¹Niin tuli kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmastoista päivä, se päivä, jolloin kuninkaan käsky piti toteuttaa. Mutta tuona päivänä, jona juutalaisten viholliset olivat toivoneet saavansa heidät valtaansa, kävikin juuri päinvastoin: juutalaiset saivat valtaansa vastustajansa.

¹Muajin e dymbëdhjetë, që është muaji i Adarit, ditën e trembëdhjetë të muajit, kur duhet të zbatoheshin urdhri dhe dekreti i mbretit, dita në të cilën armiqtë e Judejve shpresonin të sundonin mbi

²Kaikissa kuningas Kserkseen maakuntien kaupungeissa, joissa juutalaisia asui, he kokoontuivat käydäkseen niiden kimppuun, jotka olivat suunnitelleet heidän tuhoamistaan. Eikä kukaan asettunut heitä vastaan, sillä kaikki muut pelkäsivät heitä,

²Judejtë u mblodhën në qytetet e tyre, në të gjitha krahinat e mbretit Asuero, për të shtrirë dorën kundër atyre që kërkonin t'u bënin keq; dhe askush nuk mundi t'u rezistonte atyre, sepse tmerri i Judejve i kishte zënë tërë popujt.

³ja kaikki maakuntien ruhtinaat, satraapit, maaherrat ja virkamiehet, joita kuninkaalla oli palveluksessaan, tukivat juutalaisia, koska pelkäsivät Mordokaita.

³Tërë krerët e krahinave, satrapët, qeveritarët dhe ata që merreshin me punët e mbretit i përkrahën Judejtë, sepse tmerri i Mardokeut i kishte zënë.

⁴Mordokai oli näet korkeassa asemassa kuninkaan hovissa, ja kaikkiin maakuntiin oli levinnyt tieto, että hänen valtansa jatkuvasti kasvoi.

⁴Në fakt Mardokeu ishte i madh në pallatin e mbretit, dhe fama e tij përhapej në të gjitha krahinat, sepse ky njeri, Mardokeu, bëhej gjithnjë më i madh.

⁵Näin juutalaiset surmasivat kaikki vihollisensa, tuhosivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat.

⁵Kështu Judejtë goditën tërë armiqtë e tyre, duke i kaluar në tehun e shpatës dhe duke kryer një kërdi dhe një shkatërrim të madh; u sollën si deshën me armiqtë e tyre.

⁶Susan kaupungissa juutalaiset surmasivat viisisataa miestä

⁶Në qytetin e Suzës Judejtë vranë dhe shfarosën pesëqind njerëz;

⁷ja tappoivat myös Parsandatan, Dalfonin, Aspatan,

⁷vranë edhe Parshandathan, Dalfonin, Aspathan,

⁸Poratan, Adaljan, Aridatan

⁸Porathan, Adalian, Aridathan,

⁹sekä Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan,

⁹Parmashtan, Arisain, Aridain dhe Vajezathan,

¹⁰kaikki juutalaisten vainoojan Hamanin, Hammedatan pojan, kymmenen poikaa. Mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

¹⁰dhjetë bijtë e Hamanit, birit të Hamedathas, armiku i Judejve, por nuk u dhanë pas plaçkitjes.

¹¹Vielä samana päivänä, jona kuningas sai tietää Susan kaupungissa surmattujen määrän,

¹¹Po atë ditë numri i atyre që ishin vrarë në qytetin e Suzës iu njoftua mbretit.

¹²hän sanoi kuningatar Esterille: "Susan kaupungissa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä, myös Hamanin kymmenen poikaa. Mitä he lienevätkään tehneet kuninkaan muissa maakunnissa! Mitä haluat nyt? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit vielä pyytää? Joka pyyntö täytetään!"

¹²Mbreti i tha atëherë mbretëreshës Ester: "Në qytetin e Suzës Judejte kanë vrarë dhe shfarosur pesëqind njerëz dhe dhjetë bij të Hamanit; çfarë kanë bërë vallë në krahinat e tjera të mbretit? Tani cila është kërkesa jote? Do të të plotësohet. Çfarë tjetër kërkon? Do të bëhet".

¹³Ester sanoi: "Jos suvaitset, kuningas, niin sallittakoon Susan juutalaisten toimia vielä huomenna samoin oikeuksin kuin tänään, ja ripustettakoon Hamanin kymmenen pojan ruumiit hirsipuuhun."

¹³Atëherë Esteri tha: "Në qoftë se kështu i pëlqen mbretit, le të lejohen Judejtë që janë në Suzë të bëjnë edhe nesër atë që është dekretuar për sot; dhe të varen në trekëmbësh të dhjetë bijtë e Hamanit".

