¹¶ Ha, ko te whenua e kapakapa nei nga parirau i tera taha o nga wai o Etiopia!

¹Voi sinua, siipien sirinän maa, sinä Nubian virtojen takainen maa!

²E unga karere nei i runga i te moana, a ko o ratou kaipuke he kakaho i runga i nga wai, e ki ana, Haere, e nga karere tere, ki tetahi iwi roroa, maheni hoki, ki te iwi i wehingia i to ratou timatanga iho a mohoa noa nei; ki te iwi he mahi ruri ne i, he takatakahi nei tana, ko tona whenua wahia iho e nga awa.

²Sinä lähetät edustajasi Egyptin virtaa pitkin, lähetät heidät ruokoveneillä vesien yli. -- Palatkaa, te nopsajalkaiset sanansaattajat! Palatkaa kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen kansanne luo, kansan, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevän, jalkojaan tömistävän kansan, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa.

³E nga tangata katoa o te ao, e te hunga e noho ana i te whenua, titiro mai, ina whakaarahia te kara ki runga i nga maunga; whakarongo mai, ina whakatangihia te tetere.

³Maanpiirin asukkaat, te kaikki, joilla on asuinsijanne maan päällä, katsokaa, milloin vuorille nostetaan merkkiviiri, kuunnelkaa, milloin torven ääni kajahtaa!

⁴Ko ta Ihowa kupu hoki tenei ki ahau, Ka ata noho ahau, ka titiro hoki i toku nohoanga; ka rite ahau ki te mahana i te mea ka mahea, ka rite ki te kapua tomairangi i te mahana o te kotinga.

⁴Sillä näin on Herra minulle sanonut: -- Minä pysyn hiljaa ja katselen kaikkea asumuksestani kuin väreilevä kuumuus kirkkaalla taivaalla tai kuin auer elonkorjuun helteessä.

⁵Hei mua hoki i te kotinga, kia ngahoro te puawai, kia puta ki te puawai he karepe e maoa haere ana, na ka hatepea atu e ia nga peka ririki ki te tapahi peka, a ko nga manga ka tangohia, ka tapahia ki raro.

⁵Mutta jo ennen korjuuaikaa, kun kukat ovat kukkineet ja raakileet ovat näkyvillä, kypsymässä rypäleiksi, köynnösten oksat katkaistaan vesurilla ja rehevät versot revitään irti ja heitetään pois.

⁶Ka waiho ngatahi atu ratou ma nga manu tokokai o nga maunga, ma nga kararehe hoki o te whenua; ka whakatau nga manu tokokai ki runga ki a ratou i te raumati, ka whakakainga hoki nga kararehe katoa o te whenua ki reira i te hotoke.

⁶Ne jätetään lojumaan vuorten rinteille, petolintujen ruoaksi ja maan eläinten ravinnoksi. Kesän yli viipyvät niiden äärellä petolintujen parvet, ja kaikki maan eläimet elävät niiden äärellä yli talven.

⁷I taua wa ka maua mai he hakari ki a Ihowa o nga mano, o te iwi roroa, maheni hoki, na te iwi i wehingia i to ratou timatanga iho, a mohoa noa nei, na te iwi he mahi ruri nei, he takatakahi nei tana, a ko tona whenua wahia iho e nga awa, ki te wa hi o te ingoa o Ihowa o nga mano, ki Maunga Hiona.

⁷Tulee aika, jolloin Herralle Sebaotille lähettää lahjoja kookaskasvuinen ja kiiltäväihoinen kansa, kansa, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevä, jalkojaan tömistävä kansa, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa. Ja tämän kansan lahjat tuodaan paikkaan, jonka pyhittää Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle.