¹Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

²-- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

³Silloin Job sanoi Herralle:

⁴-- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

⁵Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

⁶Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

⁷-- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

⁸Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

⁹Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

¹⁰Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

¹¹Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

¹²Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!

¹³Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

¹⁴Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

¹⁵Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

¹⁶mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

¹⁷Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

¹⁸Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.

¹⁹Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.

²⁰Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

²¹Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

²²Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.

²³Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

²⁴Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?