¹¶ I puta mai ano te kupu a Ihowa ki ahau, i te iwa o nga tau, i te tekau o nga marama, i te tekau o nga ra o te marama, i mea,

¹Oli yhdeksäs vuosi, kymmenennen kuun kymmenes päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:

²E te tama a te tangata, tuhituhia te ingoa o tenei ra, o tenei ra kotahi rawa nei: ko te tino ra tenei i anga nui ai te kingi o Papurona ki Hiruharama.

²"Ihminen, kirjoita muistiin tämä päivämäärä, juuri tämä. Tänä päivänä on Babylonian kuningas käynyt hyökkäykseen Jerusalemia vastaan.

³Korerotia hoki tetahi kupu whakarite ki te whare whakakeke, mea atu ki a ratou, Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa; Whakaekea te kohua, whakaekea, ringihia ano he wai ki roto.

³Esitä uppiniskaiselle kansalleni vertaus, sano sille: "Näin sanoo Herra Jumala: -- Ota pata, pane se tulelle ja kaada siihen vettä.

⁴Kohikohia ano ona wahi ki roto, nga wahi pai katoa, te huha, te peke; whakakiia ki nga wheua pai rawa.

⁴Lisää keittolihat, kaikki hyvät palat, reidet ja lavat. Lisää mehukkaat luut,

⁵Tikina te hipi pai rawa, me haupu nga wheua ki raro i a ia; kia nui te koropuputanga; ae ra, kohuatia ona wheua ki roto.

⁵ota parasta lampaanlihaa. Lado padan alle puut ja keitä lihat, keitä lihat ja luut.

⁶Mo reira ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa, Aue, te mate mo te pa toto, me te kohua he waikura nei tona, kihai nei tona waikura i tahia! whakaputaina ki waho tenei wahi ona, tenei wahi ona; kahore tetahi rota i tau ki runga i a ia.

⁶Sillä näin sanoo Herra Jumala: -- Voi kaupunkia, joka on veressä, voi pataa, joka on ruosteessa eikä ruosteestaan pääse! Ota lihat pala palalta pois, arpomatta, valikoimatta.

⁷No te mea kei roto i a ia ona toto, kua waiho e ia ki runga ki te kamaka; kihai i ringihia e ia ki te whenua, kia hipokina ai ki te puehu;

⁷Kaupunki on veren tahraama. Se vuodatti veren kalliolle, se ei vuodattanut sitä maahan pölyn peitettäväksi.

⁸He mea kia puta ake ai te weriweri ki te rapu utu, kua waiho e ahau ona toto ki runga ki te kamaka, kei hipokina.

⁸Siksi minä vihastuin ja päätin rangaista kaupunkia. Minä vuodatan sen oman veren paljaalle kalliolle, niin ettei se peity.

⁹Na reira tenei kupu a te Ariki, a Ihowa, Aue, te mate mo te pa toto! maku ano e whakanui tona puranga wahie.

⁹Näin sanoo Herra Jumala: -- Voi veren tahraamaa kaupunkia! Minäkin tuon lisää puita,

¹⁰Purangatia te wahie, whakaungia te ahi, kia pai rawa te kohua i nga kiko; meatia marietia kia pupuru nga kai, kia wera hoki nga wheua.

¹⁰ladon niitä päällekkäin ja sytytän tulen. Keitän lihat pehmeiksi, keitän liemen kuiviin, niin että luut palavat karrelle.

¹¹Ka tu kau, whakaturia ki runga ki ona ngarahu, kia mahana ai, kia wera ai tona parahi, kia rewa ai tona poke i roto, kia poto ai te waikura.

¹¹Ja tyhjän padan minä jätän tulelle, että se kuumenisi ja alkaisi hehkua, että sen kuona sulaisi, ruoste palaisi pois.

¹²Kua hoha ia i te mahi; otiia kihai tona waikura nui i puta atu i roto i a ia; kahore tona waikura i kore i te ahi.

¹²Turhaa kaikki! Pata on paksussa ruosteessa, tuli ei siihen pysty.

¹³He he kei roto i tou poke: na, mea noa ahau i a koe kia ma, a kihai koe i ma; mo reira e kore tou poke e whakamakia a muri ake nei, kia makona ra ano toku riri ki a koe.

¹³Sinä, yltä päältä saastainen, et liastasi puhdistunut, vaikka minä sinua puhdistin. Puhdas ja saastaton sinusta tulee vasta sitten, kun puran vihani sinuun.

¹⁴Naku, na Ihowa te kupu: ka rite, ka mahia ano e ahau, e kore taku e taka, e kore ano ahau, e manawapa, e kore e ripeneta; ka rite ki ou ara, ka rite ki au mahi ta ratou whakawa mou, e ai ta te Ariki, ta Ihowa.

¹⁴Minä, Herra, olen puhunut. Niin käy, niin minä teen, minä en päätöstäni muuta, en sääli enkä säästä. Tekojesi mukaan saat tuomiosi. Näin sanoo Herra Jumala."

