¹¶ I puta mai ano te kupu a Ihowa ki ahau, i mea,

¹Minulle tuli tämä Herran sana:

²E te tama a te tangata, mea atu ki te rangatira o Taira: Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa; Kua whakakake na tou ngakau, kua mea, He atua ahau, e noho ana i te nohoanga o te Atua, i waenga moana, ahakoa ki tau ko tou ngakau e rite ana ki to te Atua ngakau:

²"Ihminen, sano Tyroksen ruhtinaalle: Näin sanoo Herra Jumala: -- Sinä olet käynyt ylpeäksi, sinä sanot: "Minä olen jumala, minä istun jumalten istuimella keskellä merta." Ihminen sinä olet, et jumala, vaikka pidät itseäsi jumalana.

³Nana, nui atu ou whakaaro i o Raniera; kahore he mea ngaro e taea te huna i a koe.

³Viisaudessa kyllä voitat Danielinkin, mikään ei jää sinulta salatuksi.

⁴He nui no ou whakaaro, he matauranga nou i mahia ai e koe he taonga mou, i mahia ai e koe he koura, he hiriwa ki roto ki ou whare taonga.

⁴Oman viisautesi ja järkesi avulla olet hankkinut itsellesi rikkauksia, koonnut varastoihisi kultaa ja hopeaa.

⁵He nui noa atu no ou whakaaro, he hokohoko nau, i whakaraneatia ai e koe ou rawa, a whakakake ana tou ngakau i ou rawa.

⁵Olet tehnyt viisaita kauppoja ja lisännyt vaurauttasi. Mutta rikkaus teki sinusta ylpeän.

⁶Mo reira ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa, Kua whai ake na tou ngakau ki to te Atua ngakau;

⁶Sen tähden sanoo Herra Jumala: -- Koska pidät itseäsi jumalana,

⁷Mo reira tenei ahau te kawe nei i nga tautangata ki a koe, te hunga nanakia rawa o nga iwi; a ka unuhia e ratou a ratou hoari hei whawhai ki te ataahua o ou whakaaro nui, ka whakapokea ano e ratou tou kanapatanga.

⁷minä nostan vieraat kansat sinua vastaan, minä tuon kansoista julmimmat, ja ne paljastavat miekkansa ja iskevät kopeaan viisauteesi, tallaavat loistosi tomuun.

⁸Ka whakahokia iho koe e ratou ki te poka, a, ko te mate mou, ko nga mate o te hunga e patua ana i waenga moana.

⁸Ne syöksevät sinut hautaasi, sinä kuolet miekan lävistämänä keskellä merta.

⁹E mea ake ano ranei koe ki te aroaro o tou kaipatu, Ko te Atua ahau? otiia he tangata ano koe, ehara koe i te Atua i roto i te ringa o tou kaipatu.

⁹Vieläkö sanot: "Minä olen jumala", kun seisot surmaajiesi edessä? Ihminen sinä olet, et jumala, olet tappajiesi armoilla.

¹⁰Ko tou matenga, ko nga matenga o te hunga kokotikore i te ringa o nga tautangata: naku hoki te kupu, e ai ta te Ariki, ta Ihowa.

¹⁰Sinä kuolet muukalaisten käsissä kuin kuka tahansa ympärileikkaamaton. Minä olen puhunut, sanoo Herra Jumala."

¹¹¶ I puta mai ano te kupu a Ihowa ki ahau; i mea,

¹¹Minulle tuli tämä Herran sana:

¹²E te tama a te tangata, kia ara tau tangi mo te kingi o Taira, mea atu hoki ki a ia, Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa; Kei te tino o te pai tau hiri, ki tonu koe i nga whakaaro nunui, pai rerehua te ataahua.

¹²"Ihminen, viritä valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, sano hänelle: Näin sanoo Herra Jumala: -- Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus.

¹³I Erene koe, i te kari a te Atua e noho ana; ko tou hipoki ko nga kohatu utu nui katoa, ko te harariu, ko te topaha, ko te taimana, ko te perira, ko te onika, ko te hahapa, ko te hapaira, ko te emerara, ko te kapakara, ko te koura: i whakapaia a no te mahi o au timipera, o au putorino i roto i a koe i te ra i hanga ai koe.

¹³Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina.

¹⁴Ko koe te kerupa hipoki, te mea i whakawahia; naku ano koe i mea hei pena, i noho ai koe i runga i te maunga tapu o te Atua; i haereere ano koe i roto i nga kohatu ahi.

¹⁴Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä.

¹⁵Tapatahi tonu koe i ou ara, i te ra ra ano i hanga ai koe, a taea noatia te kitenga o te he i roto i a koe.

¹⁵Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.

¹⁶He nui no au hokohokonga i ki ai a roto i a koe i te tutu, a hara iho koe; mo reira ka maka atu koe, te mea poke, e ahau i te maunga o te Atua: ka ngaro ano koe, e te kerupa hipoki, i roto i nga kohatu ahi.

