¹¶ Whakarongo, e nga motu, ki ahau; kia whai whakaaro, e nga iwi o tawhiti; na Ihowa ahau i karanga, no te kopu mai ano; no nga whekau o toku whaea i whakahua ai ia i toku ingoa.

¹Kuulkaa minua, kaukaiset rannat, kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä! Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen.

²A meinga iho e ia toku mangai hei hoari koi; huna ana ahau e ia ki te taumarumarunga iho o tona ringa; a meinga ana ahau e ia hei pere kua oti te oro; kuhua ana ahau e ia ki tana papa pere.

²Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan, kätensä varjoon hän minut kätki, hän teroitti minut kuin nuolen, viineensä hän minut talletti.

³I mea ano ia ki ahau, Ko koe taku pononga; ko Iharaira, mau ka whai kororia ai ahau.

³Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni."

⁴Ko ahau ia i mea, Maumau mauiui noa ahau, he kore noa iho, he tekateka noa i whakapaua ai e ahau toku kaha; raia, kei a Ihowa he whakawa moku, kei toku Atua hoki he wahi maku.

⁴Minä sanoin: "Turhan takia olen itseni uuvuttanut, tyhjään olen haaskannut voimani. Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä, palkkani Jumalan huomassa."

⁵Na akuanei, e ai ta Ihowa, nana nei ahau i whakaahua i te kopu hei tangata mana, hei whakahoki mai i a Hakopa ki a ia, kia kohikohia ai a Iharaira ki a ia; ka nui hoki ahau ki te aroaro o Ihowa, ko toku Atua hoki hei kaha moku;

⁵Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa -- olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani --

⁶Ae ra, i mea ia, He mea nohinohi kia waiho koe hei tangata maku, hei whakaara i nga iwi o Hakopa, hei whakahoki mai i nga oranga o Iharaira: ka hoatu ano koe e ahau hei marama ki nga tauiwi, kia ai koe hei whakaoranga maku, a te pito ra ano o te ao.

⁶näin hän sanoo: -- Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.

⁷¶ Ko te kupu tenei a Ihowa, a te kaihoko o Iharaira, a tona Mea Tapu hoki, ki ta te tangata e whakahawea nei, ki ta te iwi e whakarihariha nei, ki te pononga a nga ariki, Ka kite nga kingi, ka whakatika ano, ka koropiko hoki nga rangatira; he mea h oki na Ihowa, he pono hoki ia, na te Mea Tapu o Iharaira; nana hoki koe i whiriwhiri.

⁷Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, kansansa lunastaja, tälle kaikkien halveksimalle, muukalaisten inhoamalle, itsevaltiaitten orjalle: -- Kuninkaat saavat vielä nähdä! He nousevat osoittamaan kunnioitusta, ruhtinaat heittäytyvät maahan edessäsi. Herran tahdosta näin tapahtuu, hänen, joka on uskollinen, Israelin Pyhän, hänen, joka on sinut valinnut.

⁸Ko te kupu tenei a Ihowa: No te ra manakohanga atu i whakahoki kupu ai ahau ki a koe, no te ra whakaora hoki i awhinatia ai koe e ahau; maku ano koe e tiaki, ka hoatu ano koe e ahau hei kawenata mo te iwi, hei whakaara i te whenua, hei mea kia no hoia nga kainga tupu kua ururuatia;

⁸Näin sanoo Herra: -- Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua. Minä olen luonut sinut toteuttamaan sen liiton, jonka tein tämän kansan kanssa, jotta saattaisit ennalleen maan, jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat,

⁹Hei mea ki nga herehere, Haere; ki te hunga i te pouri, Whakaatu i a koutou: ka kai ratou ki nga ara, ka ai hoki he wahi kai ma ratou ki nga pukepuke katoa.

⁹jotta sanoisit vangituille: "Lähtekää", ja pimeydessä viruville: "Tulkaa valoon!" Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa, paljas kalliorinne on heille laidunmaa.

¹⁰E kore ratou e matekai, e kore ano e matewai, e kore hoki te werawera, te ra ranei, e pakakinakina ki a ratou; no te mea ko to ratou kaiatawhai hei arahi i a ratou; mana hoki ratou e arahi ki nga puna wai.

¹⁰Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano, ei heitä ahdista helle eikä auringon polte, sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa, joka vie heidät lähteiden ääreen.

¹¹A ka waiho e ahau oku maunga katoa hei ara, ka whakateiteitia hoki oku huanui.

¹¹Vuorille minä teen kulkuväylät, minun valtatieni kulkevat korkealla.

¹²Nana, ka haere mai enei i tawhiti; nana, ko ena i te raki, i te taha hoki ki te uru, ko ena hoki i te whenua o Hinimi.

¹²Katso, he tulevat kaukaa: nuo pohjoisesta, nuo meren suunnalta ja nuo Assuanin maasta.

¹³¶ Waiata, e nga rangi; kia hari hoki, e te whenua; kia pakaru mai ta koutou waiata, e nga maunga: ka whakamarie hoki a Ihowa i tana iwi, ka aroha hoki ki ana kua tukinotia nei.

¹³Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret! Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan.

¹⁴Otiia i mea a Hiona, Kua whakarerea ahau e Ihowa, kua wareware ahau i toku Ariki.

¹⁴Siion sanoo: "Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!"

