1¶ Na ,a mea a Paraama ki a Paraka, Hanga etahi aata maku kia whitu, kia rite mai hoki maku he puru kia whitu, he hipi toa hoki kia whitu.
1Siellä Bileam sanoi Balakille: "Rakenna minua varten seitsemän alttaria ja hanki minulle tänne seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä."
2Na rite tonu t Paraka i mea ai ki nga mea i korerotia e Paraama: a whakaekea ana e Paraka raua ko Paraama he puru, he hipi, ki tetahi aata, ki tetahi aata.
2Balak teki, kuten Bileam oli pyytänyt, ja sitten Balak ja Bileam polttivat jokaisella alttarilla uhrina sonnin ja pässin.
3Na ka mea a Paraama ki a Paraka, E tu ki te taha o tau tahunga tinana, a ka haere ahau: tera pea a Ihowa e tupono mai ki ahau: a me korero atu e ahau ki a koe te kupu e whakakitea mai e ia ki ahau. Na ka haere ia ki tetahi puke hamore.
3Bileam sanoi Balakille: "Pysy täällä polttouhriesi luona, niin minä menen vähän loitommaksi. Ehkäpä saan kohdata Herran. Sitten kerron sinulle, mitä hän minulle ilmoittaa." Ja Bileam meni eräälle puuttomalle kukkulalle.
4Na ka tupono a Ihowa ki a Paraama: a ka mea ia ki a ia, Kua oti i ahau nga aata e whitu, kua whakaekea ano hoki he puru, he hipi, ki tenei aata, ki tenei aata.
4Siellä Jumala ilmestyi Bileamille, ja Bileam sanoi: "Minä olen nyt rakentanut seitsemän alttaria ja uhrannut kullakin alttarilla polttouhrina sonnin ja pässin."
5Na ka homai e Ihowa he kupu ki te waha o Paraama, ka mea, Hoki atu ki a Paraka, a kia penei tau ki atu.
5Silloin Herra pani sanat Bileamin suuhun ja sanoi: "Palaa Balakin luo ja sano hänelle, mitä minä käskin sinun sanoa."
6A ka hoki atu ia ki a ia, na, i te taha ia o tana tahunga tinana e tu ana, ratou ko nga rangatira katoa o Moapa.
6Bileam palasi Balakin luo, joka odotti moabilaisten päämiesten kanssa polttouhrien lähellä.
7Na ka ara tana ki pepeha, ka mea, Na Paraka kingi o Moapa ahau i arahi mai i Arame, i nga maunga o te rawhiti, i mea, Haere mai hei kaikanga maku mo Hakopa, haere mai hoki hei whakatara ki a Iharaira.
7Sitten Bileam lausui nämä sanat: -- Aramin maasta, idän vuorilta, haetti minut luokseen Balak, Moabin kuningas, sanoen näin: "Tule avukseni ja kiroa Jaakobin kansa, tule ja solvaa Israelia."
8Me aha e kanga ai ahau i ta te Atua i kore ai e kanga? me aha hoki e whakatara ai ahau ki ta Ihowa kihai i whakatara?
8Kuinka voisin kirota sen, jota ei Jumala kiroa, miten solvata sitä, jota Herra ei solvaa?
9Tenei hoki ahau kei te tihi o nga kamaka e titiro atu ana ki a ia, e kite atu ana i a ia i runga i nga pukepuke: nana, he iwi noho ko ia anake, e kore ano hoki e taua i roto i nga tauiwi.
9Kallioiden laelta minä näen heidät, kukkuloilta minä heitä tähyilen. He ovat kansa, joka pysyy muista erillään, he eivät lue itseään toisten kansojen joukkoon.
10Ma wai e tatau te puehu o Hakopa, e titiro ranei te maha o te whakawha o Iharaira? Hei te mate o te hunga tika he matenga moku, kia rite hoki toku whakamutunga ki tona!
10Kuka laskisi Jaakobin jälkeläiset, joita on kuin tomuhiukkasia, kuka Israelin kansan, monilukuisen kuin hiekanjyvät? Saisinpa kuolla oikeamielisten lailla, olisipa loppuni niin kuin heidän!
11Na ka mea a Paraka, ki a Paraama, He aha tau e mea nei ki ahau? i tikina atu koe e ahau hei kanga i oku hoariri, na, kua manaakitia rawatia ratou e koe.
11Silloin Balak sanoi Bileamille: "Miksi teit minulle näin? Minä haetin sinut tänne kiroamaan viholliseni, mutta nyt sinä oletkin siunannut heidät!"
12Na ka whakautua e ia, ka mea, Kaua ranei ahau e mahara ki te whakapuaki i te kupu e homai e Ihowa ki toku waha?
12Bileam vastasi: "Minä voin sanoa vain sen, mitä Herra käskee."
13¶ Na ka mea a Paraka ki a ia, Tena, haere mai taua ki tetahi wahi ke atu, e kite ai koe i a ratou: ko to ratou pito tau e kite ai; e kore hoki koe e kite i a ratou katoa: a hei reira puaki ai i a koe taku kanga mo ratou.
13Balak sanoi Bileamille: "Tule minun kanssani vielä toiseen paikkaan, josta voit nähdä israelilaiset. Täältä näet heistä vain pienen osan, et heitä kaikkia. Kiroa heidät sieltä."
14Na ka kawea ia e ia ki te mara o Topimi, ki te tihi o Pihika, a hanga ana e ia e whitu nga aata, whakaekea atu ana hoki e ia he puru, he hipi, ki tenei aata, ki tenei aata.
