¹¶ I te tuatahi o nga tau o Perehatara kingi o Papurona he moe ta Raniera, he kite na tona mahunga i runga i tona moenga; na tuhituhia ana e ia te moe, a korerotia ana nga upoko o nga korero.

¹Belsassarin, Babylonian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki vuoteellaan unen ja näkyjä. Hän kirjoitti ne muistiin, ja hänen kertomuksensa kuuluu näin.

²I korero a Raniera, i mea, He putanga ki ahau i te po, ka kite ahau, na, ko nga hau e wha o te rangi e ngangare ana i runga i te moana nui.

²Näin sanoi Daniel: Minä näin näyssäni yöllä, miten taivaan neljä tuulta panivat valtameren äkkiä kuohumaan.

³Na ka puta ake e wha nga kararehe nunui i te moana, rere ke tonu tetahi i tetahi.

³Merestä nousi neljä suurta eläintä, kaikki erilaisia.

⁴Ko te tuatahi i rite ki te raiona, he parirau ekara ona: titiro tonu atu ahau a hutia noatia atu ona parirau, a ka whakarewaina atu ia i te whenua, ka meinga kia tu i runga i nga waewae e rua, ano he tangata, a i homai hoki he manawa tangata ki a ia.

⁴Ensimmäinen oli kuin leijona, ja sillä oli kotkan siivet. Minun katsellessani siltä revittiin siivet ja se nostettiin maasta ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.

⁵Na ko tetahi atu kararehe, ko te tuarua, kei te pea te rite, ara ana ia ko tetahi taha ona, e toru ano nga rara i tona mangai, i ona niho: a ka mea ake ratou ki a ia; Whakatika, kia nui te kikokiko e kainga e koe.

⁵Ja katso, oli toinen eläin, karhun kaltainen, joka seisoi toisella suunnalla, ja sillä oli kolme kylkiluuta suussaan hampaitten välissä. Sille sanottiin: "Nouse, syö paljon lihaa."

⁶I muri i tenei ka titiro atu ahau, na, ko tetahi ano, kei te reparo te rite, e wha nga parirau manu i tona tuara; e wha nga pane o taua kararehe; kua tukua ano te rangatira tanga ki a ia.

⁶Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.

⁷I muri i tenei ka kite ahau i roto i nga moemoea o te po, na, ko te tuawha o nga kararehe, he hanga whakawehi, he mea whakamataku, he kaha noa atu; he niho rino ona, he mea nunui; kei te kai, kei te wawahi a mongamonga noa, ko te toenga takatakah ia ana e ona waewae; a he rere ke ia i era atu kararehe katoa i mua i a ia; a kotahi tekau ona haona.

⁷Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea.

⁸I whakaaroa e ahau nga haona, na kua puta ake tetahi atu haona, he mea iti, i roto i era, na unuhia ake ana i tona aroaro, he mea unu ake i nga putake, e toru o nga haona tuatahi ra; na he kanohi i roto i taua haona nei, he mea rite ki nga kanohi tangata, me te mangai hoki e korero ana i nga mea nunui.

⁸Minä katselin niitä sarvia ja näin, että niiden väliin kasvoi vielä pieni sarvi, ja entisistä sarvista kolme irtosi sen tieltä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät, ihmisen silmien kaltaiset, ja suu, joka puhui suuria sanoja.

⁹¶ I titiro ahau a whakaritea mai ra ano nga torona, kua noho te Tuaiho Onamata: ko tona kakahu ma tonu me he hukarere, ko nga makawe o tona mahunga me te huruhuru hipi kua oti te whakama; ko tona torona he mura ahi, a ko ona wira he ahi e ka ana.

⁹Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.

¹⁰I pupu mai he awa ahi, i rere mai i tona aroaro: mano iho, mano iho ana kaimahi, tini, tini whaioio e tu ana i tona aroaro: kua noho te whakawa, kua tuwhera nga pukapuka.

¹⁰Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta. Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.

¹¹I titiro ano ahau i reira, he reo hoki no nga kupu nunui i korerotia e te haona: titiro tonu ahau, a whakamatea noatia iho te kararehe, ko tona tinana whakangaromia iho, a tukua ana ia kia tahuna ki te ahi.

¹¹Minun yhä katsellessani se eläin surmattiin niiden suurien sanojen vuoksi, jotka sarvi oli puhunut, ja sen ruumis tuhottiin, heitettiin roihuavaan tuleen.

¹²Ko era atu o nga kararehe, i whakakahoretia to ratou kawanatanga: otiia i whakaroaina atu to ratou ora mo tetahi wa, mo tetahi taima.

¹²Myös muilta eläimiltä riistettiin valta, mutta niiden annettiin jäädä eloon määrähetkeensä saakka.

¹³I kite ahau i roto i nga moemoea o te po, na, ko tetahi e rite ana ki te Tama a te tangata e haere mai ana me nga kapua ano o te rangi, kua tae mai ki te Tuaiho Onamata, kua kawea ano ki tona aroaro.

¹³Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen,

¹⁴I tukua ano ki a ia he kawanatanga, he kororia, he kingitanga, kia mahi ai nga tangata katoa, nga iwi, nga reo, ki a ia: ko tona kawanatanga he kawanatanga mau tonu, e kore e pahemo: e kore ano tona kingitanga e ngaro.

¹⁴ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.

¹⁵¶ Na, ko ahau, ko Raniera, i pouri toku wairua i waenganui i toku tinana, raruraru ana ahau i nga mea i kitea e toku mahunga.

¹⁵Minä, Daniel, tunsin, miten henkeni minussa tuli levottomaksi, ja pääni näyt pelottivat minua.

¹⁶I whakatata ahau ki tetahi o te hunga e tu ana i reira, i ui ki a ia ki te tika o tenei katoa. Heoi ka korerotia e ia ki ahau, a ka meinga ahau kia mohio ki te tikanga o nga mea.

¹⁶Minä lähestyin yhtä niistä, jotka seisoivat siellä, ja pyysin häntä tarkasti selittämään kaiken tämän. Hän vastasi ja kertoi minulle näiden asioiden selityksen:

¹⁷Ko enei kararehe nunui, ko nga mea e wha nei, he kingi, e wha, tera e puta ake i te whenua.

¹⁷"Nuo neljä suurta eläintä tarkoittavat, että neljä valtakuntaa nousee hallitsemaan maailmaa.

¹⁸Otiia ka riro te kingitanga i te hunga tapu a te Runga Rawa, ka mau ano hoki te kingitanga ki a ratou a ake ake.

¹⁸Mutta Korkeimman pyhät saavat vallan ja ottavat haltuunsa kuninkuuden ikuisuuksien ikuisuuteen saakka."

¹⁹Katahi ahau ka mea kia mohio ki te tika o te tuawha o nga kararehe i rere ke nei i era atu katoa, he nui rawa nei te wehi, ko ona niho he rino, ko ona maikuku he parahi, o tera i kai ra, i wawahi ra a mongamonga noa, a takatakahia ana te toenga ki ona waewae;

¹⁹Sitten minä halusin saada selvän tiedon neljännestä eläimestä, joka oli erilainen kuin kaikki muut, hyvin pelottava, jonka hampaat olivat rautaa ja kynnet pronssia, joka söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa.

²⁰O nga haona kotahi tekau hoki i tona pane, o tera atu hoki i puta ake ra, a taka ana etahi e toru i tona aroaro, ara taua haona he kanohi nei ona, he mangai, he nui atu nei nga korero, ko tona ahua maia atu i to ona hoa.

²⁰Halusin myös tietää niistä kymmenestä sarvesta, jotka olivat sen päässä, ja vielä siitä sarvesta, joka kasvoi esiin ja jonka tieltä putosi pois kolme sarvea, tuosta sarvesta, jolla oli silmät ja suuria sanoja puhuva suu ja joka näytti muita sarvia suuremmalta.

²¹I titiro ahau, na kua whawhai taua haona ki te hunga tapu, a taea ana ratou e ia;

²¹Minun katsellessani tuo sarvi ryhtyi sotaan pyhiä vastaan, ja se voitti heidät ja piti heitä vallassaan,

²²A tae noa ki te taenga mai o te Tuaiho Onamata, ki te homaitanga hoki o te whakawa ki te hunga tapu a ta Runga Rawa; a ka tae mai te wa i riro ai te kingitanga i te hunga tapu.

²²kunnes Ikiaikainen saapui ja Korkeimman pyhät saivat oikeutensa ja tuli hetki, jolloin pyhät ottivat haltuunsa vallan.

²³Ko tana kupu tenei, Ko te tuawha o nga kararehe, he tuawha tera no nga kingitanga i runga i te whenua, ka rere ke i nga kingitanga katoa, ka pau i a ia te whenua katoa, ka takatakahia e ia, ka wawahia a mongamonga noa.

²³Ja minulle vastattiin: -- Neljäs eläin tarkoittaa neljättä valtakuntaa, joka on syntyvä maailmaan. Se valtakunta on erilainen kuin muut valtakunnat, ja se syö koko maailman ja tallaa ja murskaa sen.

²⁴Na, ko nga haona kotahi tekau, tera e ara ake i tenei kingitanga kotahi tekau nga kingi; a ka ara ake ano tetahi i muri i a ratou, ka rere ke ano ia i o mua, a e toru nga kingi e taea e ia.

²⁴Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän on erilainen kuin edelliset ja kukistaa kolme kuningasta.

²⁵Tera e nui ana kupu mo te Runga Rawa, a ka tau i a ia te mauiui ki te hunga tapu a te Runga Rawa: ka mea hoki ia kia whakariroia ketia nga wa me te ture: ka tukua ano enei ki tona ringa, kia taka ra ano he wa, me etahi wa, me te hawhe wa.

²⁵Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.

²⁶Otiia ka noho te whakawa, a ka whakakahoretia tona kingitanga, moti iho, ngaro iho a taea noatia te mutunga.

²⁶Mutta oikeus on istuva tuomitsemaan, ja hänen valtansa otetaan häneltä pois, se tuhotaan ja hävitetään lopullisesti.

²⁷A ka hoatu te kingitanga me te kawanatanga me te nui o te kingitanga i raro i te rangi katoa ki nga tangata o te hunga tapu a te Runga Rawa; ko tona kingitanga he kingitanga mutungakore, a ka mahi nga kawanatanga katoa, ka whakarongo ki a ia.

²⁷Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä.

²⁸I konei te mutunga o te mea. Na, ko ahau, ko Raniera, nui atu toku raruraru i oku whakaaro, puta ke ana toku mata: heoi puritia iho e ahau taua mea i roto i toku ngakau.

²⁸Tähän päättyy kertomus. Minua, Danielia, pelottivat nämä ajatukseni, niin että minä kalpenin, mutta tämän asian minä säilytin sydämessäni.