¹¶ Na kua puaki noa ake to oati a nga tangata o Iharaira i Mihipa, i mea ratou, Kaua tetahi tangata o tatou e hoatu i tana tamahine hei wahine ma Pineamine.

¹Israelilaiset olivat Mispassa vannoneet: "Kukaan meistä ei anna tytärtään vaimoksi benjaminilaiselle."

²Na ka haere te iwi ki Peteere, a noho ana i reira i te aroaro o te Atua a ahiahi noa; na rahi noa atu o ratou reo, he nui te tangi.

²He tulivat nyt Beteliin ja istuivat siellä Jumalan edessä iltaan asti itkien suureen ääneen.

³I mea hoki ratou, Na te aha, e Ihowa, e te Atua o Iharaira, i puta ake ai tenei i roto i a Iharaira; i ngaro ai tetahi iwi i tenei ra i roto i a Iharaira?

³He sanoivat: "Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, tällaista piti tapahtua Israelille? Nyt puuttuu Israelista kokonainen heimo!"

⁴Na i te ata ka maranga wawe te iwi, a hanga ana he aata e ratou, a whakaekea ana he tahunga tinana, he whakahere mo te pai.

⁴Varhain seuraavana aamuna israelilaiset rakensivat Beteliin alttarin ja uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja.

⁵Na ka mea nga tama a Iharaira, Ko wai o nga iwi katoa o Iharaira kahore i tae mai i roto i te whakaminenga ki a Ihowa? Kua takoto hoki he oati nui mo te tangata e kore e haere ki a Ihowa ki Mihipa: i mea ratou, Ka whakamatea rawatia.

⁵Sitten he kysyivät, oliko jokin Israelin sukukunnista jäänyt tulematta yhteiseen kokoukseen Herran eteen, vaikka kaikkia oli kuolemanrangaistuksen uhalla ankarasti vannotettu saapumaan Herran eteen Mispaan.

⁶A koingo tonu nga tama a Iharaira ki to ratou teina, ki a Pineamine; i mea, Kua hautopea atu tetahi iwi i tenei ra i roto i a Iharaira.

⁶Israelilaiset surivat Benjaminia, veljesheimoaan, ja sanoivat: "Tänään on yksi heimo hakattu irti Israelista.

⁷Me aha tatou ki etahi wahine ma nga mea o ratou i mahue; kua oatitia hoki a Ihowa e tatau e kore a tatou tamahine e hoatu hei wahine ma ratou?

⁷Mistä me saamme hankituksi vaimot niille benjaminilaisille, jotka vielä ovat jäljellä? Olemmehan Herran nimeen vannoneet, ettemme anna tyttäriämme heille vaimoiksi."

⁸Na ka mea ano ratou, Ko tehea o nga iwi o Iharaira kahore nei i tae mai ki a Ihowa ki Mihipa? Na kahore tetahi tangata o Iapehe Kireara i haere ki te puni ki te whakaminenga.

⁸He kysyivät: "Jäikö yksikään Israelin sukukunnista tulematta Herran eteen Mispaan?" Kävi ilmi, että Gileadin Jabesista ei ollut saapunut ketään israelilaisten yhteiseen kokoukseen,

⁹I taua hoki te iwi, a kahore tetahi tangata i reira o nga tangata o Iapehe Kireara.

⁹sillä kun väki katsastettiin, joukossa ei ollut ainoatakaan jabesilaista.

¹⁰Na ka tono te huihui i etahi tangata ki reira, kotahi tekau ma rua mano, he hunga toa, a ka whakahau i a ratou, ka mea, Tikina patua nga tangata o Iapehe Kireara ki te mata o te hoari, me nga wahine me nga tamariki.

¹⁰Silloin israelilaiset lähettivät Gileadin Jabesiin kaksitoistatuhatta sotilasta. Heille annettiin käsky: "Menkää Gileadin Jabesiin ja surmatkaa sen asukkaat, myös naiset ja lapset.

¹¹A ko tenei ta koutou e mea ai, Ko nga tane katoa, me nga wahine katoa i takoto ki te tane, me huna.

¹¹Kaikki miehet ja ne naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa, on julistettava Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmattava."

¹²A e wha rau nga kotiro i mau i a ratou i roto i nga tangata o Iapehe Kireara, he wahine kahore ano i mohio noa, ara i takoto ki te tane: na kawea ana e ratou ki te puni ki Hiro, ki tera i te whenua o Kanaana.

¹²Gileadin Jabesissa oli neljäsataa nuorta tyttöä, jotka eivät olleet maanneet miehen kanssa. Heidät tuotiin israelilaisten leiriin, joka oli Silossa, Kanaaninmaassa.

¹³Katahi ka unga tangata te huihui katoa hei korero ki nga tama a Pineamine i te kamaka i Rimono, hei karanga ki a ratou, Kua mau te rongo.

¹³Israelilaiset lähettivät sitten sananviejiä Rimmonin kallioilla oleskelevien benjaminilaisten luo tarjoamaan rauhaa.

¹⁴Na ka hoki a Pineamine i taua wa; a ka hoatu ki a ratou nga wahine i whakaorangia e ratou i roto i nga wahine o Iapehe Kireara; otiia kihai ano i rato.

¹⁴Kun benjaminilaiset palasivat Rimmonin kallioilta, israelilaiset antoivat heille ne Gileadin Jabesin naiset, jotka oli jätetty henkiin. Mutta naisia oli liian vähän.

¹⁵Na koingo tonu te iwi ki a Pineamine, no te mea kua wahia e Ihowa nga iwi o Iharaira.

¹⁵Herra oli murtanut aukon Israelin heimojen riveihin. Kansan kävi sääliksi Benjaminin heimoa,

¹⁶¶ Na ka mea nga kaumatua o te huihui, Me aha tatou ki etahi wahine ma nga mea i mahue, kua huna nei hoki nga wahine a Pineamine?

¹⁶ja Israelin vanhimmat kysyivät: "Mistä hankimme lopuille benjaminilaisille vaimot, kun heimosta ei jätetty eloon ainoatakaan naista?"

¹⁷I mea ano ratou, Kia whai kainga tupu nga morehu o Pineamine, kei moti rawa tetahi iwi i roto i a Iharaira.

¹⁷He jatkoivat: "Onhan Benjaminilla jäljellä perintömaansa. Yksikään Israelin heimo ei saa kuolla sukupuuttoon!

¹⁸Otiia e kore e taea te hoatu e tatou a tatou tamahine hei wahine ma ratou; no te mea kua oati nga tama a Iharaira, kua mea, Kia kanga te tangata e hoatu ana i te wahine ki a Pineamine.

¹⁸Mutta me israelilaiset emme voi antaa omia tyttäriämme heille vaimoiksi, koska olemme vannoneet: 'Kirottu se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle.'"

¹⁹Na ka mea ratou, Nana, he hakari tera ki a Ihowa i Hiro, i tenei tau, i tenei tau, i te taha ki te raki o Peteere, i te taha ki te rawhiti o te huarahi e tika atu ana i Peteere ki Hekeme, i te tonga o Repona.

¹⁹Silloin vanhimmat keksivät keinon. Silossa, kaupungissa, joka sijaitsee Betelistä pohjoiseen ja Lebonasta etelään, Betelin ja Sikemin välisen tien itäpuolella, oli tapana joka vuosi viettää juhlaa Herran kunniaksi.

²⁰Na ka whakahau atu ratou ki nga tama a Pineamine, ka mea, Haere ki nga mara waina whanga ai;

²⁰Vanhimmat sanoivat nyt benjaminilaisille: "Menkää Silon viinitarhoihin väijymään!

²¹A e kite koutou, na, kua puta nga tamahine o Hiro ki te kanikani, na ka haere atu koutou i nga mara waina, ka hopu i tana wahine, i tana wahine, i roto i nga tamahine o Hiro, a ka haere ki te whenua o Pineamine.

²¹Kun kaupungin tytöt tulevat tanssimaan, hyökätkää viinitarhoista esiin, ryöstäkää kukin itsellenne Silosta tyttö vaimoksi ja palatkaa kotiseudullenne!

²²A ka tae mai o ratou matua, o ratou tungane ranei, ki a matou whakawa ai, ko reira matou mea ai ki a ratou, Kia atawhai ki a matou, ara ki a ratou: kihai hoki i riro i a matou he wahine ma tenei, ma tenei, o ratou i te mea e whawhai ana: ehara a no i te mea na koutou i hoatu i tenei wa, e he ai koutou.

²²Kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, me vastaamme: 'Antakaa armon käydä oikeudesta. Me emme voineet Gileadin Jabesia vastaan käydyssä sodassa hankkia vaimoja kaikille. Ja te ette olisi voineet itse antaa tyttäriänne heille, koska silloin olisitte syyllistyneet valanne rikkomiseen.'"

²³Na pera ana nga tama a Pineamine, a tangohia ana e ratou etahi wahine i roto i te hunga i kanikani ra; rite tonu ki a ratou te tokomaha, he mea hopu na ratou: a haere ana, noho ana ki to ratou kainga tupu; kei te hanga i o ratou pa, nohoia iho e ratou.

²³Benjaminilaiset tekivät neuvon mukaan. Jokainen heistä ryösti yhden tanssivista tytöistä itselleen vaimoksi. Sitten he palasivat perintömailleen, rakensivat hävitetyt kaupunkinsa ja asettuivat niihin asumaan.

²⁴Na ka turia atu i reira i taua wa e nga tama a Iharaira ki tona iwi, ki tona iwi, ki tona hapu, ki tona hapu; na haere ana ratou i reira ki tona kainga, ki tona kainga.

²⁴Myös muut israelilaiset palasivat kotiseuduilleen kukin oman heimonsa ja sukunsa luo.

²⁵I aua ra kahore o Iharaira kingi, ko ta ratou i mea ai ko nga mea i tika ki te titiro a tenei, a tenei.

²⁵Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.