¹¶ I aua ra kahore o Iharaira kingi: i aua ra hoki e rapu ana te iwi o nga Rani i tetahi kainga mo ratou hei nohoanga; kihai hoki tetahi kainga tupu i tau ki a ratou i roto i nga iwi o Iharaira a tae noa ki taua ra.

¹Siihen aikaan, kun Israelissa ei vielä ollut kuningasta, Danin heimo etsiskeli itselleen asuinpaikkaa. Sillä ei vielä ollut omaa aluetta Israelin heimojen keskuudessa.

²Na ka tono nga tamariki a Rana i etahi tangata tokorima o to ratou hapu, he hunga maia, i roto i o ratou rohe, i Toraha, i Ehetaoro, hei tutei i te whenua, hei titiro hoki: i mea hoki ki a ratou, Tikina, tirohia te whenua. Na ka tae ratou ki te w henua pukepuke o Eparaima, ki te whare o Mika, noho ana i reira.

²Danilaiset lähettivät suvuistaan viisi Soreasta ja Estaolista valittua urheaa soturia tiedusteluretkelle. He sanoivat miehille: "Tutkikaa tarkoin maata!" Miehet tulivat Efraimin vuoristoon Miikan taloon ja yöpyivät siellä.

³I a ratou i te whare o Mika, ka mohiotia e ratou te reo o taua taitamariki, o te Riwaiti: na peka ana ki reira, a ka mea ki a ia, Na wai koe i kawe mai ki konei? e aha ana hoki koe i konei? a he aha tau i konei?

³Ollessaan Miikan talossa he kiinnittivät huomiota leeviläisen nuorukaisen puhetapaan. He menivät hänen luokseen ja kysyivät: "Miten olet joutunut tänne? Mitä sinä teet ja millaista täällä on olla?"

⁴Na ka mea ia ki a ratou, Ko nga mea tenei i meatia e Mika ki ahau; nana hoki ahau i utu, na hei tohunga ano ahau ki a ia.

⁴Hän kertoi, mitä oli tapahtunut ja kuinka Miika oli palkannut hänet papikseen.

⁵A ka mea ratou ki a ia, Tena, ui atu ki te Atua kia mohio ai matou ka tika ranei to matou ara e haere nei matou.

⁵He pyysivät: "Kysyisitkö meidän puolestamme Jumalalta, onnistuuko retki, jolla nyt olemme."

⁶Na ka mea te tohunga ki a ratou, Haere marie, kei te aroaro o Ihowa to koutou ara e haere na koutou.

⁶Pappi vastasi: "Voitte olla rauhassa. Herra pitää teistä huolen matkallanne."

⁷¶ Na ka haere aua tangata tokorima, ka tae ki Raihi, a ka kite i nga tangata o reira, i te pai o ta ratou noho, rite tonu ki a nga Haironi, te ata noho, te mau; kahore hoki he tangata whai mana o te whenua hei mea kia whakama ratou ki tetahi mea, a e matara mai ana ratou i nga Haironi, kahore hoki a ratou aha ki tetahi tangata.

⁷Sitten nuo viisi miestä jatkoivat kulkuaan ja tulivat Laisiin. He näkivät, että siellä asuvat ihmiset elivät kaikessa rauhassa turvallista ja huoletonta elämää aivan kuin sidonilaiset. Maassa ei ollut ketään mahtimiestä heidän käskijänään. He asuivat kaukana sidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä muidenkaan kansojen kanssa.

⁸Na ka tae ratou ki o ratou tuakana, ki Toraha, ki Ehetaoro; a ka mea o ratou tuakana ki a ratou, He aha ta koutou korero?

⁸Kun miehet palasivat Soreaan ja Estaoliin, heiltä kysyttiin: "Miten matkanne onnistui?"

⁹Katahi ratou ka mea atu, Whakatika, kia whakaekea ratou e tatou; kua kite hoki matou i te whenua, na he pai rawa; a me ata noho ano ranei koutou? kaua ra e mangere, ki te haere ki te tango i tera whenua:

⁹He vastasivat: "Lähtekää heti liikkeelle, meidän on hyökättävä Laisiin! Me olemme nähneet, että se on hyvä maa. Mitä te täällä istutte toimettomina? Älkää viivytelkö, vaan menkää ottamaan se maa haltuunne.

¹⁰Ka haere koutou, ka tae atu koutou ki tetahi iwi e noho tatu ana, a he nui hoki te whenua; kua homai nei hoki e te Atua ki o koutou ringa; he wahi, kahore nei i hapa i tetahi mea o te whenua.

