1וישא יעקב רגליו וילך ארצה בני קדם׃
1Sitten Jaakob lähti matkaan kohti idän kansojen maita.
2וירא והנה באר בשדה והנה שם שלשה עדרי צאן רבצים עליה כי מן הבאר ההוא ישקו העדרים והאבן גדלה על פי הבאר׃
2Saapuessaan sinne hän huomasi kaivon ja kolme lammaslaumaa makailemassa sen äärellä, sillä siitä kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suul- la oli iso kivi,
3ונאספו שמה כל העדרים וגללו את האבן מעל פי הבאר והשקו את הצאן והשיבו את האבן על פי הבאר למקמה׃
3ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen, kivi vieritet- tiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin. Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle.
4ויאמר להם יעקב אחי מאין אתם ויאמרו מחרן אנחנו׃
4Jaakob kysyi paimenilta: "Mistä te olette kotoi- sin, veljet?" He vastasivat: "Harranista."
5ויאמר להם הידעתם את לבן בן נחור ויאמרו ידענו׃
5Jaakob kysyi vielä: "Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?" He vastasivat: "Kyllä tunnemme."
6ויאמר להם השלום לו ויאמרו שלום והנה רחל בתו באה עם הצאן׃
6Hän kysyi: "Mitä Labanille kuuluu?" Ja he vastasivat: "Hyvää hänelle kuuluu, ja tuolta onkin tulossa hänen tyttärensä Raakel lampaineen."
7ויאמר הן עוד היום גדול לא עת האסף המקנה השקו הצאן ולכו רעו׃
7Jaakob sanoi: "Nyt on vielä täysi päivä ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon. Juottakaa vain lampaat ja viekää ne takaisin laitu- melle."
8ויאמרו לא נוכל עד אשר יאספו כל העדרים וגללו את האבן מעל פי הבאר והשקינו הצאן׃
8Mutta he sanoivat: "Ei, sitä me emme voi tehdä, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi vieritetään kaivon suulta. Vasta sitten me voimme juottaa lampaat."
9עודנו מדבר עמם ורחל באה עם הצאן אשר לאביה כי רעה הוא׃
9Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel toi sinne isänsä lammaslauman; sen paimentaminen oli näet hänen tehtävänsä.
10ויהי כאשר ראה יעקב את רחל בת לבן אחי אמו ואת צאן לבן אחי אמו ויגש יעקב ויגל את האבן מעל פי הבאר וישק את צאן לבן אחי אמו׃
10Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Labanin tyttären, ja hänen lampaansa, hän astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti lampaat.
11וישק יעקב לרחל וישא את קלו ויבך׃
11Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun.
12ויגד יעקב לרחל כי אחי אביה הוא וכי בן רבקה הוא ותרץ ותגד לאביה׃
12Hän kertoi Raakelille olevansa hänen isänsä sukua, Rebekan poika, ja Raakel juoksi kertomaan isälleen.
13ויהי כשמע לבן את שמע יעקב בן אחתו וירץ לקראתו ויחבק לו וינשק לו ויביאהו אל ביתו ויספר ללבן את כל הדברים האלה׃
13Kun Laban sai kuulla sisarenpoikansa tulosta, hän riensi Jaakobia vastaan, syleili ja suuteli häntä ja vei hänet kotiinsa. Jaakob kertoi Labanille kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut,
14ויאמר לו לבן אך עצמי ובשרי אתה וישב עמו חדש ימים׃
14ja Laban sanoi hänelle: "Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä." Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran,
15ויאמר לבן ליעקב הכי אחי אתה ועבדתני חנם הגידה לי מה משכרתך׃
15Laban sanoi Jaakobille: "Miksi sinun pitäisi tehdä minulle ilmaista työtä, vaikka oletkin sukulaiseni? Sano, mitä haluat palkaksesi."
16וללבן שתי בנות שם הגדלה לאה ושם הקטנה רחל׃
16Labanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel.
17ועיני לאה רכות ורחל היתה יפת תאר ויפת מראה׃
17Lealla oli lempeät silmät, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.
18ויאהב יעקב את רחל ויאמר אעבדך שבע שנים ברחל בתך הקטנה׃
18Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat minulle nuoremman tyttäresi Raake- lin."
