei ahi, kei amah a ka hi: lili pak lakah a gan a vaka.Ni a nongnema, limliapte a man matan, ka ngaihnou aw, kihei inla Bether mual tunga zuktal hiam sakhi tuailai bangin omin.
17Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!
17Ni a nongnema, limliapte a man matan, ka ngaihnou aw, kihei inla Bether mual tunga zuktal hiam sakhi tuailai bangin omin.