Maori

Pyhä Raamattu

Genesis

27

1¶ Na, i a Ihaka kua koroheketia, kua atarua hoki nga kanohi, i kore ai ia e kite, ka karangatia e ia a Ehau, tana tama matamua, ka mea ki a ia, E taku tama: a ka mea ia ki a ia, Tenei ahau.
1Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mitä, isä?"
2Na ka mea ia, Nana, kua koroheke ahau, kahore hoki ahau e mohio ki te ra e mate ai ahau:
2Iisak sanoi: "Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla.
3Na reira mauria e koe au rakau, tau papa pere me tau kopere, ka haere ki te koraha ki te hopu kai maku;
3Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa.
4Ka taka ai i tetahi kai reka maku, hei taku i pai ai, ka mau mai ai ki ahau kia kai ahau; kia manaaki ai toku wairua i a koe i mua o toku matenga.
4Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen."
5A i rongo a Ripeka i te korerotanga a Ihaka ki a Ehau, ki tana tama. Na ko te haerenga o Ehau ki te koraha ki te hopu kai hei maunga mai mana.
5Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten,
6¶ Na ka korero a Ripeka ki a Hakopa, ki tana tama, ka mea, Nana, kua rongo ahau i tou papa e korero ana ki a Ehau, ki tou tuakana, e mea ana,
6Rebekka sanoi pojalleen Jaakobil- le: "Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle:
7Mauria mai tetahi kai maku, ka taka ai i tetahi kai reka maku, kia kai ahau, kia manaaki ai ahau i a koe i te aroaro o Ihowa, kei mate ahau.
7'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.'
8Na, whakarongo ki toku reo, e taku tama, kia rite ki taku e whakahau nei ki a koe.
8Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken.
9Haere inaianei ki te kahui, ka mau mai ki ahau i reira kia rua nga kuao papai o nga koati; a maku ena e taka hei kai reka ma tou papa, hei pera me tana e pai ai:
9Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa.
10A mau e kawe ki tou papa, kia kai ia, kia manaaki ai ia i a koe kei wha mate ia.
10Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaan- sa."
11Na ka mea a Hakopa ki a Ripeka, ki tona whaea, Na ko Ehau, ko toku tuakana, he tangata puhuruhuru, ko ahau ia he kiri maheni:
11Jaakob sanoi silloin äidilleen: "Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä.
12Tera pea toku papa e whawha i ahau, a ki tana ka rite ahau ki te tangata tinihanga: a he kanga te mea e riro mai i ahau, kahore he manaaki.
12Entä jos isä tunnustelee minua? Silloin hän pitää minua petkuttajana, ja minä saan osakseni kirouksen enkä siunausta."
13Na ko te meatanga a tona whaea ki a ia, Hei runga i ahau tou kanga, e taku tama: whakarongo mai ia ki toku reo, haere, tikina aua mea ki ahau.
13Hänen äitinsä sanoi: "Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet."
14Na ka haere ia, ka tikina, ka mauria mai ki tona whaea: a ka taka e tona whaea he kai reka, he pera me ta tona papa i pai ai.
14Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa.
15Na ka tikina e Ripeka nga kakahu papai o Ehau, o tana tama o mua, i a ia hoki aua mea i roto i te whare; a whakakakahuria ana e ia ki a Hakopa, ki tana tama o muri:
15Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin.
16A ka whakapiritia e ia nga hiako o nga kuao koati ki ona ringa, ki te wahi maeneene hoki o tona ka kai:
16Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja nis- kansa.
17Na ka hoatu e ia te kai reka me te taro i hanga e ia ki te ringa o Hakopa, o tana tama.
17Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.
18¶ Na ka tae ia ki tona papa, ka mea, E toku matua: a ka mea a, Tenei ahau; ko wai koe, e taku ama?
18Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isä!" Iisak vastasi: "Niin, poika, kuka sinä olet?"
