1¶ He waiata; he pikitanga. I ta Ihowa whakahokinga mai i nga pononga o Hiona i rite matou ki te hunga e moehewa ana.
1Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta.
2Katahi to matou mangai ka ki i te kata, to matou arero hoki i te waiata: katahi ka korerotia i roto i nga tauiwi, He nui nga mahi a Ihowa ki a ratou.
2Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: "Suuret ovat Israelin Herran teot!"
3He mea nunui a Ihowa i mea ai mo tatou, a e koa ana tatou.
3Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
4¶ E Ihowa, whakahokia matou i te whakarau: kia pera me nga awa o te tonga.
4Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
5Ko te hunga e rui ana i runga i te roimata, ka kokoti i runga i te hari.
5Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat.
6Ahakoa haere tangi atu ia me te kawe i ana purapura hei whakatokanga; tera ia e haere hari mai ano me te mau mai i ana paihere.
6Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.