¹¶ Na ka whakahe a Miriama rau ko Arona ki a Mohi mo te wahine Kuhi i marenatia e ia: he wahine Kuhi hoki tana i marena ai.

¹Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä.

²A ka mea raua, Koia ranei i a Mohi anake nga korero a Ihowa? kahore ranei ana korero hoki i a maua? A ka rongo a Ihowa.

²He sanoivat: "Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?" Herra kuuli heidän puheensa.

³Na, he tangata mahaki rawa a Mohi i nga tangata katoa o te mata o te whenua.

³Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.

⁴¶ Na i ohorere tunu te korerotanga a Ihowa ki a Mohi ratou ko Arona, ko Miriama, Puta mai koutou tokotoru ki te tapenakara o te whakaminenga. A ka puta atu ratu tokotoru.

⁴Yhtäkkiä Herra sanoi Moosekselle, Aaronille ja Mirjamille: "Lähtekää kaikki kolme pyhäkköteltalle." Heidän mennessään sinne

⁵Na ka heke iho a Ihowa i roto i te pou kapua, a ka tu ki te whatitoka o te tapenakara, ka karanga hoki ki a Arona raua ko Miriama: a ka puta raua.

⁵Herra laskeutui pilvipatsaassa ja asettui teltan ovelle. Sitten hän kutsui Aaronia ja Mirjamia, ja he astuivat esiin.

⁶A ka mea ia, Tena, whakarongo ki aku korero: ki te mea he poropiti kei a koutou, ka whakaatu atu ahau, a Ihowa i ahau ki a ia, he mea whakakite, he korero moemoea ki a ia.

⁶Herra sanoi: -- Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun.

⁷Ehara taku pononga, a Mohi i te pera; he pono ia i toku whare katoa:

⁷Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni.

⁸Ka korero ahau ki a ia, he mangai, he mangai, he korero mata nui, kahore hoki he kupu ngaro; a e kite ano ia i te ahua o Ihowa: he aha ra korua te wehi ai ki te whakahe mo taku pononga, mo Mohi?

⁸Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?

⁹Na ka mutu te riri o Ihowa ki a raua, a haere ana ia.

⁹Ja Herra poistui vihastuneena.

¹⁰¶ Na ka riro atu te kapua i runga i te tapenakara: na! he repera a Miriama, kua rite ki te hukarere: a ka titiro a Arona ki a Miriama, e! he repera.

¹⁰Kun pilvi oli väistynyt teltan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen. Kääntyessään Mirjamiin päin Aaron huomasi, mitä oli tapahtunut.

¹¹Na ka mea a Arona ki a Mohi, Aue, e toku ariki, kaua e utaina ki a maua tenei hara i poauau nei, i hara nei maua.

¹¹Silloin Aaron sanoi Moosekselle: "Anna anteeksi, herrani, älä rankaise meitä synnistä, jonka teimme tyhmyyttämme!

¹²Kei rite ia ki te mea kua mate, ki te mea kua pau tetahi wahi o ona kikokiko i te putanga mai i te kopu o tona whaea.

¹²Mirjam ei saa jäädä tuon näköiseksi! Hänhän on kuin kuollut sikiö, joka tulee äitinsä kohdusta puoleksi mädäntyneenä!"

¹³Na ka karanga atu a Mohi ki a Ihowa, ka mea, E te Atua, tena ra, whakaorangia ia.

¹³Mooses huusi Herraa ja sanoi: "Oi Jumala! Paranna hänet!"

¹⁴Na ka mea a Ihowa, ki a Mohi, Me i tuwha kau tona papa ki tona mata e kore ianei ia e whakama, a whitu noa nga ra? kia whitu nga ra e tutakina atu ai ia ki waho o te puni, a muri iho ka mauria mai ano.

¹⁴Herra sanoi Moosekselle: "Jos hänen isänsä olisi sylkenyt häntä kasvoihin, eikö hän olisi joutunut kantamaan häpeäänsä seitsemän päivää? Hänet on siis suljettava seitsemäksi päiväksi leirin ulkopuolelle ja päästettävä vasta sitten takaisin."

¹⁵Na tutakina atu ana a Miriama ki waho o te puni, e whitu nga ra; kihai ano hoki te iwi i haere, kia whakahokia mai ra ano a Miriama.

¹⁵Niin Mirjam suljettiin leirin ulkopuolelle seitsemän päivän ajaksi, eikä kansa jatkanut matkaansa, ennen kuin hänet oli päästetty takaisin.

¹⁶A muri iho ka turia e te iwi i Hateroto, a noho ana i te koraha o Parana.

¹⁶Sitten kansa siirtyi eteenpäin Haserotista ja leiriytyi Paranin autiomaahan.