19Na ka mea a Hakopa ki tona papa, Ko Ehau ahau, ko tau matamua: kua oti i ahau tau i ki mai ai ki ahau: na maranga ake, e noho ki te kai i te kai i hopukia nei e ahau, kia manaaki ai tou wairua i ahau.
19Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut."
20A ka mea a Ihaka ki tana tama, Na te aha i hohoro ai te kitea e koe, e taku tama? Ka mea ia, Na Ihowa hoki, na tou Atua, i homai kia hohoro.
20Iisak kysyi: "Miten löysit saaliin näin pian, poikani?" Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni."
21A ka mea a Ihaka ki a Hakopa, Nuku mai nei na, kia whawha ahau ki a koe, e taku tama, ko taku tama tonu ranei koe, ko Ehau, kahore ranei.
21Iisak sanoi: "Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et."
22Na ka neke atu a Hakopa ki a Ihaka, ki tona papa, a ka whawha tera i a ia, ka mea, Ko te reo, no Hakopa te reo, ko nga ringa ia, no Ehau nga ringaringa.
22Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet."
23A kihai ia i mohio ki a ia, no te mea he huruhuru ona ringa, i rite ki nga ringa o Ehau, o tona tuakana: na ka manaaki ia i a ia.
23Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin.
24A ka mea, Ko taku tama pu ranei koe, ko Ehau? A ka mea ia, Ko ahau tenei.
24Iisak kysyi vielä: "Oletko sinä todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen."
25Na ka mea ia, Kawea mai kia tata ki ahau, kia kai ahau i te kai i hopukia e taku tama, kia manaaki ai toku wairua i a koe. Na kawea atu ana e ia ki a ia, a ka kai ia: i mauria atu ano e ia he waina ki a ia, a inu ana ia.
25Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siu- naan sinut." Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja vii- niä, ja hän söi ja joi.
26Katahi ka mea a Ihaka, tona papa, ki a ia, Nuku mai nei, ka kihi i ahau, e taku tama.
26Sitten Iisak sanoi: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."
27Na ka neke atu ia, a ka kihi ia i a ia: a ka hongi ia i te haunga o ona kakahu, ka manaaki i a ia, ka mea, Titiro hoki, rite tahi te haunga o taku tama ki te haunga o te parae i manaakitia e Ihowa:
27Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: -- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut.
28Kia homai ano e te Atua ki a koe te tomairangi o te rangi, me te momonatanga o te whenua, kia nui ano hoki te witi me te waina:
28Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin.
29Kia mahi nga iwi ki a koe, kia piko iho hoki nga tauiwi ki a koe: kia waiho koe hei rangatira mo ou teina, a kia piko iho ki a koe nga tama a tou whaea: kia kanga te tangata e kanga ana i a koe, a kia manaakitia te tangata e manaaki ana i a koe.
29Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.
30¶ A, mutu ana te manaaki a Ihaka i a Hakopa, puta kau atu ano a Hakopa i te aroaro o Ihaka, o tona papa, na ka tae mai a Ehau, tona tuakana, i tana hopu kirehe mohoao.
30Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsäs- tämästä.
31Kua oti ano hoki i a ia tetahi kai reka te taka, a kawea ana ki tona papa, na ka mea ki tona papa, Kia ara ake toku papa ki te kai i te mea i hopukia mai e tana tama, kia manaaki ai tou wairua i ahau.
31Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: "Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut."
32Na ka mea a Ihaka, tona papa, ki a ia, Ko wai koe? A ka mea ia, ko tau tama ahau, ko Ehau, ko tau matamua.
32Hänen isänsä Iisak kysyi: "Kuka sinä olet?" Esau vastasi: "Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi."
33Na tino wiri rawa ana a Ihaka, a ka mea, Ha, ko wai ra tenei i hopukia nei e ia he kai, a kawea ana mai ki ahau, a kainga katoatia ana e ahau i te mea kahore ano koe i tae mai, a manaakitia ana ia e ahau? ae ra, ka manaakitia ano ia.
33Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: "Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy."
34A, i te rongonga o Ehau i nga kupu a tona papa, ka tangi ia, he tangi nui, he tangi tiwerawera, a ka mea ki tona papa, Manaakitia ahau, ae ra, ahau ano hoki, e toku papa.
34Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isä!"
35A ka mea ia, I haere tinihanga mai tou teina, a riro ana tou manaaki i a ia.
35Silloin Iisak sanoi: "Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen."
36Na ka mea ia, Ka tika ha te tapanga i a ia ko Hakopa? kua rua nei hoki oku mamingatanga e ia: ko toku matamuatanga kua riro i a ia; a inaianei kua riro toku manaaki i a ia. Ka mea ano ia, Kahore ranei i mahue atu ki a koe tetahi manaaki moku?
36Esau sanoi: "Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!" Esau kysyi vielä: "Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?"
37Na ka whakahoki a Ihaka, ka mea ki a Ehau, Na, kua waiho ia e ahau hei rangatira mou, kua hoatu hoki ona tuakana katoa ki a ia hei apa; kua whakaukia hoki ia e ahau ki te witi, ki te waina: a he aha ra mau hei meatanga maku, e taku tama?
37Iisak vastasi: "Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?"
38Na ka mea a Ehau ki tona papa, Kotahi tonu ia tau manaaki, e toku papa? manaakitia ahau, ae ra, ahau ano hoki, e toku papa. Na nui atu te reo o Ehau ki te tangi.
38Silloin Esau sanoi isälleen: "Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!" Ja Esau itki katkerasti.
39Na ka whakahoki a Ihaka, tona papa, ka mea ki a ia, Na, no te momonatanga o te whenua te nohoanga mou, no te tomairangi hoki o te rangi i runga;
39Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: -- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta.
40Ma tau hoari hoki e ora ai koe, me mahi ano koe ki tou teina; a tenei ake, kei tou kakenga hei rangatira, na ka wahia atu e koe tana ioka i tou kaki.
40Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi.
41¶ Na ka mauahara a Ehau ki a Hakopa mo te manaaki i manaakitia ai ia e tona papa; a ka mea a Ehau i roto i tona ngakau, E tata ana nga ra e uhungatia ai toku papa; ko reira ahau patu ai i toku teina, i a Hakopa.
41Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: "Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin."
42Na ka korerotia ki a Ripeka nga kupu a Ehau, a tana tama o mua: a ka tono tangata ia ki te karanga i a Hakopa, i tana tama o muri, ka mea ki a ia, Na, tenei tou tuakana, a Ehau, mo te wahi ki a koe, te whakamarie nei i a ia, te mea nei ki te pat u i a koe.
42Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luok- seen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut.
43No konei, e taku tama, whakarongo ki toku reo; whakatika, e rere ki a Rapana, ki toku tungane, ki Harana;
43Tee siis, poikani, niin kuin minä neuvon: lähde pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin.
44Hei a ia koe noho ai mo etahi rangi, kia tahuri atu ra ano te aritarita o tou tuakana;
44Viivy siellä jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku haihtuu.
45Kia tahuri ke atu ra ano i a koe te riri a tou tuakana, kia wareware hoki i a ia tau i mea ai ki a ia: katahi ahau ka tono tangata ki te tiki atu i a koe i reira: he aha kia tangohia atu ai korua tokorua i ahau i te rangi kotahi?
45Kun veljesi viha on asettunut ja hän on unohtanut, mitä sinä hänelle teit, minä lähetän sinulle sanan ja haetan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat yhtenä ja samana päivänä?"
46Na ka mea a Ripeka ki a Ihaka, Kei te hoha ahau ki te ora i nga tamahine a Hete: ki te tango a Hakopa i tetahi wahine mana i roto i nga tamahine a Hete, i tetahi e penei ana me enei tamahine o te whenua nei, hei aha ake moku te ora?
46Iisakille Rebekka sanoi: "Minä olen kuollakseni kyllästynyt noihin heettiläisnaisiin! Jos Jaakobkin vielä ottaa tästä maasta heettiläisen vaimon, jonkun samanlaisen kuin nuo, niin mitä minun enää kannattaa elää?"