1Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa.
1 Ay ne hã: Irikoy na nga jama furu no? Abada! Zama baa ay bumbo Israyla* boro no, Ibrahim dumi, Benyamin kunda no.
2Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut. Tiedättehän te, mitä kirjoitukset kertovat Eliasta. Hän esittää Jumalalle Israelia vastaan tämän syytöksen:
2 Irikoy mana nga jama furu bo! nga kaŋ a jin ka bay. Wala araŋ mana bay no haŋ kaŋ Irikoy Tira Hanna ci Iliya boŋ, mate kaŋ cine a na Irikoy ŋwaaray ka gaaba nda Israyla, ka ne:
3"Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi. Minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni."
3 «Rabbi, i na ni annabey wi, I na ni sargay* feemey zeeri. Ay mo, ay hinne no ka cindi. I goono g'ay fundo mo ceeci, ngey m'a kaa.»
4Mutta minkä vastauksen hän saa Jumalalta? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä."
4 Amma tuyaŋ woofo no Irikoy tu d'a a se? A ne: «Ay na alboro zambar iyye cindi ay boŋ se, kaŋ yaŋ kangey mana sombu ka sududu Baal* se.»
5Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut.
5 Yaadin mo no a go sohõ alwaati wo ra, jare kayna fo ka bara kaŋ Irikoy suuban gomni boŋ.
6Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo.
6 Amma da gomni boŋ no, manti goyey boŋ no koyne. Da manti yaadin no, gomno manti gomni no koyne.
7Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet,
7 Ifo binde no? Haya kaŋ Israyla goono ga ceeci, a mana du a, amma suubanantey no du a. Cindey mo Irikoy n'i biney sandandi.
8niin kuin on kirjoitettu: -- Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä.
8 Mate kaŋ i n'a hantum, ka ne: «Irikoy n'i no laakal tiŋo. A n'i no moyaŋ kaŋ i si di nd'ey, A n'i no hangayaŋ mo kaŋ i si maa d'ey, hala ka kaa hunkuna.»
9Ja Daavid sanoo: -- Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja satimeksi, kompastukoot he siihen ja saakoot rangaistuksensa.
9 Dawda mo ne: «I taablo ma ciya i se hirrimi, da kumsay, da katiyaŋ hari, da banandi mo.
10Hämärtykööt heidän silmänsä niin, etteivät he näe. Paina heidän selkänsä aina kumaraan.
10 I moy ma te kubay, hal i ma si du ka di. Ma naŋ mo i banda daarey ma gungum alwaati kulu.»
11Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä.
11 Amma ay ne: Katiyaŋo kaŋ i te, i n'a te zama ngey ma kaŋ se no? Abada! Amma i katiyaŋo do faaba kaa dumi cindey se, ka Israyla* zukku a ma canse.
12Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!
12 To. Za kaŋ i katiyaŋo ciya ndunnya se arzaka, i mursa mo ciya dumi* cindey se albarka, sanku fa mo i toonandiyaŋo.
13Teille pakanuudesta kääntyneille sanon: minä ylistän tehtävääni kansojen apostolina,
13 Amma sohõ ay goono ga salaŋ araŋ kaŋ ga ti dumi cindey se. Za kaŋ ay ya diya no dumi cindey se, ay go g'ay goyo beerandi
14sillä näin herätän ehkä heimolaisissani kateutta teitä kohtaan ja voin pelastaa joitakuita heistä.
14 ka di, mate kulu kaŋ no, hal ay m'ay bumbo dumo zukku a ma canse, zama ay ma i ra afooyaŋ faaba.
15Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!
15 Zama za kaŋ i furuyaŋo ciya ndunnya se sasabandiyaŋ, mate no i ye ka tayaŋo ga hima nd'a, da manti buukoy se fundi nooyaŋ?
16Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät.
16 Da looma sintina ciya _sargay|_ hanante, yaadin mo no motta. Da kaajo mo ciya hanante, yaadin mo no kambey ga ciya.
17Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä,
17 I na zeytun* kambe fooyaŋ ceeri. Nin mo, kaŋ ga ti ganjo ra zeytuno, i na ni dabu i game ra tuuri-nya hanna gaa, hala mo ni margu ka du zeytun kaajo albarka gaa i banda.
18älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.
18 To, yaadin gaa, ni ma si fooma kambe fey din gaa, zama nda ni ga fooma, ma bay kaŋ manti nin no goono ga kaajo jare bo, amma day kaajo no goono ga ni jare.
19Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa.
19 Ni ga ne binde: «I na kambeyaŋ ceeri k'i kaa zama i m'ay dabu.»
20Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää!
20 To, i cimbeeri-jaŋa sabbay se no i n'i kaa. Ni mo, ni cimbeero* do no ni goono ga goro. Kala day ma si te boŋbeeray, amma ma humburu.
21Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan.
21 Zama nda Irikoy mana fay da zeytun nya hanna kambey, a si fay da nin mo.
22Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois.
22 Wa guna Irikoy booriyaŋo d'a sandiyaŋo mo. Borey kaŋ yaŋ kaŋ din se, a sandiyaŋo no, amma ni wo se Irikoy booriyaŋo no, da day ni munye a booriyaŋo ra. Amma da ni mana munye, kulu a ga ni dumbu ka ni kaa.
23Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.
23 Borey mo, d'i mana soobay ka goro ngey cimbeeri-jaŋa ra, Irikoy ga ye k'i dabu, zama a gonda dabari k'i dabu koyne.
24Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.
24 Zama nda nin, kaŋ ga ti ganjo ra zeytun nya kambe, Irikoy na ni pati ka kaa ka ni dabu zeytun nya hanna gaa, haŋ kaŋ borey mana doona ka te, sanku fa binde ngey wo, kaŋ ga ti zeytun nya hanna kambeyaŋ, manti Irikoy g'i dabu ngey boŋ zeytun nyaŋo gaa?
25Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.
25 Nya-ize, ay si ba araŋ ma jaŋ ka bay gundo wo gaa (zama araŋ ma si ciya boroyaŋ kaŋ ga boŋ jare). Gundo wo ga ti: bine sanday te Israyla* jare se, hala waati kaŋ dumi cindey toonandiyaŋo ga to.
26Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: -- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä.
26 Yaadin mo no Israyla kulu ga du faaba, mate kaŋ i n'a hantum ka ne: «Fansakwa ga fun Sihiyona* ra kaŋ ga Irikoy wanga kosaray Yakuba se.
27Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä.
27 Woone no ga ti ay alkawlo kaŋ go in d'ey game ra, waati kaŋ ay g'i zunubey kaa.»
28Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden.
28 Baaru Hanna ciine ra, i te ibareyaŋ araŋ sabbay se. Amma Irikoy suubanyaŋo ciine ra, ngey no ga ti borey kaŋ Irikoy ga ba doŋ kaayey sabbay se.
29Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.
29 Zama Irikoy nooyaŋey da Irikoy ceeyaŋo, a si ba ye i gaa.
30Te olitte ennen tottelemattomia Jumalaa kohtaan, mutta noiden toisten tottelemattomuuden vuoksi Jumala on nyt armahtanut teidät.
30 Waato araŋ wo, araŋ wangu ka Irikoy gana, amma sohõ araŋ du suuji i ganayaŋ-jaŋa do.
31Samalla tavoin he ovat nyt olleet tottelemattomia, jotta myös heidät armahdettaisiin, kun te olette saaneet armahduksen.
31 Yaadin mo no ngey din kaŋ yaŋ wangu ka gana sohõ, i ga hin ka du suuji, wo kaŋ araŋ du din do.
32Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.
32 Zama Irikoy na boro kulu daabu ganayaŋ-jaŋay ra, zama nga ma suuji cabe borey kulu se.
33Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!
33 Hay! Mate kaŋ Irikoy laakalo arzaka ga guusu nd'a! A bayra mo, yaadin no a go! A ciitey baa da fintalyaŋ. A fondey mo bisa fahamay gaa!
34Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?
34 Zama: «May no na Rabbi miila bay, Wala may no ka ciya a saawarekasina?
35Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
35 May no jin k'a no, hal a m'a yeti a se?»
36Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.
36 Zama hay kulu fun a do, Hay kulu goono ga te a do, i ga ye a do mo. Darza ma ciya a wane hal abada! Amin!