¹¶ Kua oti taku kawenata ki oku kanohi; kia whakaaroaro ahau hei aha ki te kotiro?

¹Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.

²He aha ta te Atua wahi e tuwha mai ai i runga? He aha ta te Kaha Rawa taonga tupu i te wahi tiketike?

²Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

³He teka ianei he whakangaromanga mo te tangata kino? he whiu mo nga kaimahi o te he?

³Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

⁴He teka ianei e kitea ana e ia oku ara, e taua ana e ia oku hikoinga katoa?

⁴Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.

⁵Ki te mea i haere ahau i runga i te tekateka noa, a i hohoro toku waewae ki te tinihanga;

⁵Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

⁶Kia paunatia ahau i runga i te pauna tika, kia mohio ai te Atua ki toku tapatahi:

⁶Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton.

⁷Ki te mea i kotiti ke toku hikoinga i te ara, a i whai toku ngakau i oku kanohi; a ki te mea i mau te tongi ki oku ringa;

⁷Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

⁸Kati, ko ahau hei whakato, a ma tetahi atu e kai; ae ra, tukua nga hua o taku mara kia hutia atu.

⁸syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

⁹¶ Ki te mea i whakawairangitia toku ngakau e te wahine, a i whanga ahau i te tatau o toku hoa;

⁹Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

¹⁰Heoi kia huri paraoa taku wahine ma tetahi atu, kia piko iho ano hoki nga tangata ke ki runga i a ia.

¹⁰jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

¹¹He kino rawa hoki tera; ae ra, he he e tika ana kia whiua e nga kaiwhakawa:

¹¹Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

¹²He ahi hoki tera e kai ana ki te whakangaromanga rawa, poto noa aku hua katoa.

¹²Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

¹³Ki te mea i whakahaweatia e ahau te whakawa a taku pononga tane, a taku pononga wahine, i a raua e totohe ana ki ahau;

¹³Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

¹⁴Ka pehea ra ahau ina whakatika te Atua? He aha taku kupu e whakahoki ai ki a ia ina tae mai ia ki te titiro?

¹⁴Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

¹⁵He teka ranei na toku kaihanga ia i hanga i roto i te kopu? a nana, na te kotahi, i whai ahua ai maua i roto i te puku?

¹⁵Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.

¹⁶¶ Ki te mea i kaiponuhia e ahau ta nga rawakore i hiahia ai, a meinga ana e ahau nga kanohi o te pouaru kia pau i te minamina;

¹⁶Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?

¹⁷Ki te mea ranei i kainga taku maramara e toku kotahi, a kihai te pani i kai i tetahi wahi;

¹⁷Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?

¹⁸He mea whakatupu ia naku no toku taitamarikitanga ra ano me te mea ko tona papa ahau: ko te pouaru he mea arahi naku no te kopu ra ano o toku whaea;

¹⁸Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

¹⁹Ki te mea i kite ahau i tetahi e tata ana ki te mate, he kore no te kakahu, a kahore he uhi mo te rawakore;

¹⁹Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

²⁰Ki te mea kihai tona hope i whakapai ki ahau, a kihai ia i mahana i nga huruhuru o taku kahui:

²⁰Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

²¹Ki te mea i ara toku ringa hei pehi i te pani, i toku kitenga he awina tera moku kei te kuwaha;

²¹Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

²²Na kia marere atu toku pokohiwi i roto i te peke, kia whati te takakau o toku ringa.

²²Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!

²³Ko te whiu hoki a te Atua taku i wehi ai; kihai hoki i taea e ahau te aha i tona nui.

²³Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

²⁴¶ Ki te mea i u toku whakaaro ki te koura, a i mea ahau ki te koura parakore, Ko koe taku e whakawhirinaki atu ai;

²⁴Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: "Sinuun minä luotan"?

²⁵Ki te mea i koa ahau ki te maha o oku rawa, a ki te nui o ta toku ringa i whiwhi ai;

²⁵Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

²⁶Ki te mea i kite ahau i te ra e whiti ana, i te marama ranei e haere ana i tona tiahotanga;

²⁶Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

²⁷A ka kumea pukutia atu toku ngakau, ka kihia toku ringa e toku mangai:

²⁷niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

²⁸Na he kino tenei hei whiunga ma nga kaiwhakawa: he teka hoki naku ki te Atua i runga.

²⁸Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.

²⁹Ki te mea i koa ahau ki te whakangaromanga o te tangata i kino ki ahau, i whakaara ake ranei i ahau i te panga o te he ki a ia;

²⁹Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

³⁰Ae, kihai ahau i tuku i toku mangai kia hara, kihai i whai kia kanga tona wairua;

³⁰En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

³¹Ki te mea kahore nga tangata o toku teneti i mea, Tena koa te tangata kihai nei i makona i tona kikokiko?

³¹Minun oma väkeni sanoi kiittäen: "Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!"

³²Kihai te manene i moe i waho; i whakatuwheratia ano e ahau oku tatau ki te tangata haere;

³²Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.

³³¶ Ki te mea i pera ahau me Arama, i hipoki i oku he, i huna i toku kino ki roto ki toku uma;

³³En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

³⁴I wehi hoki ahau i te huihui nui, i mataku ki te whakahawea a nga hapu, a whakarongo kau ana, kihai hoki i puta ki waho

³⁴Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.

³⁵Aue, me i whakarongo mai tetahi ki ahau! Nana, tenei taku tohu, ma te Kaha Rawa e whakahoki mai he kupu ki ahau; me i ahau noa te pukapuka i tuhituhia e toku hoariri!

³⁵Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!

³⁶Ina, kua amohia e ahau i runga i toku pokohiwi; kua herea e ahau hei karauna moku.

³⁶Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!

³⁷Kua whakaaturia e ahau ki a ia te maha o oku hikoinga; rite tonu ki ta te rangatira taku whakatata atu ki a ia.

³⁷Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

³⁸Ki te tangi taku oneone, he whakahe ki ahau, ki te uru ano ona moa ki te aue,

³⁸Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

³⁹Ki te mea i kainga e ahau ona hua, he mea kihai i utua, a naku ranei ona ariki i mate ai,

³⁹jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,

⁴⁰Na, kia riro pu te witi i te tataramoa, te parei i te taru kino. Heoi ano nga korero a Hopa.

⁴⁰kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.