¹¶ Nana, kua kitea katoatia tenei e toku kanohi, kua rongo toku taringa, kua mohio.

¹Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

²Ko ta koutou e mohio na, ko taku ano tena e mohio nei: kahore hoki ahau i hoki iho i a koutou.

²Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.

³Ina, e whai kupu ano ahau ki te Kaha Rawa: a e hiahia ana ki te korerorero ki te Atua.

³Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

⁴Ko koutou ia, he hunga tito i te teka, he rata horihori noa koutou katoa.

⁴Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

⁵Te pai na, me i mutu rawa a koutou korero! Ko to koutou whakaaro nui hoki tena.

⁵Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

⁶Tena ra, whakarongo mai ki taku tautohe, maharatia nga whawhai a oku ngutu.

⁶Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

⁷Me tautoko ta te Atua ki te kupu kino? me tautoko ranei tana ki te tinihanga?

⁷Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?

⁸Ka whakapai kanohi koia koutou ki a ia? Ma koutou ranei ta te Atua tautohe?

⁸Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?

⁹He pai ranei kia rapua ta koutou e ia? E maminga ranei koutou ki a ia, e pera me tetahi ka maminga nei ki te tangata?

⁹Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

¹⁰He pono ka whakahe ia ki a koutou ki te whakapai puku koutou i te kanohi.

¹⁰Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.

¹¹E kore ranei koutou e mataku ki tona nui? E kore ranei te wehi ki a ia e tau ki a koutou?

¹¹Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?

¹²Ko a koutou pepeha nunui he whakatauki no te pungarehu, ko o koutou parepare he parepare paru.

¹²Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.

¹³¶ Kati te korero, waiho noa iho ahau, kia korero ai ahau, ahakoa pa mai te aha ki ahau.

¹³Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.

¹⁴He aha oku kikokiko i ngaua ai e oku niho? He aha toku wairua i waiho ai e ahau i roto i toku ringa?

¹⁴Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.

¹⁵Ahakoa whakamate noa ia i ahau, ka tatari tonu ahau ki a ia: otiia ka mau tonu ahau ki oku ara i tona aroaro.

¹⁵Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.

¹⁶Ko tenei hoki hei oranga moku; e kore hoki te tangata atuakore e tae mai ki tona aroaro.

¹⁶Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

¹⁷Ata whakarongo ki aku korero: kia anga mai o koutou taringa ki taku e whakapuaki nei.

¹⁷Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!

¹⁸Na kua takoto taku mo te whakawa; e mohio ana ahau he tika ahau.

¹⁸Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.

¹⁹Ko wai ia hei totohe ki ahau? Ka whakarongo puku hoki ahau aianei, a ka hemo ahau.

¹⁹Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

²⁰Engari kaua nga mea e rua e meatia mai ki ahau; katahi ahau ka kore e huna i ahau i tou mata.

²⁰Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

²¹Kia matara atu tou ringa ki tawhiti i ahau; a kaua ahau e whakawehia e te mataku ki a koe.

²¹Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

²²Ko reira, mau e karanga, a maku e whakao atu; maku ranei e korero, a mau e whakahoki kupu mai ki ahau.

²²Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

²³¶ Ka hia ra oku kino, oku hara? Meinga ahau kia matau ki toku he me toku hara.

²³Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!

²⁴He aha tou mata i huna ai e koe? He aha ahau i kiia ai e koe he hoariri?

²⁴Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?

²⁵E kapokapohia ranei e koe te pakawha e puhia haeretia ana? E whaia ranei e koe te papapa maroke?

²⁵Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?

²⁶Kei te tuhituhi na hoki koe i nga mea kawa moku, e mea ana hoki kia riro mai i ahau nga he o toku taitamarikitanga.

²⁶Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.

²⁷Karapitia iho e koe oku waewae ki te rakau, he mea tohu nau oku ara katoa, a he mea tuhi nau oku takahanga waewae tawhio noa:

²⁷Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

²⁸Ahakoa toku rite kei te mea pirau, e memeha noa ana, kei te kakahu e kainga ana e te purehurehu.

²⁸vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.