¹האזינו השמים ואדברה ותשמע הארץ אמרי פי׃

¹-- Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani.

²יערף כמטר לקחי תזל כטל אמרתי כשעירם עלי דשא וכרביבים עלי עשב׃

²Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle.

³כי שם יהוה אקרא הבו גדל לאלהינו׃

³Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa!

⁴הצור תמים פעלו כי כל דרכיו משפט אל אמונה ואין עול צדיק וישר הוא׃

⁴Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.

⁵שחת לו לא בניו מומם דור עקש ופתלתל׃

⁵Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.

⁶ה ליהוה תגמלו זאת עם נבל ולא חכם הלוא הוא אביך קנך הוא עשך ויכננך׃

⁶Näinkö sinä palkitset Herran, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa? Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi? Hän sinut teki ja rakensi.

⁷זכר ימות עולם בינו שנות דור ודור שאל אביך ויגדך זקניך ויאמרו לך׃

⁷Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla.

⁸בהנחל עליון גוים בהפרידו בני אדם יצב גבלת עמים למספר בני ישראל׃

⁸Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.

⁹כי חלק יהוה עמו יעקב חבל נחלתו׃

⁹Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.

¹⁰ימצאהו בארץ מדבר ובתהו ילל ישמן יסבבנהו יבוננהו יצרנהו כאישון עינו׃

¹⁰Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä.

¹¹כנשר יעיר קנו על גוזליו ירחף יפרש כנפיו יקחהו ישאהו על אברתו׃

¹¹Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa.

¹²יהוה בדד ינחנו ואין עמו אל נכר׃

¹²Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan.

¹³ירכבהו על במותי ארץ ויאכל תנובת שדי וינקהו דבש מסלע ושמן מחלמיש צור׃

¹³Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi, ja he saivat syödä pellon antimia, kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta.

¹⁴חמאת בקר וחלב צאן עם חלב כרים ואילים בני בשן ועתודים עם חלב כליות חטה ודם ענב תשתה חמר׃

¹⁴He saivat maitoa ja voita karjastaan, söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä ja puhdasta ydinvehnää, he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä.

¹⁵וישמן ישרון ויבעט שמנת עבית כשית ויטש אלוה עשהו וינבל צור ישעתו׃

¹⁵Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan.

¹⁶יקנאהו בזרים בתועבת יכעיסהו׃

¹⁶Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan.

¹⁷יזבחו לשדים לא אלה אלהים לא ידעום חדשים מקרב באו לא שערום אבתיכם׃

¹⁷Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet.

¹⁸צור ילדך תשי ותשכח אל מחללך׃

¹⁸Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.

¹⁹וירא יהוה וינאץ מכעס בניו ובנתיו׃

¹⁹Kun Herra näki Israelin teot, hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä ja hylkäsi heidät.

²⁰ויאמר אסתירה פני מהם אראה מה אחריתם כי דור תהפכת המה בנים לא אמן בם׃

²⁰Hän sanoi: "Minä käännän kasvoni heistä pois ja katson, miten heidän lopulta käy. He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia, joihin ei voi luottaa.

²¹הם קנאוני בלא אל כעסוני בהבליהם ואני אקניאם בלא עם בגוי נבל אכעיסם׃

²¹He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan. Siksi minä panen heidän kiusakseen kansan, joka ei kansalta näytä, typerysten heimolla minä vihastutan heidät.

²²כי אש קדחה באפי ותיקד עד שאול תחתית ותאכל ארץ ויבלה ותלהט מוסדי הרים׃

²²Minun vihani on syttynyt, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, kalvaa vuorten perustukset.

²³אספה עלימו רעות חצי אכלה בם׃

²³Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni.

²⁴מזי רעב ולחמי רשף וקטב מרירי ושן בהמות אשלח בם עם חמת זחלי עפר׃

²⁴He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät. Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.

²⁵מחוץ תשכל חרב ומחדרים אימה גם בחור גם בתולה יונק עם איש שיבה׃

²⁵Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen.

²⁶אמרתי אפאיהם אשביתה מאנוש זכרם׃

²⁶"Minä voisin hävittää heidät, pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä,

²⁷לולי כעס אויב אגור פן ינכרו צרימו פן יאמרו ידינו רמה ולא יהוה פעל כל זאת׃

²⁷mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.'

²⁸כי גוי אבד עצות המה ואין בהם תבונה׃

²⁸Israel on ymmärtämätön kansa, se ei ota opikseen neuvoista.

