1¶ He himene na Ahapa. Kua puaki te kupu a te Atua, a te Atua tonu, a Ihowa, a karangatia ana e ia te whenua i te putanga mai o te ra, tae noa ki tona torengitanga.
1Galingas Dievas, Viešpats, kalbėjo ir šaukė žemei nuo saulėtekio iki saulėlydžio.
2Kua tiaho mai te Atua i roto i Hiona, i te tino o te ataahua.
2Iš Siono, grožio tobulumo, suspindėjo Dievas.
3Ka haere mai to tatou Atua, e kore ano e wahangu: ka kai te kapura i tona aroaro, a ka hukerikeri te awha ki tetahi taha ona, ki tetahi taha.
3Mūsų Dievas ateis ir netylės: naikinanti ugnis eis pirma Jo, o aplinkui Jį siaus audros.
4Ka karangatia e ia nga rangi i runga, me te whenua hoki, ki te whakaritenga mo tona iwi.
4Jis šaukia dangų iš aukštybių ir žemę, kad galėtų teisti savo tautą:
5Huihuia mai ki ahau taku hunga tapu, te hunga i whakarite kawenata ki ahau i runga i te patunga tapu.
5“Surinkite mano šventuosius, padariusius sandorą su manimi per auką”.
6A ma nga rangi e whakakite tona tika: ko te Atua ake nei hoki te kaiwhakawa. (Hera.
6Dangus skelbs Jo teisumą, nes pats Dievas yra teisėjas.
7¶ Whakarongo, e toku iwi, a ka korero ahau; e Iharaira, ka whakaatu ahau ki a koe; ko ahau te Atua, ko tou Atua.
7“Klausyk, mano tauta, Aš kalbėsiu! Izraeli, Aš liudysiu prieš tave! Dievas, tavo Dievas, Aš esu!
8E kore ahau e riri ki a koe mo au patunga tapu; a kei toku aroaro tonu au tahunga tinana.
8Ne dėl aukų barsiu tavedeginamąsias aukas visada man aukojai.
9E kore ahau e tango i tetahi puru i roto i tou whare, i etahi koati toa ranei i roto i au taiepa.
9Man nereikia veršio iš tavo tvarto, nei ožio iš tavo bandos.
10Naku nei hoki nga kirehe katoa o te ngahere, nga kararehe i runga i te mano o nga pukepuke.
10Mano yra visi miškų žvėrys, gyvuliai ant tūkstančio kalvų.
11E matau ana ahau ki nga manu katoa o nga maunga; naku ano nga kirehe o te parae.
11Pažįstu visus kalnų paukščius, ir laukiniai žvėrys yra mano žinioje.
12Me he matekai toku, e kore ahau e korero ki a koe: naku nei hoki te ao, me ona tini mea.
12Jei alkanas būčiau, nesakyčiau tau, nes mano yra pasaulis ir visa, kas jame.
13E kai koia ahau i te kikokiko o nga puru, e inu ranei i te toto o nga koati?
13Argi Aš valgysiu jaučių mėsą, argi gersiu ožių kraują?
14Ko te whakawhetai hei patunga tapu mau ki te Atua; whakamana hoki au kupu taurangi ki te Runga Rawa.
14Aukok Dievui padėką ir ištesėk Aukščiausiajam įžadus.
15A karanga ki ahau i te ra o te he: maku koe e whakaora, a ka whakakororiatia ahau e koe.
15Šaukis manęs nelaimės dienątai išgelbėsiu tave, o tu šlovinsi mane”.
16¶ Ki te tangata hara ia ka mea te Atua, He aha mau te whakapuaki i aku tikanga, te whakahua ranei i taku kawenata e tou mangai?
16O nedorėliui Dievas sako: “Kodėl tu mano nuostatus skelbi ir savo burna mano sandorą mini?
17Kua kino nei hoki koe ki te ako, a e akiri ana i aku kupu ki muri i a koe.
17Nes tu nekenti pamokymo ir atmeti mano žodžius.
18I tou kitenga i te tahae, na whakaae ana koe ki a ia; a whai tahi ana me te hunga puremu.
18Pamatęs vagį, susitari su juo ir su svetimautojais draugauji.
19Kua tukua e koe tou mangai ki te kino; a e tito hianga ana tou arero.
19Tavo burna kalba pikta ir tavo liežuvis sako klastą.
20Noho ana koe, ka korero kino ki tou teina: ngautuara tonu iho koe ki te tama a tou whaea.
20Tu kalbi prieš savo brolį ir šmeiži savo motinos sūnų.
21Ko au mahi enei, a wahangu tonu ahau; i mea koe he pena pu ahau me koe: otira ka riria koe e ahau, ka whakararangitia ano aua mea ki tou aroaro.
21Tu tai darei, ir Aš tylėjau. Tu manai, kad Aš esu toks, kaip tu. Aš tave barsiu ir tavo darbus statysiu tau prieš akis.
22Na whakaaroa tenei, e te hunga kua wareware ki te Atua; kei haehaea koutou e ahau, a kahore he kaiwhakaora.
22Susipraskite, kurie pamiršote Dievą, kad nesudraskyčiau jūsų, ir tada nebus, kas jus išgelbėtų.
23Ko te whakamoemiti te patunga tapu e whai kororia ai ahau: ko te tangata hoki he tika nei tona ara ka whakakitea e ahau ki a ia te whakaoranga a te Atua.
23Kas aukoja gyrių, pašlovina mane; o kuris teisingai elgiasi, tam parodysiu Dievo išgelbėjimą”.