¹¶ I puta mai ano te kupu a Ihowa ki ahau, i mea,

¹Minulle tuli tämä Herran sana:

²E te tama a te tangata, he aha te nuinga ake o te waina i nga rakau katoa, o te manga waina i roto i nga rakau o te ngahere?

²"Ihminen, onko viiniköynnös parempi kuin metsän puut, sen runko muita runkoja parempi?

³E tangohia mai ranei tetahi wahi o reira, hei mahinga i tetahi mahi? e tangohia ranei tetahi titi i reira hei whakairi mo tetahi mea?

³Tehdäänkö sen puusta tarve-esineitä, veistetäänkö siitä edes nauloja, joihin voi ripustaa tavaroitaan?

⁴Nana, e maka ana ki te ahi hei wahie; pau ake i te ahi ona pito e rua, wera iho a waenganui; he pai ranei mo tetahi mahi?

⁴Entä kun se on pantu nuotioon, kun tuli on polttanut sen molemmat päät ja keskiosa on kärventynyt -- onko sillä mitään käyttöä?

⁵Nana, i tona toitutanga, kihai i pai mo tetahi mahi; katahi ka he rawa mo tetahi mahi a muri ake nei, i te mea ka kaia nei e te ahi, a ka wera?

⁵Silloinkaan, kun se oli ehyt, siitä ei veistetty esineitä, vielä vähemmän nyt, kun se on tulessa palanut ja kärventynyt. Mihin se enää kelpaa?

⁶Mo reira ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa, Ka rite ki taua rakau, ki te waina i roto i nga rakau o te ngahere, i tukua ra e ahau ki te ahi hei wahie, ka pera taku tukunga atu i nga tangata o Hiruharama.

⁶"Sen tähden sanoo Herra Jumala: Niin kuin viiniköynnös pannaan tuleen metsän puiden mukana, niin myös Jerusalemin asukkaat.

⁷Ka u atu ano toku mata hei he mo ratou. Ka puta mai ratou i te ahi, otiia ma te ahi ano ratou e kai: a ka mohio koutou ko Ihowa ahau, ina u atu toku mata ki te he mo ratou.

⁷Minä käännän katseeni heihin, ja vaikka he pääsevät tulta pakoon, tuli lopulta koituu heidän tuhokseen. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra. Minä käännän katseeni heihin

⁸Ka meinga ano e ahau te whenua hei ururua mo te he i he ai ratou, e ai ta te Ariki, ta Ihowa.

⁸ja teen heidän maastaan autiomaan, koska he ovat luopuneet minusta. Näin sanoo Herra Jumala."