1¶ Kei hae koe ki te hunga kino, kaua hoki e hiahia hei hoa mo ratou.
1Älä kadehdi pahoja ihmisiä, älä tavoittele heidän seuraansa,
2Ko ta to ratou ngakau hoki e whakaaro ai, he tukino, ko ta o ratou ngutu e korero ai, he whanoke.
2sillä heillä on mielessään tuhoisat aikeet, heidän puheensa saa aikaan pelkkää pahaa.
3¶ Ma te whakaaro nui ka hanga ai te whare, a ma te matauranga ka u ai:
3Viisaudella talo rakennetaan, ymmärrys on sen perustus,
4Ma te mohio hoki ka ki ai nga ruma i nga taonga utu nui katoa, i nga mea ahuareka.
4tieto ja taito täyttävät sen huoneet kalleuksilla ja kaikella kauniilla.
5He kaha te tangata whakaaro nui; ae, e whakanuia ana e te tangata mohio te kaha.
5Viisaus on väkevyyttä, kokemus tuo voimaa.
6Na kia pai te ngarahu ina anga koe ki te whawhai: kei te tokomaha hoki o nga kaiwhakatakoto whakaaro te ora.
6Viisas suunnitelma auttaa sodassa, hyvät neuvonantajat tuovat menestyksen.
7¶ He tiketike rawa te whakaaro nui mo te wairangi: e kore e kuihi tona mangai i te kuwaha.
7Koskapa tyhmä olisi tilanteen tasalla! Pysyköön siis neuvonpidossa vaiti.
8Ko te tangata e whakaaro ana ki te kino, ka kiia he whanoke.
8Joka aina punoo juonia, saa vehkeilijän nimen.
9He hara te whakaaro wairangi: he mea whakarihariha ano ki te tangata te tangata whakahi.
9Mielettömän ajatukset täyttää synti, herjaajaa jokainen kammoksuu.
10¶ Ki te ngoikore koe i te ra o te he, he iti tou kaha.
10Annatko periksi ahdingon tullen? Vähätpä ovat voimasi.
11¶ Whakaorangia te hunga e kawea atu ana ki te mate, a puritia mai hoki e koe te hunga e meatia ana kia whakamatea.
11Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle.
12Ki te mea koe, Nana, kihai tenei i mohiotia e matou: kahore ianei te kaipauna ngakau i te whakaaro ki tera? a, ko te kaitiaki o tou wairua, kahore ranei ia e mohio? e kore ranei e homai e ia ki te tangata kia rite ki tana mahi?
12Älä selitä: "Enhän tunne koko asiaa", sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan.
13¶ Kainga, e taku tama, te honi, he pai hoki; me te honikoma, he mea reka hoki ki tou mangai:
13Syö, poikani, hunajaa, se on hyvää, ja mesi on makeaa kielelläsi.
14Ka mohio ai koe ki te whakaaro nui, he mea ki tou wairua: ki te kitea e koe, he tukunga iho ano tona, e kore hoki tau i tumanako ai e hatepea.
14Yhtä lailla on viisaus sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin.
15¶ Kaua, e te tangata kino, e whanga ki te nohoanga o te tangata tika; kei tukino koe ki tona takotoranga.
15Älä väijy, jumalaton, hurskaan majaa, älä tuhoa hänen kotiaan.
16E hinga ana hoki te tangata tika, e whitu hinganga, ka ara ake ano: ka whakataka ia te hunga kino e te he.
16Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.
17¶ Kaua e harakoa ki te hinga tou hoariri, kaua hoki tou ngakau e hari ina taka ia:
17Kun vihamiehesi kaatuu, älä iloitse, kun hän kompastuu, älä riemuitse,
18Kei kite a Ihowa, a ka he ki tana titiro, a ka tahuri atu tona riri i a ia.
18ettei Herra sen nähdessään suuttuisi sinuun ja kääntäisi vihaansa hänestä pois.
19¶ Kei mamae koe, he mea mo nga kaimahi i te kino, kei hae hoki ki te hunga kino.
19Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi jumalattomia,
20Kahore hoki he mutunga pai ki te tangata kino; ka keto hoki te rama a te hunga kino.
20sillä pahoilla ei ole tulevaisuutta ja jumalattoman lamppu sammuu.
21¶ E taku tama, e wehi ki a Ihowa, ki te kingi hoki: a, kaua e whakauru noa atu ki te hunga e mea ana ki te whakaputa ke.
21Pelkää Herraa, poikani, ja kuningasta. Vältä niitä, jotka hankkivat kapinaa,
22No te mea ka puta tata te aitua mo ratou: a ko wai ka mohio ki te whakangaromanga o raua tokorua?
22sillä yhdessä hetkessä he kukistuvat. Millainen onkaan heidän rangaistuksensa!
23¶ He whakatauki ano hoki enei na te hunga whakaaro nui. Ehara i te mea pai kia whakaaro ki te kanohi tangata ina whakawa.
23Nämäkin ovat viisaiden sanoja. Ei sovi tuomarille puolueellisuus.
24Ko te tangata e mea ana ki te tangata kino, He tika koe; ka kanga nga iwi ki a ia, ka whakarihariha nga tauiwi ki a ia.
24Joka syylliselle sanoo: "Olet syytön", saa kaikkien kirot, koko kansan vihat.
25Otiia ka koa nga ngakau o te hunga e riria ai tona he, ka tau iho ano hoki te manaaki pai ki runga ki a ratou.
25Toisin käy sen, joka tuomitsee oikein: hänen osanaan on siunaus ja menestys.
26Ka kihia e ia nga ngutu e whakahoki ana i nga kupu tika.
26Kuin suudelma suulle on suora vastaus.
27¶ Meinga kia takoto pai tau mahi i waho, kia rite hoki hei meatanga mau i te mara; muri iho ka hanga i tou whare.
27Tee ensin tilustesi työt, pane ensiksi peltosi kuntoon, vasta sitten on talon ja perheen vuoro.
28¶ Kaua koe e tu hei kaiwhakaatu he mo tou hoa, i te mea kahore he take; a kaua e tinihanga ki ou ngutu.
28Älä todista toisesta väärin -- ethän tahdo pettää ketään puheellasi?
29Kaua e ki, Ka meatia ano e ahau ki a ia tana i mea ai ki ahau; ka rite ki ta te tangata mahi taku e whakahoki ai ki a ia.
29Älä ajattele: "Niin kuin hän minulle, niin minä hänelle. Nyt maksan hänelle samalla mitalla."
30¶ I haere ahau i te taha o te mara a te mangere, i te taha hoki o te mara waina a te tangata kahore ona mahara;
30Minä kuljin laiskurin pellon laitaa, katselin typeryksen viinitarhaa,
31Na, kua tupuria katoatia e te tataramoa, kapi tonu te mata o te mara i te ongaonga, a ko to reira taiepa kohatu kua oti te wahi.
31ja mitä näinkään: pelkkiä nokkosia, tarhan, jossa rehottivat ohdakkeet ja jonka kiviaita oli luhistunut.
32Katahi ahau ka titiro, ka ata whakaaroaro: ka kite ahau, a ka hopu mai hei ako moku.
32Minä katsoin ja painoin mieleeni, otin opikseni siitä minkä näin.
33Kia iti ake nei te wahi e parangia ai, kia iti ake nei te moe, kia iti ake te kotuituitanga o nga ringa ka moe ai:
33Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,
34Ka pera te haerenga mai o tou muhore ano he kaipahua; o tou rawakore hoki ano he tangata mau patu.
34niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.