¹⁰Kun tulette sinne, te kohtaatte siellä pahaa aavistamattoman kansan, ja maata riittää joka suuntaan. Herra antaa tuon maan teidän käsiinne, eikä siellä ole puutetta mistään, mitä ihminen voi toivoa."

¹¹Na turia atu ana i reira e te hapu o nga Rani, i roto i Toraha, i Ehetaoro, e ono rau tangata, whitiki rawa ki nga rakau o te whawhai.

¹¹Soreasta ja Estaolista lähti matkaan kuusisataa Danin heimon miestä täysissä sotavarusteissa.

¹²Na ka haere ratou, a ka pupahi ki Kiriata Tearimi, ki Hura; koia i huaina ai te ingoa o tera wahi, ko Mahanerana a mohoa noa nei: koia tena i tua atu o Kiriata Tearimi.

¹²Matkallaan he leiriytyivät ensin Juudan Kirjat- Jearimiin. Sen tähden paikkaa kutsutaan vielä nytkin Mahane-Daniksi. Se sijaitsee Kirjat-Jearimin länsipuolella.

¹³Na, i haere atu ratou i reira ki te whenua pukepuke o Eparaima, a ka tae ki te whare o Mika.

¹³Sieltä he jatkoivat kulkuaan Efraimin vuoristoon ja saapuivat Miikan talolle.

¹⁴¶ Na ko te ohonga o nga tangata tokorima i haere nei ki te tutei i te whenua o Raihi, ka mea ki o ratou tuakana, E mohio ana ranei koutou kei enei whare he epora, he terapimi, he whakapakoko whaowhao, me tetahi mea whakarewa? na ma koutou te whaka aro ki ta koutou e mea ai.

¹⁴Ne viisi miestä, jotka olivat käyneet tiedusteluretkellä Laisin seuduilla, sanoivat heimolaisilleen: "Tiedättekö, että yhdessä näistä taloista on efodi-kasukka, puusta veistetty ja hopealla päällystetty jumalankuva ja muita jumalankuvia? Käsitätte varmaan, mitä teidän on tehtävä."

¹⁵Na ka peka ratou ki reira, a ka tae ki te whare o taua taitamariki, o te Riwaiti, ara ki te whare o Mika, a oha atu ana ki a ia.

¹⁵He poikkesivat Miikan talossa asuvan nuoren leeviläisen luo ja tervehtivät häntä.

¹⁶A, ko nga tangata e ono rau o nga tama a Rana me a ratou rakau whawhai, tu tonu i te tomokanga o te kuwaha.

¹⁶Kuudensadan danilaisen sotilaan joukko jäi seisomaan portille,

¹⁷Na haere atu ana nga tangata tokorima i haere ra ki te tutei i te whenua, a ka tae ki reira; kei te tango i te whakapakoko whakairo, i te epora, i nga terapimi, i te whakapakoko hoki i whakarewaina: na ko te tohunga i te tomokanga ki te kuwaha e tu ana, ratou ko nga tangata e ono rau, me a ratou rakau whawhai, whitiki tonu.

¹⁷ja ne viisi miestä, jotka olivat käyneet maassa tiedustelijoina, menivät sisään ja ottivat efodi-kasukan, hopealla päällystetyn puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat. Pappi seisoi sotilaiden joukossa portilla,

¹⁸A, no te haerenga o era ki te whare o Mika, no te tangohanga i te whakapakoko whakairo, i te epora, i nga terapimi, i te mea hoki i whakarewaina, ka mea te tohunga ki a ratou, E aha ana koutou?

¹⁸ja kun nuo viisi miestä menivät taloon ja ottivat efodi-kasukan, hopealla päällystetyn puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat, hän kysyi heiltä: "Mitä te teette?"

¹⁹Ano ra ko ratou ki a ia, Whakarongoa, kopania atu tou ringa ki tou mangai, a haere mai tatou, hei matua hoki koe mo matou, hei tohunga. Ko tehea te mea pai? kia waiho koe hei tohunga mo te whare o te tangata kotahi, kia waiho ranei hei tohunga m o tetahi iwi, mo tetahi hapu hoki o Iharaira?

¹⁹He vastasivat: "Ole hiljaa, älä hiisku sanaakaan. Lähde meidän mukaamme, tule meidän opettajaksemme ja papiksemme. Vai oletko mieluummin pappina yhden ainoan miehen talossa kuin kokonaisen Israelin heimon ja sukukunnan pappina?"

²⁰Na ka koa te ngakau o te tohunga, a ka mau ia ki te epora, ki nga terapimi, ki te whakapakoko whakairo, a haere ana i roto i taua hunga.

²⁰Pappi suostui. Hän otti efodi-kasukan, puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat ja lähti miesten mukaan.

