¹Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki.

¹"Jam neveritur nga jeta ime; do të shfryj lirisht vajtimin tim, duke folur në trishtimin e shpirtit tim!

²Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

²Do t'i them Perëndisë: "Mos më dëno! Bëmë të ditur pse grindesh me mua.

³Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?

³A të duket mirë të shtypësh, të përçmosh veprën e duarve të tua dhe të tregohesh në favor të qëllimeve të njerëzve të këqij?

⁴Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?

⁴A ke sy prej mishi, apo shikon edhe ti si shikon njeriu?

⁵Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?

⁵A janë vallë ditët e tua si ditët e një të vdekshmi, vitet e tua si ditët e një njeriu,

⁶Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,

⁶sepse ti duhet të hetosh lidhur me fajin tim dhe të kërkosh mëkatin tim,

⁷vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.

⁷megjithëse e di që nuk jam fajtor dhe që nuk ka njeri që mund të më çlirojë nga dora jote?

⁸Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?

⁸Duart e tua më kanë bërë dhe më kanë dhënë trajtë por tani ti kërkon të më zhdukësh.

⁹Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?

⁹Mbaj mend, të lutem, që më ke modeluar si argjila, dhe do të më bësh të kthehem në pluhur!

¹⁰Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,

¹⁰A nuk më ke derdhur vallë si qumështi dhe më ke piksur si djathi?

¹¹olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.

¹¹Ti më ke veshur me lëkurë dhe me mish, më ke thurur me kocka dhe me nerva.

¹²Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani.

¹²Më ke dhënë jetë dhe dashamirësi, dhe providenca jote është kujdesur për frymën time,

¹³Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.

¹³por këto gjëra i fshihje në zemrën tënde; tani unë e di që ti mendoje një gjë të tillë.

¹⁴Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta.

¹⁴Në qoftë se mëkatoj, ti më ndjek me sy dhe nuk më lë të pandëshkuar për fajin tim.

¹⁵Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni.

¹⁵Në qoftë se jam i keq, mjerë unë! Edhe sikur të jem i drejtë, nuk do të guxoja të ngrija kokën, i ngopur siç jam nga poshtërsia dhe duke parë mjerimin tim.

¹⁶Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.

¹⁶Në rast se ngre kryet, ti më ndjek si luani, duke kryer përsëri mrekulli kundër meje.

¹⁷Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.

¹⁷Ti i përtërin dëshmitarët kundër meje, e shton zemërimin tënd kundër meje dhe trupa gjithnjë të reja më sulmojnë.

¹⁸Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!

¹⁸Pse, pra, më nxore nga barku? Të kisha vdekur, pa më parë sy njeriu!

¹⁹Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.

¹⁹Do të kisha qenë sikur të mos kisha ekzistuar kurrë, i mbartur nga barku në varr.

²⁰Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,

²⁰A nuk janë vallë të pakta ditët e mia? Jepi fund, pra, lërmë të qetë që të mund ta mbledh pak veten;

²¹ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa,

²¹para se të shkoj për të mos u kthyer më, drejt vendit të errësirës dhe të hijes së vdekjes,

²²kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.

²²të vendit të territ dhe të errësirës së madhe të hijes së vdekjes, ku ka vetëm pështjellim, ku madje edhe drita është si errësira".