¹Men Judas konge Josafat vendte uskadd hjem igjen til Jerusalem.

¹Juudan kuningas Josafat palasi onnellisesti kotiinsa Jerusalemiin.

²Da gikk seeren Jehu, Hananis sønn, ut imot ham, og han sa til kong Josafat: Skal en hjelpe den ugudelige, og skal du elske dem som hater Herren? For dette hviler det vrede over dig fra Herren.

²Näkijä Jehu, Hananin poika, tuli kuninkaan luo ja sanoi hänelle: "Pitikö sinun auttaa jumalatonta? Sinähän olet Herran vihollisten ystävä. Tämän vuoksi sinua kohtaa Herran viha.

³Dog er det også funnet noget godt hos dig; for du har utryddet Astarte-billedene av landet og vendt ditt hjerte til å søke Gud.

³Mutta on sinussa sentään hyvääkin. Olet hävittänyt maasta asera-tarhat ja palvellut uskollisesti Jumalaa."

⁴Josafat blev nu en tid i Jerusalem, men siden drog han atter ut iblandt folket, fra Be'erseba like til Efra'im-fjellene, og førte dem tilbake til Herren, deres fedres Gud.

⁴Tämän jälkeen Josafat pysytteli omassa maassaan. Hän liikkui kuitenkin paljon kansan keskuudessa Beersebasta aina Efraimin vuoristoon asti ja sai kansan jälleen palvelemaan Herraa, isiensä Jumalaa.

⁵Og han innsatte dommere i landet, i hver av de faste byer i Juda.

⁵Hän asetti maahan tuomareita, omat tuomarit kuhunkin Juudan linnoitettuun kaupunkiin.

⁶Og han sa til dommerne: Akt vel på hvad I gjør! For I dømmer ikke for mennesker, men for Herren, og han er hos eder så ofte I dømmer.

⁶Hän sanoi heille: "Harkitkaa tarkoin, mitä teette, sillä te ette ole vastuussa ihmisille, vaan Herralle. Hän on mukana, kun te lausutte tuomion.

⁷Så la nu Herrens frykt være over eder, vær varsomme i hvad I gjør! For hos Herren vår Gud finnes det ingen urett, og han gjør ikke forskjell på folk og tar ikke imot gaver.

⁷Pelätkää Herraa ja olkaa työssänne tunnollisia, sillä Herra, meidän Jumalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa."

⁸Også i Jerusalem innsatte Josafat nogen av levittene og prestene og av Israels familiehoder til å dømme i Herrens saker og i rettstretter, for de* var vendt tilbake til Jerusalem. / {* Josafat og de som hadde draget ut med ham, 2KR 19, 4.}

⁸Myös Jerusalemiin Josafat asetti leeviläisiä, pappeja ja Israelin sukujen päämiehiä antamaan tuomioita Herran lain mukaan ja ratkaisemaan Jerusalemin asukkaiden välisiä riita-asioita.

⁹Og han bød dem og sa: Således skal I gjøre i Herrens frykt, med troskap og med udelt hjerte:

⁹Hän antoi heille tällaiset määräykset: "Ohjatkoon työtänne Herran pelko, toimikaa tunnollisesti ja vilpittömin mielin!

¹⁰Hver gang det blir lagt frem for eder en rettssak av eders brødre, som bor rundt om i sine byer - enten det nu gjelder en drapssak eller lov og bud, vedtekter og forskrifter - da skal I advare dem, så de ikke synder mot Herren, og det kommer vrede over eder og eders brødre; således skal I gjøre, ellers kommer I til å dra skyld over eder.

¹⁰Kun muissa kaupungeissa asuvat virkaveljenne tuovat oikeusasioita teidän ratkaistaviksenne -- olipa kysymyksessä murha tai tappo tai muu rikkomus lakia, käskyjä, säädöksiä tai ohjeita vastaan -- varoittakaa heitä, jotta he pysyisivät nuhteettomina Herran edessä ja jotta Herran viha ei kohtaisi heitä ja teitä itseänne. Toimikaa näin, niin olette puhtaat Jumalan edessä.

¹¹I alle Herrens saker skal ypperstepresten Amarja være eders formann, og i alle kongens saker Sebadja, Ismaels sønn, fyrsten for Judas hus, og levittene skal være tilsynsmenn under eder. Vær nu frimodige og gjør dette, og Herren være med den som gjør hvad rett er!

¹¹Pappi Amarja on esimiehenne kaikissa Herran lakia koskevissa asioissa ja Juudan heimon päämies Sebadja, Ismaelin poika, kaikessa mikä koskee kuningasta. Leeviläiset saavat toimia teidän kirjureinanne. Ryhtykää tarmokkaasti työhön! Olkoon Herra niiden kanssa, jotka tekevät hyvää."