²⁹לו חכמו ישכילו זאת יבינו לאחריתם׃

²⁹Jos se olisi viisas, se ymmärtäisi tämän, tajuaisi, miten sen lopulta käy."

³⁰איכה ירדף אחד אלף ושנים יניסו רבבה אם לא כי צורם מכרם ויהוה הסגירם׃

³⁰voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta, kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta, ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa, ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin?

³¹כי לא כצורנו צורם ואיבינו פלילים׃

³¹Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän, ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän.

³²כי מגפן סדם גפנם ומשדמת עמרה ענבמו ענבי רוש אשכלת מררת למו׃

³²Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset, Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan.

³³חמת תנינם יינם וראש פתנים אכזר׃

³³Liskojen myrkkyä on heidän viininsä, sarvikyiden julmaa myrkkyä.

³⁴הלא הוא כמס עמדי חתם באוצרתי׃

³⁴Tämä kaikki on minulla mielessäni, sinetillä suljettuna aitoissani

³⁵לי נקם ושלם לעת תמוט רגלם כי קרוב יום אידם וחש עתדת למו׃

³⁵koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian.

³⁶כי ידין יהוה עמו ועל עבדיו יתנחם כי יראה כי אזלת יד ואפס עצור ועזוב׃

³⁶Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.

³⁷ואמר אי אלהימו צור חסיו בו׃

³⁷Vastustajilleen hän sanoo: "Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte?

³⁸אשר חלב זבחימו יאכלו ישתו יין נסיכם יקומו ויעזרכם יהי עליכם סתרה׃

³⁸Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne.

³⁹ראו עתה כי אני אני הוא ואין אלהים עמדי אני אמית ואחיה מחצתי ואני ארפא ואין מידי מציל׃

³⁹Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.

⁴⁰כי אשא אל שמים ידי ואמרתי חי אנכי לעלם׃

⁴⁰Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti,

⁴¹אם שנותי ברק חרבי ותאחז במשפט ידי אשיב נקם לצרי ולמשנאי אשלם׃

⁴¹minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni.

⁴²אשכיר חצי מדם וחרבי תאכל בשר מדם חלל ושביה מראש פרעות אויב׃

⁴²Minun nuoleni juopuvat kaatuneiden ja vankien verestä, minun miekkani ahmii vihollisruhtinaiden päitä."

⁴³הרנינו גוים עמו כי דם עבדיו יקום ונקם ישיב לצריו וכפר אדמתו עמו׃

⁴³Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan.

⁴⁴ויבא משה וידבר את כל דברי השירה הזאת באזני העם הוא והושע בן נון׃

⁴⁴Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen.

⁴⁵ויכל משה לדבר את כל הדברים האלה אל כל ישראל׃

⁴⁵Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille

⁴⁶ויאמר אלהם שימו לבבכם לכל הדברים אשר אנכי מעיד בכם היום אשר תצום את בניכם לשמר לעשות את כל דברי התורה הזאת׃

⁴⁶Mooses sanoi heille vielä: "Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti.

⁴⁷כי לא דבר רק הוא מכם כי הוא חייכם ובדבר הזה תאריכו ימים על האדמה אשר אתם עברים את הירדן שמה לרשתה׃

⁴⁷Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne. Kun noudatatte tätä lakia, saatte aina asua siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen."

⁴⁸וידבר יהוה אל משה בעצם היום הזה לאמר׃

⁴⁸Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle:

⁴⁹עלה אל הר העברים הזה הר נבו אשר בארץ מואב אשר על פני ירחו וראה את ארץ כנען אשר אני נתן לבני ישראל לאחזה׃

⁴⁹"Mene nyt Abarimin vuoristoon ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi.

⁵⁰ומת בהר אשר אתה עלה שמה והאסף אל עמיך כאשר מת אהרן אחיך בהר ההר ויאסף אל עמיו׃

⁵⁰Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella.

⁵¹על אשר מעלתם בי בתוך בני ישראל במי מריבת קדש מדבר צן על אשר לא קדשתם אותי בתוך בני ישראל׃

⁵¹Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä.

⁵²כי מנגד תראה את הארץ ושמה לא תבוא אל הארץ אשר אני נתן לבני ישראל׃

⁵²Sinä saat katsella sitä maata Jordanin tältä puolen, mutta et pääse sinne, tuohon maahan, jonka minä annan israelilaisille."