1Neito: Olisitpa oma veljeni, äitini imettämä! Saisin suudella sinua kun kohtaamme, eikä kukaan moittisi minua.
1Aw ka nu nawi ne, ka unaupa bang hile chin maw! po lamah nang kon muh leh, ka hontawp ding; ahi, kuamahin a honmusit kei ding uh.
2Saisin ottaa sinut mukaani, saisin viedä sinut äitini taloon. Siellä sinä opastaisit minua ja minä antaisin juodaksesi maustettua viiniä ja granaattiomenoitteni mehua.
2Nang ka hon pi dinga, ka nu in sungah kon la lut dinga, aman kei a honhilh ding; uain namtui ka hondawn sak dinga, ka pomgranet tuining.
3Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.
3A khut veilam ka lutang nuaiah a om dinga, huan a khut taklamin a hon pom ding.
4Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
4Ka honngen ahi, Aw Jerusalem tanute aw, hihbuai kei unla, it phawng kei un, a lungkim masiah.
5Muut: Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta rakastettuunsa nojaten? Neito: Omenapuun alla minä herätin rakkautesi, siellä, missä sinä sait alkusi, siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.
5Gamdai akipana hong tou hiai kua ahia, a ngaihnou tunga kingai? Apul kung nuaiah ka honphawnga: huailaiah na nun nang a honveia, huailaiah nang hon piangsak amah nauveiin a om hi.
6Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki.
6Na lungtanga suai bangin, na bana suai bangin kei hon koihin: itna lah sihna bangin a hat ngala; han bangin a gilou a: huaia kuangte mei kuangte bang ahi uh, TOUPA meikuang mahmah.
7Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.
7Tui tampiin itna a phelh theikeia, tuikhangten a tum thei sam kei ding hi: itna jiakin min a ina van tengteng pe ding hita leh, nakpitaka muhsitin a om ding hi.
8Muut: Meillä on pikkusisar, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä me teemme sisarellemme, kun häntä aletaan kysellä?
8Sanggamnu neu ka nei ua, nawi a neikei: amah adia thu a kigen ni chiangin ka sanggamnu uh adingin bang ka hih ding ua?
9Jos hän olisi muuri, hopeasakaroin sen varustaisimme! Jos hän olisi ovi, vahvistaisimme sen setrilaudoin.
9Kulhbang hi le bel, amah tungah dangka insang neu khat ka lam ding ua: huan kongkhak hita leh, amah sidar singpekin ka sungkhum ding uh.
10Neito: Muuri minä olenkin, ja rintani ovat kuin tornit! Mutta kun rakastettuni tulee, olen antautumaan valmis.
10Kulhbang ka hi a, ka nawite huaia insang bang ahi uh: huchihlaiin mi muanna musa bangin a mit ah ka om hi.
11Mies: Salomolla oli viinitarha Baal-Hamonissa. Sen hedelmistä maksaisi kuka vain tuhat sekeliä hopeaa, ja siksi kuningas pani sinne vartijat.
11Baal-hanmon ah Solomonin grephuan a neia; kemmite kiangah grephuan a khel saka; huaia a gah adingin mi chihin dangka sang khat nen a hontawi ding uh ahi.
12Minun yksin on oma viinitarhani. Pidä tuhantesi, Salomo! Vartijoillekin anna parisataa!
12Ka grephuan, keia ahi a, ka maah a om: nang, Aw Solomon, sang na nei ding, huan huaia theigah kemten za nih.
13Mies: Rakkaani, puutarhan kukka, kaikki odottavat kutsuasi. Kutsu minut!
13Nang huante suanga teng, kithuahpihte na aw a ngai ua, huai honza sakin.Kin mengin, ka ngaihnou, gimlim mual tunga zuktal hiam sakhi tuailai hiam bangin om in.
14Neito: Tule, rakkaani! Riennä kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuville vuorille!
14Kin mengin, ka ngaihnou, gimlim mual tunga zuktal hiam sakhi tuailai hiam bangin om in.