¹⁴Kuningas määräsi, että oli tehtävä niin. Susassa julkaistiin sitä koskeva käsky, ja Hamanin kymmenen pojan ruumiit ripustettiin hirsipuuhun.

¹⁴Mbreti urdhëroi që të veprohej pikërisht kështu. Dekreti u nxuarr në Suza dhe dhjetë bijtë e Hamanit u varën në trekëmbësh.

¹⁵Susan juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Susassa kolmesataa miestä, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

¹⁵Judejtë që ishin në Suza u mblodhën edhe ditën e katërmbëdhjetë të muajit të Adarit dhe vranë në Suza treqind njerëz; por nuk u dhanë pas plaçkitjes.

¹⁶Myös muualla kuninkaan maakunnissa juutalaiset kokoontuivat puolustamaan henkeään päästäkseen rauhaan vihollisiltaan. He surmasivat vastustajiaan seitsemänkymmentäviisituhatta, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

¹⁶Edhe Judejtë e tjerë që ishin në krahinat e mbretit u mblodhën, për të mbrojtur jetën e tyre dhe për të qenë të sigurt nga sulmet e armiqve të tyre; vranë shtatëdhjetë e pesë mijë nga ata që i urrenin, por nuk u dhanë pas plaçkitjes.

¹⁷Tämä tapahtui adar-kuun kolmantenatoista päivänä, ja neljännentoista päivän he viettivät jo rauhassa ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä.

¹⁷Kjo ndodhi ditën e trembëdhjetë të muajit të Adarit; ditën e katërmbëdhjetë u çlodhën dhe e kthyen në një ditë banketi e gëzimi.

¹⁸Mutta Susan juutalaiset, jotka olivat kokoontuneet sekä kuun kolmantenatoista että neljäntenätoista päivänä, lepäsivät vasta viidentenätoista ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä.

¹⁸Judejtë që ishin në Suza u grumbulluan përkundrazi ditën e trembëdhjetë dhe të katërmbëdhjetë; ditën e pesëmbëdhjetë të muajit u çlodhën, e bënë ditë banketi dhe gëzimi.

¹⁹Tämän vuoksi maaseutukaupunkien juutalaiset viettävät adar-kuun neljättätoista päivää iloisena juhlapäivänä, järjestävät pitoja ja lähettävät toisilleen herkkuja lahjaksi.

¹⁹Për këtë arësye Judejtë e fushës, që banojnë në qytete pa mure, e kanë bërë ditën e katërmbëdhjetë të muajit të Adarit një ditë gëzimi, banketesh dhe feste, dhe në këtë ditë i dërgojnë dhurata njeri-tjetrit.

²⁰Mordokai merkitsi nämä tapaukset muistiin ja lähetti kirjeet kaikille kuningas Kserkseen maakuntien juutalaisille, niin lähellä kuin kaukanakin asuville.

²⁰Mardokeu i shkroi tërë këto gjëra dhe u dërgoi letra tërë Judejve që ishin në të gjitha krahinat e mbretit Asuero, afër dhe larg,

²¹Hän määräsi heidät viettämään joka vuosi juhlana adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista päivää

²¹për t'i urdhëruar të kremtonin çdo vit ditën e katërmbëdhjetë dhe të pesëmbëdhjetë të muajit të Adarit,

²²muistoksi niistä päivistä, joina juutalaiset olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan, ja siitä kuukaudesta, jolloin heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja heidän surunsa juhlaksi. Niinä päivinä heidän tuli pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille.

²²si ditët gjatë të cilave Judejtë patën pushim nga sulmet e armiqve të tyre, dhe si muaji në të cilin dhembja e tyre u kthye në gëzim dhe zia në festë, dhe kështu ato t'i bënin ditë banketi e gëzimi, gjatë të cilave t'i dërgonin dhurata njeri-tjetrit dhe t'u bënin dhurata të varfërve.

²³Näin juutalaisten keskuudessa vakiintui tapa, jota he jo olivat alkaneet noudattaa ja josta Mordokai nyt heille kirjoitti.

²³Judejtë u zotuan të respektonin atë që kishin filluar të bënin, ashtu si u kishte shkruar atyre Mardokeu.

²⁴Haman, Hammedatan poika, Agagin jälkeläinen, juutalaisten vainooja, oli näet punonut juonen juutalaisia vastaan hävittääkseen heidät ja heittänyt puria eli arpaa päivästä, jona voisi kukistaa ja tuhota heidät.