¹⁶Kun kävit kauppaa kaikkialla, sinä tulit yhä röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Niin minä suistin sinut pyhältä vuorelta, syöksin sinut, vartijakerubini, välkehtivien kivien keskeltä.

¹⁷Kua whakakake tou ngakau ki tou ataahua, na tou kanapatanga i he ai ou whakaaro nui: kua panga koe e ahau ki te whenua, kua tukua koe e ahau ki te aroaro o nga kingi, hei matakitakinga ma ratou.

¹⁷Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi. Nyt olen syössyt sinut alas, jättänyt kuninkaiden katseltavaksi ja pilkattavaksi.

¹⁸Kua whakapokea e koe ou wahi tapu ki te maha o ou kino, ki te he i a koe i hokohoko ra; mo reira i whakaputaina mai ai e ahau he ahi i roto i a koe, hei kai i a koe, a kua meinga ano koe e ahau hei pungarehu ki runga ki te whenua i te tirohanga a te hunga katoa e kite ana i a koe.

¹⁸Sinä teit kaupoissasi vääryyttä, monin synnein sinä saastutit pyhäkkösi. Siksi minä sytytin keskellesi tulen, ja se poltti sinut, minä tein sinusta tomua ja tuhkaa kaikkien nähden.

¹⁹Ko te hunga katoa e mohio ana ki a koe i roto i nga iwi ka miharo ki a koe: ka ai koe hei whakawehi, kore tonu ake koe, ake ake.

¹⁹Kaikki kansat, jotka tunsivat sinut, kauhistuvat nyt kohtaloasi. Sinä olet kammottava varoitus. Sinä olet iäksi poissa."

²⁰¶ I puta mai ano te kupu a Ihowa ki ahau; i mea,

²⁰Minulle tuli tämä Herran sana:

²¹E te tama a te tangata, anga atu tou mata ki Hairona, poropititia hoki te he mo reira,

²¹"Ihminen, käännä katseesi kohti Sidonia ja julista sille tuomio.

²²Mea atu, Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa; Nana, hei hoariri ahau mou, e Hairona; ka whai kororia ano hoki ahau i roto i a koe: a ka mohio ratou ko Ihowa ahau, ina mahia e ahau he whakawa i roto i a ia, ina whakatapua ahau i roto i a ia.

²²Sano: Näin sanoo Herra Jumala: -- Sidon, minä käyn sinua vastaan! Siinä, mitä sinulle teen, minä osoitan mahtini. Kaikki saavat tietää, että minä olen Herra, kun panen täytäntöön tuomiosi, kun tuon pyhyyteni julki.

²³Ka unga atu hoki e ahau te mate uruta ki a ia, me te toto ki ona ara; ka hinga hoki te hunga i werohia i waenga ona, mea rawa ki te hoari i runga i a ia a tawhio noa; a ka mohio ratou ko Ihowa ahau.

²³Minä lähetän ruton sinun keskellesi ja peitän katusi verellä. Miekka kaataa sinun miehiäsi, joka taholta käydään kimppuusi. Kaikki saavat tietää, että minä olen Herra.

²⁴Kahore hoki he tataramoa ngau a muri ake nei ki te whare o Iharaira, kahore he tumatakuru whakamamae a te hunga katoa i tetahi taha o ratou, i tetahi taha, a te hunga ra i whakahawea ki a ratou; a ka mohio ratou ko te Ariki ahau, ko Ihowa.

²⁴"Enää ei israelilaisilla ole vierellään pistävää okaa, ei purevaa piikkiä, ei kansaa, joka halveksii heitä. Niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra, Jumala.

²⁵Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa; Ka oti te whare o Iharaira te kohikohi e ahau i roto i nga iwi i whakamararatia atu ai ratou, a ka oti ahau te whakatapu i runga i a ratou i te tirohanga a nga iwi, ko reira ratou noho ai ki to ratou oneone i hoatu e ahau ki taku pononga, ki a Hakopa.

²⁵"Näin sanoo Herra Jumala: Minä kokoan israelilaiset vieraiden kansojen keskeltä, maista, joihin heidät on hajotettu, ja tällä, minkä heille teen, minä osoitan pyhyyteni kaikille kansoille. Israelilaiset saavat asua omassa maassaan, jonka minä olen palvelijalleni Jaakobille antanut.

²⁶Ka noho ano ratou ki reira, te ai he wehi; ae ra, ka hanga whare ano ratou, ka whakato mara waina, ka ata noho ano hoki, ina mahia e ahau he whakawa ki te hunga katoa i whakahawea ki a ratou i tetahi taha o ratou, i tetahi taha; a ka mohio ratou ko Ihowa ahau, ko to ratou Atua.

²⁶Siellä he ovat vihollisilta turvassa, he rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja, ja maassa vallitsee rauha. Mutta ne kansat, jotka nyt ovat heidän ympärillään ja halveksivat heitä, saavat kaikki minulta tuomionsa. Niin he oppivat ymmärtämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa."