¹¶ Waiata, e te pakoko, e koe kahore ano nei i whanau: kia pakaru mai te waiata, hamama, e koe kahore ano kia whakamamae: he tini hoki nga tamariki a te noho kau i nga tamariki a te mea whai hoa, e ai ta Ihowa.

¹Riemuitse, hedelmätön, sinä joka et koskaan synnyttänyt! Huuda riemusta, iloitse, sinä joka et ole synnytyskipuja kokenut! Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra.

²Kia rahi atu te turanga mo tou teneti; kia maro hoki nga uhi o ou nohoanga: aua e kaiponuhia; kia roa ou taura, kia u hoki ou poupou.

²Tee telttasi sija suureksi, levitä säästelemättä kangasta asumustesi katoksi! Pidennä köydet, iske lujaan vaarnat!

³Ka tohatoha noa atu hoki koe ki matau, ki maui; a ka riro nga tauiwi i ou uri; ma ratou ano ka nohoia ai nga pa kua ururuatia.

³Sinä laajenet oikealle ja sinä leviät vasemmalle, sinun jälkeläisesi perivät muukalaisten maat ja asuttavat autioiksi jääneet kaupungit.

⁴Kaua e wehi; ta te mea e kore koe e whakama; kaua ano e numinumi, ta te mea e kore koe e whakama; no te mea ka wareware i a koe te whakama o tou tamahinetanga; a heoi ano maharatanga ki te ingoa kino o tou pouarutanga.

⁴Älä pelkää, ei sinua enää nöyryytetä, älä häpeile, et sinä jää häväistyksi. Nuoruutesi nöyryytyksen sinä saat unohtaa etkä enää ole muistava leskeytesi häpeää,

⁵Ko tou Kaihanga tau tahu; ko Ihowa o nga mano tona ingoa; ko te Mea Tapu hoki o Iharaira tou kaiwhakaora; ko te Atua o te whenua katoa ka huaina ki a ia.

⁵sillä nyt sinun aviomiehesi on hän, joka sinut loi -- Herra Sebaot on hänen nimensä -- ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä -- häntä kutsutaan koko maanpiirin Jumalaksi.

⁶¶ No te mea kua karanga a Ihowa ki a koe, ano he wahine kua whakarerea, kua pouri te ngakau, ano he hoa wahine o te taitamarikitanga, i te mea kua mahue, e ai ta tou Atua.

⁶Nyt Herra kutsuu sinua, hylättyä vaimoa, joka on toivonsa menettänyt. -- Kuka voisi hylätä nuoruutensa vaimon, sanoo sinun Jumalasi.

⁷He iti te wahi i mahue ai koe i ahau; he nui ia nga atawhainga e kohikohi ai ahau i a koe.

⁷-- Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.

⁸He riri puhake, i huna ahau i toku kanohi i a koe, he wahi iti; he aroha mau tonu ia toku e aroha ai ki a koe, e ai ta Ihowa, ta tou kaiwhakaora.

⁸Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

⁹He penei hoki tenei ki ahau me nga wai i a Noa; i ahau i oati ra, e kore e hurihia ano te whenua e nga wai i a Noa: waihoki ka oati nei ahau, e kore ahau e riri ki a koe, e kore ano e whakatupehupehu ki a koe.

⁹-- Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.

¹⁰Ko nga maunga hoki ka riro ke, ko nga pukepuke ka nekehia atu; tena ko toku aroha e kore e rere ke i a koe, e kore ano e nekehia ketia te kawenata e mau ai taku rongo; e ai ta Ihowa e atawhai nei i a koe.

¹⁰Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

¹¹¶ E koe, kua whakawhiua nei, kua puhia nei e te awha! kahore ano i whakamarietia, nana, maku ou kohatu e whakatakoto, he pai hoki te kakano; ka hanga ano e ahau ou turanga ki te hapira.

¹¹Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta! Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi, minä lasken sinun perustuksesi safiireista,

¹²Ka hanga ano e ahau ou tihi ki te rupi, ou tatau ki te karapanaka, ou rohe katoa ano ki nga kohatu whakapaipai.

¹²rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi.

¹³A ka whakaakona e Ihowa au tamariki katoa; ka nui hoki te rangimarie ki au tamariki.

¹³Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha.

¹⁴Ka whakaturia koe ki runga ki te tika, ka whakamataratia atu i a koe te tukino; e kore hoki koe e wehi; e kore ano te pawera e tata ki a koe.

¹⁴Kun oikeus on sinun perustuksesi, sinä kestät. Olet kaukana sorrosta, sen uhka ei enää sinuun yllä, olet vapautunut pelosta, ei se enää sinuun pysty.

¹⁵Nana, huihui noa ratou, ehara ia i te mea naku: ko te tangata e huihui ana ki te whawhai ki a koe ka papahoro, he mea mou.

¹⁵Jos joku hyökkää kimppuusi, minä en häntä auta. Joka hyökkää kimppuusi, se sortuu jalkojesi juureen.

¹⁶Nana, naku i hanga te parakimete e pupuhi nei i te ahi waro, e mau nei i te mea hei mahi mana; naku hoki te kaihuna i hanga hei whakamoti.

¹⁶Minä olen luonut sepän lietsomaan hiilten hehkua ja takomaan asetta käyttäjän käteen, olen myös luonut tuhoojan tuhoamaan,

¹⁷E kore tetahi patu e hanga ana mou e marohirohi: ko nga arero katoa e whakatika mai ana ki a koe ki te whakawa, mau ano e whakahe. Ko ta nga pononga a Ihowa tenei, tuku iho, tuku iho; naku hoki ratou i tika ai, e ai ta Ihowa.

¹⁷ja niin jokainen ase, joka taotaan sinua vastaan, on tehoton. Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa. Minä annan heille siihen oikeuden, sanoo Herra.