14Ja Balak vei Bileamin Sede- Sofimiin Pisgan huipun luo. Siellä hän rakensi seitsemän alttaria ja uhrasi kullakin alttarilla polttouhriksi sonnin ja pässin.
15Na ka mea ia ki a Paraka, E tu ki konei ki te taha o tau tahunga tinana, ka whakatau ahau ki ko, ki a Ihowa.
15Bileam sanoi Balakille: "Pysy täällä polttouhriesi luona, niin minä menen tuonne loitommas odottamaan, että saisin kohdata Jumalan."
16Na ka tupono a Ihowa ki a Paraama, ka homai e ia he kupu ki tona waha, ka mea, Hoki atu ki a Paraka, kia penei hoki tau ki atu.
16Herra ilmestyi Bileamille, pani sanat hänen suuhunsa ja sanoi: "Palaa Balakin luo ja sano hänelle, mitä minä käskin sinun sanoa."
17A ka haere atu ia ki a ia, na, e tu ana ia e te taha o tanga tahunga tinana, ratou ko nga rangatira o Moapa. A ka mea a Paraka ki a ia, I pehea mai te kupu a Ihowa?
17Bileam meni Balakin luo, joka odotti moabilaisten päämiesten kanssa polttouhrien lähellä. Balak kysyi Bileamilta: "Mitä Herra sanoi?"
18Na ka ara tana ki pepeha, ka mea, Whakatika, e Paraka, whakarongo mai; kia whai taringa mai ki ahau, e te tama a Tiporo:
18Silloin Bileam lausui nämä sanat: -- Nouse, Balak, Sipporin poika, ja kuuntele minua tarkoin!
19Ehara te Atua i te tangata e teka ai; i te tama ranei a te tangata e puta ke ai ona whakaaro. Tera ranei ia e korero, a kore ake e mahi? e puaki ranei tana kupu, a kahore e mana?
19Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?
20Nana, kua riro mai i ahau te kupu manaaki; kua oti hoki i a ia te kupu manaaki; a e kore e taea e ahau te whakaputa ke.
20Minä sain tehtäväkseni siunata, ja kun Jumala siunaa, en minä voi siunausta peruuttaa.
21Kahore i tirohia e ia he kino i a Hakopa, kahore ano hoki i kitea he tutu i a Iharaira: kei a ia a Ihowa, tona Atua, kei roto hoki i a ratou te hamama a te kingi.
21Ei ole onnettomuutta Jaakobin varalle, ei pahaa Israelin osalle. Heidän kanssaan on Herra, heidän Jumalansa, he ylistävät kuningastaan riemuhuudoin.
22Na Ihowa ratou i whakaputa mai i Ihipa; kei te te unikanga tona kaha.
22Jumala toi heidät pois Egyptistä, hän antoi heille villihärän voimat.
23He pono kahore he makutu mo Hakopa, kahore ano hoki he whaiwhaia mo Iharaira: hei tenei wa ano ka korerotia a Hakopa, ae ra, a Iharaira, ano te mahi a te Atua!
23Ei ole loitsua Jaakobia vastaan, taika ei tehoa Israeliin. Jaakobista ja Israelista sanotaan: "Mitä onkaan Herra tehnyt!"
24Nana, ka whakatika te iwi ano he raiona katua, ka ara ake ano hoki ano he raiona: e kore e takoto, kia kainga ra ano te tupapaku, kia inumia hoki nga toto o te parekura.
24Katso, Israel nousee kuin leijona, niin kuin jalopeura se kohoaa jaloilleen, se ei käy levolle, ennen kuin on syönyt saaliinsa ja juonut surmattujen verta.
25Na ka mea a Paraka ki a Paraama, Kaua rawa e kanga i a ratou, kaua rawa ranei e manaaki i a ratou.
25Balak sanoi Bileamille: "Jos et voi kirota heitä, niin älä heitä ainakaan siunaa."
26Na ka whakautua e Paraama, ka mea ki a Paraka, Kahore ianei ahau i korero ki a koe, i mea, Ko nga mea katoa e korero mai ai a Ihowa, ko tena taku e mea ai?
26Bileam vastasi: "Minähän sanoin sinulle, että puhun vain sen, minkä Herra käskee minun puhua."
27Na ka mea a Paraka ki a Paraama, Tena, me kawe koe e ahau ki tetahi atu wahi; tera pea e pai te Atua kia whakapuakina e koe i reira taku kanga mo ratou.
27Balak sanoi Bileamille: "Tule, minä vien sinut vielä kolmanteen paikkaan. Kenties Jumala hyväksyy, että sinä sieltä kiroat tuon kansan."
28Katahi ka kawea a Paraama e Paraka ki te tihi o Peoro, e titiro iho ana ki te koraha.
28Balak vei hänet sitten Peorin laelle, mistä näkee laajalti Jesimonin autiomaahan.
29A ka mea a Paraama ki a Paraka, hanga he aata maku ki konei kia whitu, kia rite hoki maku ki konei he puru kia whitu, he hipi toa kia whitu.
29Bileam sanoi Balakille: "Rakenna minua varten tänne seitsemän alttaria ja hanki minulle seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä."
30A rite tonu ta Paraka i mea ai ki nga mea i korerotia e Paraama, a whakaekea ana e ia he puru, he hipi, ki runga ki tenei aata, ki tenei aata.
30Balak teki, niin kuin Bileam oli käskenyt, ja uhrasi sonnin ja pässin kullakin alttarilla.