¹⁵¶ I puta mai ano te kupu a Ihowa ki ahau; i mea,

¹⁵Minulle tuli tämä Herran sana:

¹⁶E te tama a te tangata, ka tangohia mai e ahau i tou taha ta ou kanohi i hiahia ai, ka whakapangia ki te mate: kaua ano ia e uhungatia, kaua e tangihia, kaua ou roimata e puta.

¹⁶"Ihminen, minä otan sinulta äkisti silmiesi ilon, mutta älä osoita suruasi, älä itke, älä vuodata kyyneleitä.

¹⁷E tangi, engari kia ngawari; kauaka he uhunga tupapaku, herea tou tupare ki runga ki a koe, kuhua ano ou hu ki ou waewae, kaua ano ou ngutu e araia, kaua ano e kainga te taro tangata.

¹⁷Vaienna huokauksesi, älä järjestä valittajaisia, kiedo päähine päähäsi ja pane kengät jalkaasi niin kuin muulloinkin, älä peitä kasvojasi äläkä syö suruleipää."

¹⁸Heoi i korero ahau ki te iwi i te ata; a i te ahiahi ka mate toku hoa wahine: na i te ata ka meatia e ahau te mea i whakahaua ki ahau.

¹⁸Minä puhuin aamulla kansalle, ja illalla vaimoni kuoli. Seuraavana aamuna tein saamani käskyn mukaan,

¹⁹Na ka mea te iwi ki ahau, E kore ianei e korerotia e koe ki a matou, he aha mo matou ena mea e meatia na e koe?

¹⁹ja ihmiset sanoivat minulle: "Miksi teet noin? Onko se jokin merkki meille?"

²⁰Ano ra ko ahau ki a ratou, I puta mai te kupu a Ihowa ki ahau, i mea,

²⁰Minä sanoin heille: "Minulle tuli tämä Herran sana:

²¹Mea atu ki te whare o Iharaira, Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa: Tenei ahau te whakapoke nei i toku wahi tapu, i ta koutou i whakaii ai, i ta koutou kanohi e hiahia nei, i te mea e manawapatia ana e to koutou wairua: na, ko a koutou tama, k o a koutou tamahine, i mahue nei ki a koutou, ka hinga i te hoari.

²¹"Sano Israelin kansalle: Näin sanoo Herra Jumala: Minä annan saastuttaa temppelini, teidän turvanne ja ylpeytenne, teidän silmienne ilon ja kaipauksenne kohteen. Teidän poikanne ja tyttärenne, jotka te jätitte jälkeenne, saavat surmansa.

²²A ko ta koutou e mea ai ka rite ki taku i mea nei: e kore o koutou ngutu e araia, e kore ano koutou e kai i te taro tangata.

²²Silloin te teette niin kuin minä nyt teen. Te ette peitä kasvojanne ettekä syö suruleipää,

²³E mau ano o koutou tupare ki o koutou mahunga, o koutou hu ki o koutou waewae; e kore koutou e uhunga, e kore e tangi; engari ka memehia atu i runga i o koutou he, ka koingo ki tetahi, ki tetahi.

²³te pidätte päähineen päässä ja kengät jalassa, te ette itke ettekä järjestä valittajaisia vaan riudutte syntienne tähden ja huokaatte omissa oloissanne.

²⁴A hei tohu a Ehekiera ki a koutou: ka rite ki nga mea katoa i mea ai ia ta koutou e mea ai: ka pa mai tenei, ka mohio koutou ko te Ariki ahau, ko Ihowa.

²⁴Hesekiel on teille merkkinä: niin kuin hän tekee, niin teette myös te. Kun se tapahtuu, te tiedätte, että minä olen Herra, Jumala.

²⁵Na, ko koe, e te tama a te tangata, he teka ianei i te ra e tangohia atu ai e ahau to ratou kaha, to ratou koa whakakororia, ta o ratou kanohi e hiahia ai, ta o ratou ngakau e okaka tonu ai, a ratou tama, a ratou tamahine,

²⁵"Ja sinä, ihminen! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä turvapaikan pois ja riistän heidän kalleimman aarteensa, heidän silmiensä ilon ja kaipauksensa kohteen, ja otan heidän poikansa ja tyttärensä,

²⁶I taua ra ka haere mai te mea i mawhiti ki a koe kia rongo ai ou taringa?

²⁶sinä päivänä saapuu luoksesi eräs pakoon päässyt ja kertoo sinulle kaiken tämän.

²⁷I taua ra ka puaki tou mangai ki te tangata i mawhiti, a ka korero, kore ake ou wahangu; hei tohu hoki koe ki a ratou; a ka mohio ratou ko Ihowa ahau

²⁷Sinä päivänä, silloin kun tuo pakolainen tulee, sinun suusi aukeaa jälleen, sinä puhut etkä enää ole mykkä. Sinä olet heille merkkinä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra."