1Og þú, Betlehem Efrata, þótt þú sért einna minnst af héraðsborgunum í Júda, þá skal þó frá þér koma sá, er vera skal drottnari í Ísrael, og ætterni hans vera frá umliðinni öld, frá fortíðar dögum.
1(H4:14)Revi kasvosi verille, saarrettu Siion! Meidät on piiritetty! Viholliset lyövät kepillä poskelle Israelin hallitsijaa.
2Fyrir því mun Guð yfirgefa þá til þess tíma, er sú hefir fætt, er fæða skal, en þá munu leifar ættbræðra hans hverfa aftur til Ísraelsmanna.
2(H5:1)Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.
3Þá mun hann standa og halda þeim til haga í krafti Drottins, í hinu tignarlega nafni Drottins Guðs síns, og þeir skulu óhultir búa, því að þá skal hann mikill vera til endimarka jarðar.
3(H5:2)Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä.
4Og þessi mun friðurinn vera: Brjótist Assýringar inn í land vort og stígi þeir fæti á ættjörð vora, þá munum vér senda í móti þeim sjö hirða og átta þjóðhöfðingja,
4(H5:3)Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka.
5og þeir munu herja land Assýringa með sverði og land Nimrods með brugðnum brandi. Og þannig mun hann frelsa oss frá Assýringum, er þeir brjótast inn í land vort og stíga fæti á fold vora.
5(H5:4)Hän tuo rauhan. Kun assyrialaiset tulevat maahamme, tunkeutuvat palatseihimme, me asetamme heitä vastaan seitsemän paimenta, kahdeksan kansanjohtajaa.
6Leifar Jakobs meðal heiðingjanna, mitt á meðal margra þjóða, munu vera sem dögg frá Drottni, sem regndropar á grasi, þeir er bíða ekki eftir neinum og vænta ekki neins af mannanna börnum.
6(H5:5)He paimentavat Assyriaa miekalla, Nimrodin maata terävin asein. Rauhan hallitsija pelastaa meidät assyrialaisten käsistä, kun he hyökkäävät maahamme ja tunkeutuvat rajojemme yli.
7Og leifar Jakobs meðal heiðingjanna, mitt á meðal margra þjóða, munu vera sem ljón meðal skógardýra, sem ljónshvolpur í sauðahjörð, sá er niður treður þar sem hann veður yfir og sundur rífur, án þess að nokkur fái bjargað.
7(H5:6)Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta, ovat hajallaan monien kansojen seassa kuin kaste, jonka Herra antaa laskeutua maahan, kuin sadepisarat ruohikossa. He eivät pane toivoaan ihmiseen, eivät odota apua keneltäkään luodulta.
8Armleggur þinn mun hrósa sigri yfir mótstöðumönnum þínum og allir óvinir þínir munu afmáðir verða.
8(H5:7)Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta, jotka asuvat kansojen seassa, monien kansojen keskellä, ovat kuin leijona muiden eläinten parissa, kuin nuori leijona lammaslaumassa. Kun se hyökkää, se ruhjoo ja raatelee, eikä kukaan voi sen hampaista pelastaa.
9Á þeim degi _ segir Drottinn _ vil ég eyða öllum þeim víghestum, sem þú átt í landinu, og gjöra að engu hervagna þína,
9(H5:8) -- Kohota kätesi vihollisiasi vastaan, niin he kaikki tuhoutuvat.
10ég vil eyða borgum lands þíns og rífa niður öll virki þín,
10(H5:9) -- Sinä päivänä, sanoo Herra, minä hävitän kaikki sinun hevosesi, tuhoan sotavaunusi.
11ég vil eyða öllum töfrum hjá þér, og spásagnamenn skulu eigi framar hjá þér vera.
11(H5:10)Minä hävitän kaikki kaupunkisi, lyön hajalle linnoituksesi.
12Ég vil eyða skurðmyndum þínum og merkissteinum, þeim er hjá þér eru, og þú skalt ekki framar falla fram fyrir verkum handa þinna.
12(H5:11)Minä hävitän taikakalut kädestäsi, ja niin ennustajat kaikkoavat luotasi.
13Ég vil brjóta niður asérur þínar og eyðileggja guðalíkneski þín,og ég vil með reiði og gremi hefnast á þjóðunum, er eigi hafa hlýðnast.
13(H5:12)Minä hävitän jumalankuvasi ja kaikki sinun kivipatsaasi. Enää te ette kumarra esineitä, omien kättenne töitä.
14og ég vil með reiði og gremi hefnast á þjóðunum, er eigi hafa hlýðnast.
14(H5:13)Minä revin sinun asera-tarhasi ja tuhoan kaupunkisi.
15(H5:14)Hehkuvassa vihassani minä kostan kansoille, jotka eivät minua kuule.