Maori

Pyhä Raamattu

Isaiah

37

1¶ Na ka rongo a Kingi Hetekia, haea ana e ia ona kakahu, kei te hipoki i a ia ki te kakahu taratara, a haere ana ki te whare o Ihowa.
1Kun kuningas Hiskia kuuli, mitä oli tapahtunut, hän repäisi vaatteensa ja pukeutui säkkikankaaseen. Sitten hän meni Herran temppeliin.
2I tonoa ano e ia a Eriakimi rangatira o te whare, a Hepena kaituhituhi, me nga kaumatua o nga tohunga, he mea hipoki ki te kakahu taratara, ki a Ihaia poropiti, tama a Amoho;
2Hän lähetti hovin päällikön Eljakimin, hovikirjuri Sebnan ja pappien vanhimmat säkkikankaaseen verhoutuneina profeetta Jesajan, Amosin pojan, luo
3Hei mea ki a ia, Ko te kupu tenei a Hetekia, Ko tenei ra, he ra no te he, no te whakatuma, no te whakama; kua taea hoki te whanautanga tamariki, heoi kahore he kaha e whanau ai.
3ja käski heidän sanoa Jesajalle: "Näin sanoo Hiskia: 'Tämä päivä on surun ja kurituksen ja häpeän päivä. Lapsi on tullut kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää.
4Tera pea a Ihowa, tou Atua, ka rongo ki nga kupu a Rapahake i tonoa mai nei e tona ariki, e te kingi o Ahiria, hei whakorekore ki te Atua ora; a ka riri ki nga kupu i rongo ai a Ihowa, tou Atua. Na kia ara tau inoi mo nga toenga e noho nei.
4Jospa Herra, sinun Jumalasi, kuulisi ylimmän juomanlaskijan sanat, tuon, jonka hänen herransa, Assyrian kuningas, lähetti pilkkaamaan elävää Jumalaa! Ehkä Herra, sinun Jumalasi, rankaisee häntä noista sanoista, jotka on lausuttu Herran kuullen. Rukoile siis sinä sen jäännöksen puolesta, joka on jäljellä!'"
5Na ko te haerenga atu o nga tangata a Kingi Hetekia ki a Ihaia,
5Kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo ja kertoivat, mitä kuningas oli sanonut.
6Ka mea a Ihaia ki a ratou, Ki atu ki to koutou ariki, Ko te kupu tenei a Ihowa, Kaua e wehi i nga kupu i rongo ra koe, ki era i kohukohu mai ra nga tangata a te kingi o Ahiria ki ahau.
6Jesaja vastasi heille: "Ilmoittakaa herrallenne tämä Jumalan sana: 'Älä säikähdä, vaikka olet kuullut, miten Assyrian kuninkaan käskyläiset ovat herjanneet minua.
7Na ka tonoa e ahau he wairua ki a ia, a ka rongo ia i tetahi rongo, ka hoki ki tona whenua; ka meinga ano hoki ia e ahau kia hinga i te hoari i tona whenua.
7Odota, niin minä annan hänelle toisen mielen: hän kuulee sanoman, joka saa hänet palaamaan maahansa, ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan!'"
8¶ Na hoki ana a Rapahake, a rokohanga atu e ia e whawhai ana te kingi o Ahiria ki Ripina: i rongo hoki ia kua hapainga mai e ia i Rakihi.
8Assyrialaisten komentaja vetäytyi pois ja tavoitti Sanheribin piirittämästä Libnan kaupunkia, jonne tämä oli Lakisista lähtenyt.
9A ka rongo ia ki a Tirihaka kingi o Etiopia, ki te korero, Kei te haere mai ki te whawhai ki a koe; na ka rongo ia, ka tono tangata ano ki a Hetekia, ka mea.
9Kun Sanherib sitten sai tietää, että Nubian kuningas Tirhaka oli lähtenyt sotaan häntä vastaan, hän määräsi lähettiläänsä viemään Hiskialle viestin:
10Ki atu ki a Hetekia kingi o Hura, mea atu, Kei tinihangatia koe e tou Atua, e tau e okioki na koe, i a ia e ki na, E kore a Hiruharama e hoatu ki te ringa o te kingi o Ahiria.
10"Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: Älköön sinua pettäkö jumalasi, johon luotat, kun sanot: 'Jerusalem ei joudu Assyrian kuninkaan käsiin.'
11Nana, kua rongo na koa ki ta nga kingi o Ahiria i mea ai ki nga whenua katoa, ki ta ratou hunanga rawatanga i a ratou: a e ora ranei koe?
11Olethan kuullut, mitä Assyrian kuninkaat ovat tehneet kaikille muille maille: he ovat hävittäneet ne. Sinäkö vain pelastuisit?
12I whakaora ranei nga atua o nga tauiwi i nga wahi i huna e oku matua; i Kotana, i Harana, i Retepe, i nga tama a Erene, i era i Terahara?
12Entä ne kansat, joita isäni tuhosivat? Pelastivatko niitä niiden jumalat? Pelastivatko ne Gosanin tai Harranin tai Resefin tai Bet-Edenin kansat, Telassarin asukkaat?
13Kei hea te kingi o Hamata, te kingi o Arapara, te kingi o te pa o Heparawaima, o Hena, o Iwa?
13Missä nyt on Hamatin kuningas, missä ovat Arpadin, Sefarvaimin, Henan tai Avvan kaupunkien kuninkaat?"
14Na ka tangohia mai e Hetekia te pukapuka i te ringa o nga karere, korerotia ana e ia. Na haere ana a Hetekia ki runga, ki te whare o Ihowa, wherahia ana e ia ki te aroaro o Ihowa.
14Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti sen Herran eteen.
15Na ka inoi a Hetekia ki a Ihowa, ka mea,
15Ja hän rukoili Herraa näin:
16E Ihowa o nga mano, e te Atua o Iharaira, e noho na i runga o nga kerupima, ko koe te Atua, ko koe anake, o nga kingitanga katoa o te whenua; nau i hanga te rangi me te whenua.
16"Herra Sebaot, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan.
17Tahuri mai tou taringa, e Ihowa, whakarongo mai; titiro mai ou kanohi e Ihowa, kia kite koe; kia rongo ki nga kupu katoa a Henakeripi, ki tana i tuku mai ai hei whakorekore mo te Atua ora.
17Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa.
18He tika ano, e Ihowa, kua kore i nga kingi o Ahiria nga iwi katoa, me to ratou whenua.
18On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat
19Kua maka ano e ratou o ratou atua ki te ahi; no te mea ehara ratou i te atua; engari he mahi na te ringa tangata, he rakau, he kohatu; koia i huna ai e ratou.
19ja heittäneet tuleen niiden jumalat. Mutta ne eivät olleetkaan oikeita jumalia, vaan ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, ja niin he saattoivat tuhota ne.
20Tena ra, whakaorangia matou aianei, e Ihowa, e to matou Atua, i tona ringa, kia mohio ai nga kingitanga katoa o te whenua ko koe a Ihowa, ko koe anake.
20Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra!"
21¶ Katahi a Ihaia tama a Amoho ka tono tangata ki a Hetekia, hei mea, Ko te kupu tenei a Ihowa, a te Atua o Iharaira, I te mea i inoi koe ki ahau mo Henakeripi kingi o Ahiria;
21Jesaja, Amosin poika, lähetti Hiskialle sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinä rukoilit minua, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi kaupunkia,
22Na ko ta Ihowa kupu tenei i korero ai mona, Kua whakahawea te wahine, te tamahine a Hiona ki a koe: kataina iho koe e ia; ruru ana te mahunga o te tamahine a Hiurharama ki a koe.
22ja nyt minä lausun hänestä näin: -- Sinua pilkkaa, sinulle ilkkuu neitsyt, tytär Siion. Sinun jälkeesi ivaten nyökyttää päätään tytär Jerusalem.
23Ko wai tau i whakorekore na, i kohukohu na? ki a wai tou reo i whakarahia na, tou kanohi i kake na ki runga? ki te Mea Tapu o Iharaira.
23Ketä pilkkasit, ketä herjasit, ketä uhmasit julkein huudoin? Korkealle sinun katseesi tavoitti: Israelin Pyhää vastaan!
24Meatia ana e koe au karere hei whakorekore mo te Ariki; kua mea na koe, Kua kake ahau, me aku tini hariata, ki runga ki nga wahi tiketike o nga maunga, ki roto rawa o Repanona; ka tuaina ano e ahau nga hita roroa o reira, me o reira kauri papai: ka tae ano ahau ki te wahi tiketike o tona wahi whakamutunga mai, ki te ngahere o tona mara whai hua.
24Käskyläisesi pilkkasivat Herraa, heidän suullaan sinä julistit: 'Sotavaunujeni voimalla minä rynnistin vuorten korkeuksiin, ylös Libanonin rinteille saakka! Minä kaadoin sen korkeat setrit, kaadoin ylväät sypressit, minä saavutin sen korkeimman huipun. Siellä on metsä kuin hedelmätarha.
25Keria ana e ahau, inu wai ana ahau, maroke ake i te kapu o toku waewae nga awa katoa o Ihipa.
25Olen kaivanut juomavettä maasta, olen juonut vierasta vettä, jalkapohjillani olen tallannut umpeen kaikki Egyptin virrat.'
26Kahore ranei koe i rongo i mua noa atu, naku tena i mea? i nga ra onamata naku tena i hanga? Katahi nei ka whakaputaina e ahau, a ka waiho na koe hei mea i nga pa taiepa hei puranga rukerukenga.
26Eikö sinun korviisi ole vieläkään tullut, että minä olen tämän kaiken tehnyt? Jo ammoin minä sen suunnittelin, ja nyt olen sen toteuttanut: Autioiksi kiviröykkiöiksi sortuivat linnoitetut kaupungit.
27Koia i iti ai te kaha o o reira tangata; wehi ana ratou, porahurahu kau ana; rite tonu ki te tarutaru o te parae, ki te otaota matomato, ki te taru i runga i nga tuanui, ki te witi i ngingio i te mea kiano i tupu noa.
27Avuttomiksi jäivät niiden asukkaat, vapisivat kauhusta ja häpeästä. He olivat kuin kasvit avoimella maalla, kuin ruoho, joka hetken viheriöi, he olivat katoilla kasvavaa heinää, pengerpelto itätuulen armoilla.
28Otira e matau ana ahau ki tou nohoanga iho, ki tou haerenga atu, ki tou haerenga mai, me tou nananga ki ahau.
28Minä tiedän sinun olemisesi ja menemisesi ja tulemisesi ja sinun kiihkosi minua vastaan.
29Na, mo tau nananga ki ahau, mo te mea kua tae ake nei tau whakamanamana ki oku taringa, mo reira ka kuhua e ahau taku matau ki tou ihu, taku paraire ki ou ngutu; a ka whakahokia koe na te ara i haere mai na koe.
29Koska minun korviini on kantautunut sinun kiihkosi ja mahtailusi, minä kiinnitän koukun sinun nenääsi ja panen suitset suuhusi ja ajan sinut takaisin samaa tietä jota tulit.
30A ko te tohu tenei ki a koe, I tenei tau ka kai koutou i nga mea tupu noa ake, a i te rua o nga tau ko nga tupu noa ake o te tau; na hei te toru o nga tau koutou whakato ai, kokoti ai, whakato ai i nga mara waina, kai ai i nga hua o aua mara.
30"Sinulle, kuninkaani, on merkkinä tämä: tänä vuonna syödään itse kylväytynyttä viljaa ja seuraavanakin villinä kasvavaa, mutta kolmantena vuotena kylvetään ja leikataan sato ja istutetaan viinitarhoja ja nautitaan niiden hedelmiä.
31Na, tera e hou ano whakararo nga pakiaka o nga oranga i mawhiti o te whare o Hura, ka hua ano nga hua whakarunga.
31Ja Juudan suvusta ne, jotka ovat jääneet henkiin ja päässeet turvaan, kukoistavat jälleen kuin puu, joka kasvattaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden,
32E puta ake hoki he toenga i Hiruharama, he oranga i Maunga Hiona. E taea tenei e te ngakau nui o Ihowa o nga mano.
32sillä jäännös lähtee kasvamaan Jerusalemista ja pelastuneiden joukko Siionin vuorelta. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
33Na ko ta Ihowa kupu tenei mo te kingi o Ahiria, E kore ia e haere mai ki tenei pa, e kore ano e perea he pere e ia ki konei, e kore ano e maua e ia he whakangungu rakau ki mua i tenei pa, e opehia ranei he puke hei whawhaitanga ki konei.
33"Mutta Assyrian kuninkaasta Herra sanoo näin: -- Ei hän tähän kaupunkiin pääse, ei ammu tänne yhtään nuolta, ei tuo tämän eteen ainuttakaan kilpeä eikä luo piiritysvallia tätä vastaan.
34Ko te ara i haere mai ai ia, ka hoki ia ma reira; e kore ano ia e tae ki tenei pa, e ai ta Ihowa.
34Hän palaa samaa tietä, jota tuli, tähän kaupunkiin hän ei pääse, sanoo Herra.
35Ka tiakina hoki e ahau tenei pa, ka whakaorangia; he whakaaro ki ahau, ki taku pononga ano, ki a Rawiri.
35Minä suojelen tätä kaupunkia, minä pelastan sen itseni vuoksi ja palvelijani Daavidin tähden."
36Na ka puta atu te anahera a Ihowa, a patua iho e ia i te puni o nga Ahiriana kotahi rau e waru tekau ma rima mano: a te marangatanga ake i te ata, nana, o ratou tinana! he tupapaku katoa ratou.
36Niin Herran enkeli lähti liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita.
37Na turia atu ana e Henakeripi kingi o Ahiria, haere ana, hoki ana, noho rawa atu kei Ninewe.
37Silloin Sanherib, Assyrian kuningas, purki leirinsä ja lähti. Hän meni takaisin maahansa ja jäi Niniveen.
38A i a ia e koropiko ana i te whare o tona atua, o Nitiroko, patua iho ia e ana tama, e Ataramereke raua ko Heretere, ki te hoari; mawhiti tonu atu raua ki te whenua o Ararata, a ko tana tama ko Etara Harono, te kingi i muri i a ia.
38Kun kuningas Sanherib kerran oli jumalansa Nisrokin pyhäkössä rukoukseen kumartuneena, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser löivät miekalla hänet hengiltä ja pakenivat sitten Araratin maahan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Assarhaddon.