¹Og Hanna bad og sa: Mitt hjerte fryder sig i Herren, høit er mitt horn i Herren, vidt oplatt min munn mot mine fiender, for jeg gleder mig over din frelse.

¹Hanna rukoili sanoen: -- Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen.

²Ingen er hellig som Herren; for det er ingen foruten dig, og det er ingen klippe som vår Gud.

²Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio.

³Tal ikke så mange høie ord, la ikke frekke ord gå ut av eders munn! For en allvitende Gud er Herren, og av ham veies gjerninger.

³Jättäkää suuret sananne, luopukaa röyhkeistä puheistanne, sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken, hän punnitsee teot.

⁴Kjempenes bue brytes, og de snublende omgjorder sig med kraft.

⁴Soturien jouset ovat poikki, mutta maassa makaaviin palaa voima.

⁵De mette lar sig leie for brød, og de hungrige hører op å hungre; endog den ufruktbare føder syv barn, og den som er rik på sønner, visner bort.

⁵Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä, saavat niukan leipänsä toisen työssä, mutta niiltä, jotka näkivät nälkää, ei lopu ruoka. Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin.

⁶Herren døder og gjør levende; han fører ned i dødsriket og fører op derfra.

⁶Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.

⁷Herren gjør fattig og gjør rik; han nedtrykker, og han ophøier;

⁷Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa.

⁸han reiser den ringe av støvet, løfter den fattige av skarnet for å sette ham hos fyrster og gi ham et ærefullt sete; for Herren hører jordens støtter til, og på dem har han bygget jorderike.

⁸Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan. Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan hän on laskenut maan.

⁹Han verner sine frommes føtter, men ugudelige går til grunne i mørket; for ikke ved egen kraft er mannen sterk.

⁹Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen. Omin voimin ei yksikään menesty.

¹⁰Forferdes skal hver den som strider mot Herren; over ham lar han det tordne i himmelen. Herren dømmer jordens ender, og han vil gi sin konge styrke og ophøie sin salvedes horn.

¹⁰Ne, jotka Herraa vastustavat, joutuvat kauhun valtaan, kun Korkein jylisee taivaasta. Herra tuomitsee koko maanpiirin. Hän antakoon voimaa kuninkaalleen, hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään!

¹¹Så drog Elkana hjem igjen til Rama, men gutten tjente Herren under Elis, prestens, tilsyn.

¹¹Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, ja poika jäi pappi Eelin luo palvelemaan Herraa.

¹²Men Elis sønner var ryggesløse; de brydde sig ikke om Herren.

¹²Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta.

¹³Sådan var prestenes adferd mot folket: Så ofte nogen kom med et offer, og kjøttet blev kokt, kom prestens dreng og hadde en gaffel med tre grener i sin hånd;

¹³Pappeina heillä oli kansaan nähden tällainen oikeus: Aina kun joku oli teurastanut uhrinsa ja oli keittämässä uhrilihaa, saapui paikalle papin palvelija mukanaan kolmipiikkinen haarukka.

¹⁴den stakk han ned i kjelen eller i gryten eller i pannen eller i potten, og alt det som kom op med gaffelen, tok presten til sig. Således gjorde de med alle israelitter som kom der til Silo.

¹⁴Hän pisti sillä keittoastiaan, pataan, kattilaan tai ruukkuun, ja kaiken, mikä nousi haarukan mukana, pappi sai ottaa itselleen. Näin oli tehty kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siloon.

¹⁵Endog før de brente fettet, kom prestens dreng og sa til den mann som ofret: Kom hit med kjøtt til å steke for presten! Han tar ikke imot kokt kjøtt av dig, bare rått.

¹⁵Mutta nyt papin palvelija saapui jo ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi sille, joka oli uhraamassa: "Anna papille lihaa paistiksi. Hän ei halua keitettyä lihaa, vaan raakaa."

¹⁶Så sa mannen til ham: Først må fettet brennes; siden kan du ta for dig efter som du har lyst til. Da svarte han: Nei, nu straks skal du komme med det; ellers tar jeg det med makt.

¹⁶Jos mies vastasi: "Ensin täytyy polttaa rasva, ota sitten mitä mielesi tekee", palvelija sanoi hänelle: "Ei, sinun on annettava heti, tai minä otan väkisin."

¹⁷Og de unge menns synd var meget stor for Herrens åsyn; for mennene ringeaktet Herrens offer.

¹⁷Eelin poikien rikkomus oli Herran silmissä hyvin paha, sillä he häpäisivät Herralle kuuluvan uhrin.

¹⁸Men Samuel tjente for Herrens åsyn - en ung gutt klædd i en livkjortel av lerret.

¹⁸Mutta nuori Samuel palveli Herraa. Hänellä oli yllään pellavainen kasukka.

¹⁹Og hans mor gjorde hvert år en liten kappe til ham; den hadde hun med til ham, når hun drog op med sin mann for å bære frem det årlige offer.

¹⁹Joka vuosi hänen äitinsä teki häntä varten pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa toimittamaan vuotuista uhriaan.

²⁰Da velsignet Eli Elkana og hans hustru og sa: Herren gi dig barn igjen med denne kvinne istedenfor ham som hun bad om for Herren! Så drog de hjem igjen.

²⁰Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen näin: "Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!" Sen jälkeen he menivät taas kotiinsa.

²¹Og Herren så til Hanna, og hun blev fruktsommelig og fødte tre sønner og to døtre; men gutten Samuel vokste op hos Herren.

²¹Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta nuori Samuel kasvoi Herran luona.

²²Eli var meget gammel, og når han hørte om alt det hans sønner gjorde mot hele Israel, og at de lå hos de kvinner som gjorde tjeneste ved inngangen til sammenkomstens telt,

²²Kun Eeli oli jo hyvin vanha, hänen korviinsa kantautui, mitä hänen poikansa tekivät kaikille israelilaisille. Hän kuuli myös, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkköteltan ovella.

²³sa han til dem: Hvorfor gjør I således? Jeg hører av hele folket her at eders adferd er ond.

²³Silloin hän sanoi heille: "Kuinka te tällaista teette? Minä saan kuulla kaiken kansan puhuvan teidän pahoista teoistanne.

²⁴Ikke så, mine sønner! Det rykte jeg hører, er ikke godt; I forfører Herrens folk.

²⁴Älkää enää tehkö pahaa, poikani, sillä minä kuulen Herran kansan levittävän teistä ikäviä puheita!

²⁵Når en mann synder mot en annen mann, skal Gud* dømme ham; men når en mann synder mot Herren, hvem skal da bede for ham? Men de hørte ikke på det deres far sa; for det var Herrens vilje å la dem dø. / {* øvrigheten, 2MO 21, 6.}

²⁵Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, Jumala voi olla sovintotuomarina, mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka voi puhua hänen puolestaan?" Pojat eivät kuitenkaan totelleet isäänsä, sillä Herra oli päättänyt, että heidän piti kuolla.

²⁶Men gutten Samuel gikk frem i alder og i yndest både hos Herren og hos mennesker.

²⁶Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille.

²⁷Og det kom en Guds mann til Eli, og sa til ham: Så sier Herren: Har jeg ikke åpenbaret mig for din fars hus, da de var i Egypten og måtte tjene Faraos hus?

²⁷Sitten tuli Eelin luo Jumalan mies ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmoittanut itseni juuri sinun esi-isillesi, kun he olivat Egyptissä faraon orjina?

²⁸Og jeg valgte ham blandt alle Israels stammer til prest for mig, til å ofre på mitt alter, brenne røkelse, bære livkjortel for mitt åsyn, og jeg gav din fars hus alle Israels barns ildoffer.

²⁸Minä valitsin sinun sukusi Israelin heimojen joukosta papeikseni, suorittamaan alttaripalvelusta, polttamaan uhreja ja kantamaan efodia edessäni. Minä annoin suvullesi oikeuden kaikkiin uhreihin, joita israelilaiset tuovat.

²⁹Hvorfor treder I mitt slaktoffer og mitt matoffer under føtter, de offer som jeg har påbudt i min bolig? Og du ærer dine sønner mere enn mig, idet I mesker eder med det beste av hver offergave som mitt folk, Israel, bærer frem.

²⁹Miksi te nyt poljette jalkoihinne ne uhrit ja lahjat, jotka olen määrännyt pyhäkköni omiksi? Miksi ajattelet poikiasi enemmän kuin minua? Miksi te lihotatte itseänne kansani Israelin uhrien parhailla paloilla?

³⁰Derfor lyder ordet fra Herren, Israels Gud: Vel har jeg sagt: Ditt hus og din fars hus skal ferdes for mitt åsyn til evig tid. Men nu lyder Herrens ord: Det være langt fra mig! Dem som ærer mig, vil jeg ære, og de som ringeakter mig, skal bli til skamme.

³⁰"Sen tähden Herran, Israelin Jumalan, sana kuuluu näin: Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään.

³¹Se, dager skal komme da jeg avhugger din arm og din fars ætts arm, så ingen i din ætt skal bli gammel.

³¹Tulee aika, jolloin minä murran sinun sukusi voiman, niin ettei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.

³²Og du skal skue trengsel for Guds bolig tross alt det gode han gjør mot Israel, og det skal aldri finnes nogen gammel i ditt hus.

³²Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.

³³Dog vil jeg ikke utrydde hver mann av din ætt fra mitt alter, så jeg lar dine øine slukne og din sjel vansmekte; men alle som vokser op i ditt hus, skal dø i sine manndomsår.

³³Kaikkia perheesi jäseniä minä en alttarini äärestä tuhoa, jotten sokaisisi silmiäsi ja riuduttaisi voimiasi, mutta enimmät heistä kaatuvat miekkaan.

³⁴Og til tegn på dette skal du ha det som skal ramme begge dine sønner, Hofni og Pinehas: De skal begge dø på en dag.

³⁴Poikiesi Hofnin ja Pinehasin kohtalo on sinulle merkkinä: he kuolevat molemmat samana päivänä.

³⁵Og jeg vil opreise for mig en trofast prest: han skal gjøre efter min hu og min vilje, og jeg vil bygge ham et hus som blir stående, og han skal ferdes for min salvedes åsyn alle dager.

³⁵"Mutta minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka saa aina toimittaa virkaa minun voideltuni edessä.

³⁶Og enhver som er igjen av ditt hus, skal komme og bøie sig for ham for å få en sølvskilling og et brød og si: Kjære, sett mig i et av presteembedene, sa jeg kan få et stykke brød å ete!

³⁶Ne, jotka ovat jäljellä sinun suvustasi, tulevat nöyrästi pyytämään häneltä kolikkoa ja leipää sanoen: 'Anna minun avustaa jossakin papin tehtävässä, jotta saisin edes leipäpalan ruoakseni.'"