¹⁵Tera ranei e wareware i te wahine tana kohungahunga, a kore ake ona aroha ki te tamaiti a tona kopu? E wareware ano ratou: ko ahau nei, e kore ahau e wareware ki a koe.

¹⁵-- Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.

¹⁶Nana, kua taia koe e ahau ki nga kapu o oku ringa; kei toku aroaro tonu ou taiepa.

¹⁶Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.

¹⁷Ka hohoro au tamariki; ka haere atu i roto i a koe ou kaiwawahi, ou kaiwhakamoti.

¹⁷Jo rientävät sinun rakentajasi tänne, sinun repijäsi ja raastajasi pakenevat pois.

¹⁸¶ Tahuri ake ou kanohi a karapoi noa, titiro hoki; ka huihui katoa ena, ka haere mai ki a koe. E ora ana ahau, e ai ta Ihowa, ina, ka kakahu koe i a ratou, ano he mea whakapaipai, ka herehere hoki i a ratou ki a koe, kei nga mea o te wahine marena hou te rite.

¹⁸Katsahda ympärillesi, Siion, niin näet: he kokoontuvat yhteen, he tulevat luoksesi kaikki! Niin totta kuin elän -- näin sanoo Herra -- sinä saat pukea heidät yllesi kuin korun, kuin morsian saat kietoa heidät käädyiksesi.

¹⁹Na, ko ou wahi ururua, ko ou wahi kua tuheatia me tou whenua kua huna, he pono ka kopiri rawa koe mo nga kainoho, a ka matara atu ou kaiwhakamoti.

¹⁹Sinun talosi olivat raunioina ja peltosi autioina, koko maasi oli hävitetty. Nyt se tulee asukkailleen ahtaaksi! Sinun ahnaat raastajasi kaikkoavat.

²⁰Ko nga tamariki i whakapania ai koe, tera ano ratou e mea ki ou taringa, E kiki ana te wahi nei moku: whakawateatia atu, kia noho ai ahau.

²⁰Lapsesi luulit jo menettäneesi, mutta saat vielä kuulla, kuinka he sanovat toisilleen: "Täällä on ahdasta, siirry vähän, että minäkin mahdun asumaan."

²¹A ka mea koe i tou ngakau, Na wai enei i whanau ai ki ahau, kua whakakorea nei aku tamariki i ahau, he moke, he parau, he kopikopiko nei ahau? na wai ra enei i whakatupu ake? Nana, i waiho mokemoke ahau: ko enei, i hea ra enei?

²¹Silloin sinä kysyt mielessäsi: "Kuka on nämä minulle synnyttänyt? Minähän olin lapseni menettänyt ja hedelmätön, karkotettu ja syrjään sysätty. Kuka on nämä minulle kasvattanut? Minähän jäin yksin, hylätyksi -- mistä nämä ovat tulleet?"

²²Ko te kupu tenei a te Ariki, a Ihowa, Nana, ka ara atu toku ringa ki nga tauiwi, ka tu hoki taku kara ki nga iwi: a ka maua mai e ratou au tama, awhi rawa ki o ratou uma, ka kawea mai hoki au tamahine i runga i o ratou pokohiwi.

²²Näin sanoo Herra, minun Jumalani: -- Minä kohotan käteni, kutsun kansoja ja nostan merkiksi viirini. Sylissään he tuovat poikasi ja olallaan kantavat tyttäresi.

²³A hei matua atawhai mou nga kingi, ko a ratou kuini hoki hei kaiwhakangote mou: ka piko iho ratou ki a koe, tapapa rawa ki te whenua, ka mitimiti hoki i te puehu o ou waewae: a ka mohio koe ko Ihowa ahau; e kore hoki te hunga e tatari ana ki aha u e whakama.

²³Kuninkaista tulee sinun lastesi hoitajia ja ruhtinattarista heidän imettäjiään. He heittäytyvät kasvoilleen maahan sinun eteesi ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Niin sinä opit tietämään, että minä olen Herra: ne, jotka minua odottavat, eivät joudu häpeään.

²⁴¶ Tera ranei e tangohia nga taonga parau i te tangata kaha, e mawhiti ranei te tangata kua tika nei tona hereherenga?

²⁴Voiko joku riistää sankarilta hänen saaliinsa, voiko vanki paeta valtiaan käsistä?

²⁵Na ko te kupu tenei a Ihowa, Ina, ka tangohia mai nga herehere a te tangata kaha, ka whakahokia mai ano nga taonga parau a te nanakia: ka ngangare ano ahau ki te tangata e ngangare ana ki a koe, ka whakaora hoki i au tamariki.

²⁵Mutta Herra sanoo näin: -- Nyt otetaan sotasankarilta hänen vankinsa ja valtiaalta riistetään hänen saaliinsa! Minä ahdistan sitä, joka sinua ahdistaa, ja sinun lapsesi minä pelastan.

²⁶A ka whangaia atu e ahau to ratou kikokiko ake ma ou kaiwhakatupu kino; ka haurangi ano ratou i o ratou ake toto, me te mea na te waina reka; a ka mohio nga kikokiko katoa ko ahau, ko Ihowa, e whakaora nei i a koe, ko tou kaihoko hoki, ko te Mea Nui o Hakopa.

²⁶Minä syötän sinun sortajillesi heidän omaa lihaansa, he juopuvat omasta verestään, kuin rypäleen mehusta. Ja kaikki, mikä elää, oppii tietämään, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että sinun lunastajasi on Jaakobin Väkevä.