¹Men David tenkte ved sig selv: Engang kommer jeg nu allikevel til å miste livet for Sauls hånd; jeg har ikke noget godt i vente. Jeg vil undfly til filistrenes land; så vil Saul holde op med å lete efter mig i hele Israels land, og jeg slipper ut av hans hånd.

¹Daavid ajatteli mielessään: "Joskus saan kuitenkin surmani Saulin kädestä. Minun ei auta muu kuin hankkiutua turvaan filistealaisten maahan. Silloin Saul näkee, että minua on turha etsiä ympäri Israelia, ja minä olen vihdoin häneltä turvassa."

²Så brøt David op og drog med de seks hundre mann som var hos ham, over til Akis, sønn av Maok, kongen i Gat.

²Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja siirtyivät Maokin pojan Akisin luo, joka oli Gatin kuningas.

³Og David blev boende hos Akis i Gat, både han og hans menn, hver med sitt hus, David med sine to hustruer, Akinoam fra Jisre'el og Abiga'il fra Karmel, Nabals hustru.

³Daavid ja hänen miehensä jäivät asumaan Akisin luo Gatiin. Heillä oli kaikilla perheensä mukanaan, ja Daavidin mukana olivat hänen molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo.

⁴Og da Saul fikk vite at David var flyktet til Gat, lette han ikke lenger efter ham.

⁴Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän luopui takaa-ajosta.

⁵Så sa David til Akis: Har jeg funnet nåde for dine øine, så la mig få et sted å bo på i en av landsbyene. Hvorfor skal din tjener bo hos dig i kongestaden?

⁵Daavid sanoi Akisille: "Jos olen ansainnut sinun suosiosi, anna minulle jostakin pikkukaupungista paikka, johon voin asettua asumaan. Palvelijasi on turha asua sinun luonasi kuninkaan kaupungissa."

⁶Da gav Akis ham samme dag Siklag; derfor har Siklag hørt Judas konger til helt til denne dag.

⁶Silloin Akis antoi hänelle Siklagin, ja sen tähden Siklag on tähän päivään saakka ollut Juudan kuninkaiden omaisuutta.

⁷Den tid David bodde i filistrenes land, var i alt ett år og fire måneder.

⁷Daavid viipyi filistealaisten maassa vuoden ja neljä kuukautta.

⁸David og hans menn drog op og overfalt gesurittene og girsittene og amalekittene; det var de folk som fra eldgammel tid hadde bodd i det land som strekker sig bortimot Sur og helt til Egyptens land.

⁸Daavid ja hänen miehensä tekivät retkiä gesurilaisten, girsiläisten ja amalekilaisten kimppuun. Nämä kansat asuivat seudulla, joka ulottuu Telemistä Suriin ja Egyptiin saakka.

⁹Og hver gang David herjet landet, lot han hverken mann eller kvinne bli i live; men han tok både småfe og storfe og asener og kameler og klær og drog så tilbake, og når han så kom til Akis,

⁹Hävittäessään noita seutuja Daavid ei jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista, mutta lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, aasit, kamelit ja vaatteet hän otti aina mukaansa, ja sitten hän palasi kotiin ja meni Akisin luo.

¹⁰og Akis spurte: I har vel ikke gjort noget innfall idag? da svarte David: Jo, i sydlandet, både blandt Judas menn og blandt jerahme'elittene og kenittene.

¹⁰Aina kun Akis kysyi: "Missäpäin olette nyt ryöstelleet?", Daavid vastasi: "Juudan Negevissä" tai "jerahmeelilaisten Negevissä" tai "keniläisten Negevissä".

¹¹David lot hverken mann eller kvinne bli i live eller tok dem med sig til Gat; for han tenkte: De kunde fortelle om oss og si: Så og så har David gjort. Således bar han sig at i all den tid han bodde i filistrenes land.

¹¹Daavid ei koskaan jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista Gatiin tuotavaksi, sillä hän ajatteli: "He vielä paljastaisivat meidät ja kertoisivat, mitä minä olen tehnyt." Näin Daavid menetteli koko ajan asuessaan filistealaisten maassa.

¹²Og Akis trodde David og tenkte: Han har gjort sig forhatt blandt Israel, sitt folk, og nu kommer han til å være min tjener for all tid.

¹²Akis uskoi Daavidia ja ajatteli: "Hänellä on nyt Israelissa niin paha maine, että hän joutuu loppuikänsä pysymään minun palveluksessani."