1Nehemijo, Hachalijos sūnaus, žodžiai. Dvidešimtaisiais metais, Kislevo mėnesį, aš buvau sostinėje Sūzuose.
1Hakalia tapa Nehemia thute. Kisleu kha, kum sawmnihna kuma, Susan inpia ka omin, hichi a honghi a.
2Vienas iš mano brolių Hananis atvyko su keliais vyrais iš Judo. Aš juos klausinėjau apie žydus, kurie nebuvo ištremti, ir apie Jeruzalę.
2Hanania, ka unaute laka khat, a honga, amah leh Juda akipan mi kua te hiam; amaute kiangah saltanna akipana nutsiata omte, Juda suaktate tanchin leh Jerusalem thu ka donga.
3Jie man atsakė: “Išvengę tremties, jie gyvena dideliame varge ir yra niekinami. Jeruzalės sienos sugriautos ir vartai sudeginti”.
3Huan amau ka kiangah, Huai lai biala saltanna akipan omlaite gimthuakna thupi thuak leh simmohin a om uh: Jerusalem kulhbangte leng a chima, huan huai a kongpite leng meiin a kang, a chi ua.
4Išgirdęs šituos žodžius, atsisėdau, verkiau ir liūdėjau ištisas dienas; pasninkavau ir meldžiausi prieš dangaus Dievą:
4Huan hichi ahi a, hiai thute ka jak laiin, ka tua ka kapa, ni bangzah hiam ka suna; huan van Pathian maah an ka ngawla ka thuma.
5“Viešpatie, didis ir galingas dangaus Dieve, kuris laikaisi sandoros ir gailestingumo su tais, kurie Tave myli ir vykdo Tavo įsakymus.
5Aw TOUPA, van Pathian, Pathian thupi leh lauhuai, amah ita a thupiakte juite tunga thukhun theigige leh chitna nei gige:
6Pažvelk į mane ir išgirsk savo tarno maldą. Meldžiuosi dieną ir naktį Tavo akivaizdoje už izraelitus, Tavo tarnus, išpažįstu jų nuodėmes, kuriomis mes visiaš ir mano tėvaiTau nusidėjome.
6Tuin na bilin honhungaih henla, na mitte hong kihong hen, huchia na sikha thumna, huai huna, sun leh jana, na sikhate Israel tate a dia, nangmah tunga ka hihkhelh uh, Israel tate khelhna thupha tawi kawma, ka thumna non ngaihkhiak sak theihna din: ahi, kei leh ka pa inkote ka khialta uhi.
7Mes elgėmės netinkamai prieš Tave ir nesilaikėme Tavo įsakymų, nuostatų ir potvarkių, kuriuos Tu davei savo tarnui Mozei.
7Thanghuaitakin na tungah ka gamta ta ua, na thupiakte ka juita kei ua, na sikha Mosi kianga na thupiak, thusehte, leh vaihawmte.
8Meldžiu, prisimink žodžius, kuriuos sakei savo tarnui Mozei: ‘Jei jūs nusikalsite, Aš jus išsklaidysiu tarp tautų,
8Theigigein, ka honngen ahi, na sikha Mosi kianga thu na piak, Na tatlek uhlehm mite lakah ka honthehjak ding:
9o jei sugrįšite pas mane, laikysitės mano įsakymų ir juos vykdysite, tai Aš jus iš ten surinksiu ir parvesiu į vietą, kurią išrinkau savo vardui, nors jūsų išsklaidytieji būtų toliausiame žemės pakraštyje’.
9Himahleh ka kianga na hongkik ua, ka thupiakte na zuih ua na hih uleh, delhkhiaka na omna uh van tawp mun pekah himahleh, huai akipanin amau te ka kaikhawm dinga, huan ka min tenna dia ka mun telsa ah amau ka pi khawm ding, chiin.
10Jie yra Tavo tarnai ir Tavo tauta, kurią išgelbėjai savo didele jėga ir galinga ranka.
10Tuin hiaite, na thilhihtheihna thupi leh, na ban hata na tatsa, na sikhate leh na mite ahi uh.Aw TOUPA, ka honngen ahi, na min laudansiam nuamsa, na sikha thumna leh, na sikhate thumna na bilin hungaih hen: ka honngen ahi, tuniin na sikha lohchingsak inla, hiai mi mitmuhin a kiangah chitna piain. (Kei bel kumpipa dawndingpepa ka hi. )
11Viešpatie, meldžiu, tebūna Tavo ausis atidi mano maldai, išklausyk maldas savo tarnų, kurie bijosi Tavo vardo, siųsk šiandien savo tarnui sėkmę ir suteik jam malonę to žmogaus akyse”. Aš tuo laiku buvau karaliaus vyno pilstytojas.
11Aw TOUPA, ka honngen ahi, na min laudansiam nuamsa, na sikha thumna leh, na sikhate thumna na bilin hungaih hen: ka honngen ahi, tuniin na sikha lohchingsak inla, hiai mi mitmuhin a kiangah chitna piain. (Kei bel kumpipa dawndingpepa ka hi. )