1Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle.
1 Yaadin gaa, ay baakoy, za kaŋ iri gonda alkawley din, wa naŋ iri m'iri boŋ hanandi gaaham ziibo nda biya ziibo kulu gaa, k'iri hananyaŋo toonandi Irikoy humburkumay ra.
2Antakaa meille tilaa sydämessänne! Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole tuottaneet kenellekään vahinkoa emmekä hankkineet hyötyä kenenkään kustannuksella.
2 W'araŋ biney feeri iri se. Iri mana boro kulu zamba, iri mana boro kulu halaci, iri mana boro kulu ŋwa.
3Tätä en sano teitä tuomitakseni. Sanoinhan jo, että teillä on sija meidän sydämessämme, niin että haluamme teidän kanssanne elää ja teidän kanssanne kuolla.
3 Ay siino ga woodin ci zama ay m'araŋ ciiti ka zeeri se bo, zama ay jin ka ne araŋ go iri biney ra, hal iri go care banda, da buuyaŋ se no wala fundi se no.
4Teille voin puhua aivan suoraan, ja minulla on paljon aihetta olla teistä ylpeä. Olen saanut yllin kyllin lohdutusta, kaiken ahdinkomme keskelläkin tunnen ylenpalttista iloa.
4 Ay ga naanay araŋ gaa gumo, ay ga farhã araŋ sabbay se mo gumo-gumo. Ay to da bine-gaabi. Iri kankami kulu ra ay bina to da farhã hal a ga mun.
5Makedoniaan tultuamme emme saaneet hetkenkään rauhaa. Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot.
5 Zama baa waato kaŋ iri kaa Masidoniya, iri fundey mana fulanzam baa kayna. Kambu kulu gaa iri du kankami. Kakawyaŋ go taray, bina ra mo humburkumay.
6Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme.
6 Kulu nda yaadin, Irikoy kaŋ ga bine-gaabi no bine gazantekoy se n'iri biney gaabandi Titos kaayaŋo sabbay se.
7Hänen tulonsa lisäksi meitä lohdutti myös se rohkaisu, jota hän oli saanut teidän luonanne. Hän kertoi, kuinka te ikävöitte minua, kuinka nyt surette ja kuinka kiivaasti pidätte minun puoltani, ja se on vielä enemmän ilahduttanut minua.
7 Manti a kaayaŋo hinne se bo, amma da bine-gaabi kaŋ a kande iri gaa araŋ ciine ra. A dede iri se mate kaŋ cine araŋ faajo, d'araŋ bine sara, d'araŋ anniya mo go d'a ay se, hal ay farhã gumo ka tonton.
8Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu. Jos minua kaduttikin, kun näin teidän pahoittaneen siitä mielenne vähäksi aikaa,
8 Zama baa kaŋ ay n'araŋ biney sara nd'ay tira, a mana kokor k'ay di. Baa d'a kokor k'ay di mo (zama ay di tira din n'araŋ biney sara baa kaŋ alwaati kayna fo ra),
9olen nyt iloinen -- en siksi, että te tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista, ja niinpä emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa.
9 kulu nda yaadin sohõ ay go ga farhã. Manti zama araŋ biney sara se bo, amma zama araŋ bine sara to d'araŋ tuubi gaa. Bine saray kaŋ Irikoy ga ba no te araŋ se, hala hay kulu ra araŋ ma si du mursay kaŋ fun iri do.
10Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.
10 Bine sara kaŋ dumi Irikoy ga ba no ga tuubi goy te hal a ma koy to faaba do. Tuubi mo no kaŋ boro si tunandi. Amma ndunnya bine saray ga kande buuyaŋ.
11Näettehän, millaista intoa tuo Jumalan mielen mukainen murhe on luonut teihin, miten se on saanut teidät puolustautumaan, suuttumaan ja pelkäämään, ikävöimään meitä ja päättäväisesti rankaisemaan syyllistä. Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne tässä asiassa viattomia.
11 Zama guna haŋ kaŋ araŋ biney sara wo, kaŋ Irikoy ba, te: guna kookari kaŋ araŋ cabe, guna araŋ boŋ hanandiyaŋ! Oho, guna dukuri, da humburkumay, da faaji, da anniya, da cimi-kayandiyaŋ kaŋ yaŋ dumi araŋ te! Hay kulu ra araŋ cabe kaŋ araŋ ga hanan sanno wo ra.
12Minä en kirjoittanut teille sen enempää vääryyttä tehneen kuin vääryyttä kärsineenkään vuoksi, vaan jotta teille itsellenne Jumalan edessä kävisi selväksi, kuinka vakavasti te todella olette minun puolellani.
12 Yaadin gaa, baa kaŋ ay hantum araŋ se, ay mana hantum bora kaŋ na taalo din te sabbay se, wala mo bora kaŋ se a na taalo din te, amma zama araŋ kookaro kaŋ araŋ te iri se ma bangay araŋ se Irikoy jine.
13Tämä on meitä rohkaissut. Mutta vielä tätä rohkaisuakin enemmän meitä on ilahduttanut Tituksen ilo siitä, että hän voi nyt ajatella teitä kaikkia huojentunein mielin.
13 Woodin sabbay se no iri du bine-gaabi. Iri bine-gaabo ra mo iri farhã ka tonton Titos farhãyaŋo sabbay se, zama araŋ kulu n'a bina yeenandi.
14Minun ei tarvinnut hävetä sitä, että olin kiitellyt teitä hänelle. Niin kuin kaikki, mitä olen teille puhunut, on totta, samoin on osoittautunut todeksi se, mistä olen teitä kehunut Titukselle.
14 Zama d'ay fooma d'araŋ kayna a jine, ay mana haaw. Mate kaŋ cine ay na hay kulu ci araŋ se da cimi, yaadin mo no fooma kaŋ iri te Titos jine binde ciya cimi.
15Hänen sydämensä lämpenee, kun hän muistaa, miten kuuliaisia te kaikki olitte ja miten arasti ja kunnioittavasti te otitte hänet vastaan.
15 A bine baakasina mo go ga baa ka tonton araŋ se waati kaŋ a ga fongu d'araŋ ganayaŋo, da mate kaŋ araŋ n'a ta nda humburkumay da jijiriyaŋ.
16Olen iloinen siitä, että voin joka suhteessa luottaa teihin.
16 Ay ga farhã zama hay kulu ra ay ga hin ka naanay araŋ gaa.