²¹Katahi ratou ka tahuri, ka haere; a maka ana e ratou nga tamariki, nga kararehe, me nga taonga ki mua i a ratou.

²¹Jatkaessaan matkaa danilaiset panivat naiset, lapset, karjan ja arvotavaran kulkueen etunenään.

²²Ka matara atu ratou i te whare o Mika, na ka huihuia nga tangata o nga whare i tata ki te whare o Mika, a ka mau atu i a ratou nga tama a Rana.

²²He olivat jo ehtineet kauas Miikan talosta, kun lähiympäristön miehet hälytettiin koolle. Miehet lähtivät seuraamaan danilaisia ja tavoittivat heidät.

²³Na ka karanga ratou ki nga tama a Rana. A ka tahuri mai nga aroaro o era, ka mea ki a Mika, He aha tau i huihui tangata mai ai koe?

²³Takaa-ajajat huusivat danilaisille, ja nämä kääntyivät ympäri ja kysyivät Miikalta: "Mikä sinulla on hätänä, kun olet koonnut tuollaisen joukon?"

²⁴Na ka mea ia, Kua tangohia atu ra e koutou aku atua i hanga ai, me te tohunga, a kua haere atu; a he aha atu ano taku? he aha hoki kia ki mai koutou ki ahau, He aha tau?

²⁴Miika vastasi: "Te otitte minulta jumalat, jotka olin teettänyt, ja veitte minun pappini mennessänne. Mitä minulla enää on jäljellä? Ja sitten vielä kysytte, mikä minulla on hätänä!"

²⁵A ka mea nga tama a Rana ki a ia, Kei rangona tou reo e matou, kei torere atu ki a koe te hunga ngakau aritarita, a ka mate koe me tou whare katoa.

²⁵Mutta danilaiset sanoivat: "Ei sanaakaan enää! Muuten kiivasluontoiset miehemme käyvät kimppuunne, ja se olisi sinun ja perheesi surma."

²⁶Na haere ana nga tama a Rana i to ratou ara, i te kitenga hoki o Mika he kaha rawa ratou i a ia, ka tahuri ia, a hoki ana ki tona whare.

²⁶Sitten danilaiset lähtivät jatkamaan matkaa, ja kun Miika huomasi, että he olivat häntä vahvempia, hän kääntyi ja palasi kotiin.

²⁷¶ A maua atu ana e ratou nga mea i hanga e Mika, me te tohunga i noho ki a ia, a haere ana ki Raihi, ki tetahi iwi e ata noho ana, kahore ona whakaohooho; na patua iho e ratou ki te mata o te hoari, tahuna ake hoki e ratou te pa ki te ahi.

²⁷Otettuaan Miikalta hänen teettämänsä jumalankuvat ja vietyään hänen pappinsa danilaiset menivät Laisiin ja kävivät sen pahaa aavistamattomien asukkaiden kimppuun, surmasivat heidät ja polttivat kaiken.

²⁸Kahore hoki he tangata hei whakaora; no te mea he matara a reira i Harona, kahore ano a ratou aha ki tetahi tangata: i te raorao hoki a reira, i Peterehopo. Na hanga ana e ratou te pa, a noho ana i reira.

²⁸Kaupunki ei saanut mistään apua, sillä se sijaitsi Bet-Rehobin tasangolla kaukana Sidonista eikä se ollut tekemisissä muiden kansojen kanssa. Danilaiset rakensivat Laisin paikalle oman kaupunkinsa ja asettuivat sinne asumaan.

²⁹A huaina ana e ratou te ingoa o te pa ko Rana, ko te ingoa o to ratou matua, o Rana, i whanau nei ma Iharaira: ko Raihi ia te ingoa o te pa i mua.

²⁹He antoivat kaupungilleen nimen Dan kantaisänsä Danin, Jaakobin pojan mukaan, mutta alun perin kaupungin nimi oli Lais.

³⁰Na whakaturia ana e nga tama a Rana mo ratou te whakapakoko whaowhao, a ko Honatana hoki tama a Kerehoma, tama a Mohi, ratou ko ana tama nga tohunga o te iwi o nga Rana tae noa ki te ra i whakaraua ai te whenua.

³⁰Danilaiset sijoittivat puisen jumalankuvan kaupunkiinsa. Jonatan, joka oli Mooseksen pojan Gersomin sukukuntaa, ja hänen jälkeläisensä toimivat siellä Danin heimon pappeina, kunnes israelilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

³¹A tu tonu ta ratou whakapakoko whakairo, ta Mika i hanga ra, i nga ra katoa o te whare o te Atua i Hiro.

³¹Danilaiset pitivät Miikan teettämän jumalankuvan itsellään koko sen ajan, jonka Jumalan pyhäkkö oli Silossa.