²⁴Në fakt Hamani, bir i Hamedathas, Agagitit, armiku i të gjithë Judejve, kishte komplotuar kundër Judejve për t'i shkatërruar dhe kishte hedhur Purin (domethënë kishte hedhur shortin), për t'i shfarosur dhe për t'i shkatërruar.

²⁵Mutta kuningas oli tästä kuultuaan lähettänyt uuden kirjallisen käskyn, ja niin Hamanin katala hanke juutalaisia vastaan kääntyi hänen omaksi tuhokseen ja hänet ja hänen kymmenen poikaansa ripustettiin hirsipuuhun.

²⁵Por kur Esteri u paraqit para mbretit, ky urdhëroi me shkrim që komploti i keq që Hamani kishte kurdisur kundër Judejve të binte mbi kryet e tij dhe që ai dhe bijtë e tij të vareshin në trekëmbësh.

²⁶Tästä syystä juutalaiset alkoivat kutsua näitä päiviä nimellä purim arpaa tarkoittavan pur-sanan mukaan. Kirjeen sisällön sekä kaiken näkemänsä ja kokemansa perusteella

²⁶Prandaj ato ditë u quajtën Purim, nga fjala Pur. Në përshtatje, pra, me të gjitha ato që ishin shkruar në atë letër, me të gjitha ato që kishin parë lidhur me këtë dhe me ato që kishin ndodhur,

²⁷he antoivat määräyksen, joka velvoitti heitä itseään, heidän jälkeläisiään ja kaikkia heidän joukkoonsa liittyneitä viettämään vuosittain näitä kahta päivää käskykirjeen ohjeiden mukaisesti ja aina oikeaan aikaan.

²⁷Judejtë vendosën të zotoheshin pa iu shmangur për vete, për pasardhësit e tyre dhe për të gjithë ata që do të bashkoheshin me ta, të kremtonin çdo vit këto dy ditë sipas udhëzimeve të shkruara dhe kohës së caktuar.

²⁸Nämä kaksi päivää tuli pitää mielessä sukupolvesta toiseen kaikissa perhekunnissa, ja niitä tuli viettää kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa, niin että purim-päivien vietto säilyisi muuttumattomana juutalaisten keskuudessa ja pysyisi aina heidän jälkeläistensäkin mielessä.

²⁸Ato ditë duhet të kujtoheshin dhe të kremtoheshin brez pas brezi, në çdo familje, në çdo krahinë, në çdo qytet; në asnjë mënyrë Judejtë nuk duhet të hiqnin dorë nga kremtimi i këtyre ditëve të Purimit, dhe kujtimi i tyre nuk duhet të zhdukej te pasardhësit e tyre.

²⁹Kuningatar Ester, Abihailin tytär, kirjoitti kaikella arvovallallaan yhdessä juutalaisen Mordokain kanssa vielä uuden kirjeen vahvistaakseen yleiseksi käytännöksi sen, mitä aikaisemmassa kirjeessä oli sanottu purim-juhlasta.

²⁹Mbretëresha Ester, bijë e Abihailit, dhe Judeu Mardoke shkruan me autoritet të plotë letrën e tyre të dytë lidhur me Purimin.

³⁰Mordokai lähetti kirjeen Kserkseen valtakunnan sadankahdenkymmenenseitsemän maakunnan kaikille juutalaisille rauhan ja ystävyyden toivotuksin.

³⁰Mardokeu u dërgoi letra tërë Judejve në njëqind e njëzet e shtatë krahina të mbretërisë së Asueros, me fjalë paqeje dhe të së vërtetës.

³¹Siinä velvoitettiin juutalaiset viettämään näitä purim-päiviä juutalaisen Mordokain ja kuningatar Esterin säätämänä määräaikana ja niin kuin juutalaiset itsekin olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen. Lisäksi siinä oli määräyksiä juhlan aikana pidettävistä paastoista ja valittajaisista.

³¹për t'i vendosur ato ditë të Purimit në kohën e caktuar, siç i kishin vendosur atyre Judeu Mardoke dhe mbretëresha Ester ashtu si kishin vendosur ata vetë për vete dhe për pasardhësit e tyre me rastin e agjerimit të tyre dhe të britmës së tyre.

³²Näin purim-juhlan viettoa koskevat määräykset vahvistettiin Esterin käskyllä ja kirjoitettiin kirjaan.

³²Kështu dekreti i Esterit fiksoi caktimin e Purimit dhe u shkrua në një libër.