19ויאמר לבן טוב תתי אתה לך מתתי אתה לאיש אחר שבה עמדי׃
19Laban sanoi: "Parempi minun on antaa hänet sinulle kuin jollekin toiselle. Jää minun luokseni asumaan."
20ויעבד יעקב ברחל שבע שנים ויהיו בעיניו כימים אחדים באהבתו אתה׃
20Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.
21ויאמר יעקב אל לבן הבה את אשתי כי מלאו ימי ואבואה אליה׃
21Sitten Jaakob sanoi Labanille: "Anna minulle vaimoni. Palvelusaikani on kulunut umpeen, ja nyt tahdon saada hänet."
22ויאסף לבן את כל אנשי המקום ויעש משתה׃
22Laban kutsui silloin koolle paikkakunnan kaikki asukkaat ja järjesti hääpidot.
23ויהי בערב ויקח את לאה בתו ויבא אתה אליו ויבא אליה׃
23Mutta illan tultua hän haki tyttärensä Lean ja vei hänet Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi häneen.
24ויתן לבן לה את זלפה שפחתו ללאה בתו שפחה׃
24Laban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Lealle orjattareksi.
25ויהי בבקר והנה הוא לאה ויאמר אל לבן מה זאת עשית לי הלא ברחל עבדתי עמך ולמה רמיתני׃
25Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, että olikin saanut Lean. Hän sanoi Labanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minähän palvelin sinua saadakseni Raakelin. Miksi sinä petit minua?"
26ויאמר לבן לא יעשה כן במקומנו לתת הצעירה לפני הבכירה׃
26Mutta Laban vastasi: "Ei ole meillä päin tapana naittaa nuorem- paa tytärtä ennen vanhempaa.
27מלא שבע זאת ונתנה לך גם את זאת בעבדה אשר תעבד עמדי עוד שבע שנים אחרות׃
27Vietä nyt vain hääviikko loppuun tämän vanhemman kanssa, niin saat sitten palkaksi nuoremmankin, kunhan pysyt minun palveluksessani toiset seitsemän vuotta."
28ויעש יעקב כן וימלא שבע זאת ויתן לו את רחל בתו לו לאשה׃
28Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kanssa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi
29ויתן לבן לרחל בתו את בלהה שפחתו לה לשפחה׃
29ja antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen orjattareksi.
30ויבא גם אל רחל ויאהב גם את רחל מלאה ויעבד עמו עוד שבע שנים אחרות׃
30Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Lea. Näin Jaakob palveli Labanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.
31וירא יהוה כי שנואה לאה ויפתח את רחמה ורחל עקרה׃
31Kun Herra huomasi, että Jaakob syrji Leaa, hän antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lap- settomana.
32ותהר לאה ותלד בן ותקרא שמו ראובן כי אמרה כי ראה יהוה בעניי כי עתה יאהבני אישי׃
32Niin Lea synnytti pojan, jolle hän antoi nimeksi Ruuben, sillä hän ajatteli: "Herra on nähnyt minun kurjuuteni. Nyt mieheni alkaa rakastaa minua."
33ותהר עוד ותלד בן ותאמר כי שמע יהוה כי שנואה אנכי ויתן לי גם את זה ותקרא שמו שמעון׃
33Sitten hän tuli jälleen raskaaksi, syn- nytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että miehe- ni syrjii minua, ja siksi hän antoi minulle myös tämän pojan." Ja hän antoi pojalle nimeksi Simeon.
34ותהר עוד ותלד בן ותאמר עתה הפעם ילוה אישי אלי כי ילדתי לו שלשה בנים על כן קרא שמו לוי׃
34Sitten hän tuli taas raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Nyt mieheni lopultakin kääntyy minun puoleeni, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa." Sen vuoksi poika sai nimekseen Leevi.
35ותהר עוד ותלד בן ותאמר הפעם אודה את יהוה על כן קראה שמו יהודה ותעמד מלדת׃
35Ja Lea tuli taaskin raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Vihdoinkin saan ylistää Herraa." Siksi hän antoi pojalle nimeksi Juuda. Sitten hän ei enää synnyttänyt.