¹David mønstret folket som var med ham, og satte høvedsmenn over dem, nogen over tusen og nogen over hundre.

¹Daavid järjesti sotaväkensä ja asetti päälliköt tuhannen miehen ja sadan miehen joukoille.

²Så sendte David folket avsted, en tredjedel under Joab, en tredjedel under Abisai, Serujas sønn, Joabs bror, og en tredjedel under gittitten Ittai, og kongen sa til folket: Jeg vil og dra ut med eder.

²Hän lähetti väen liikkeelle; yhtä kolmasosaa johti Joab, toista Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, ja kolmatta gatilainen Ittai. Kuningas sanoi sotilailleen: "Minäkin lähden teidän mukaanne."

³Men folket sa: Du skal ikke dra ut; for om vi flykter, bryr ingen sig om oss, og om halvdelen av oss faller, bryr heller ingen sig om oss; men du er så god som ti tusen av oss, og nu er det bedre at du er rede til å komme oss til hjelp fra byen.

³Mutta miehet vastasivat: "Älä lähde! Jos me muut joudumme pakenemaan, sillä ei ole väliä, ja vaikka meistä kaatuisi puolet, silläkään ei olisi väliä. Mutta sinä vastaat kymmentätuhatta meikäläistä. Siksi on parempi, että jäät kaupunkiin. Ehkä voit auttaa meitä täältä käsin."

⁴Da sa kongen til dem: Jeg skal gjøre som I synes. Så stilte kongen sig ved siden av porten, og alt folket drog ut, hundrevis og tusenvis.

⁴Kuningas sanoi heille: "Minä teen niin kuin tahdotte." Hän jäi seisomaan portin viereen, ja joukot lähtivät marssimaan kaupungista sadan ja tuhannen miehen osastoina.

⁵Og kongen bød Joab og Abisai og Ittai og sa: Far varsomt med den unge mann - med Absalom! Og alt folket hørte på at kongen gav alle høvedsmennene dette påbud om Absalom.

⁵Mutta Joabille, Abisaille ja Ittaille kuningas antoi käskyn: "Kohdelkaa minun vuokseni varoen sitä poikaa." Koko sotaväki kuuli, että kuningas antoi päälliköilleen tämän Absalomia koskevan määräyksen.

⁶Så drog folket ut i marken mot Israel, og det kom til slag i Efra'imskogen.

⁶Sotaväki lähti kaupungista israelilaisia vastaan, ja Efraimin metsässä syntyi taistelu.

⁷Der blev Israels folk slått av Davids menn, og det blev et stort mannefall der den dag - tyve tusen mann.

⁷Daavidin miehet löivät siellä israelilaiset, ja mieshukka oli tuona päivänä suuri, kaksikymmentätuhatta miestä.

⁸Og striden bredte sig ut over hele landet deromkring, og skogen fortærte den dag flere av folket enn sverdet fortærte.

⁸Taistelu levisi koko seudulle, ja metsä nieli sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.

⁹Absalom kom like imot Davids menn; han red på sitt muldyr, og muldyret kom inn under de tette grener på en stor terebinte, så hans hode hang fast i terebinten, og han blev hengende mellem himmel og jord; for muldyret som han satt på, løp sin vei.

⁹Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom takertui hiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, ja muuli hänen altaan meni menojaan.

¹⁰Dette fikk en mann se, meldte det til Joab og sa: Jeg så Absalom henge i terebinten der borte.

¹⁰Eräs mies näki tämän ja meni kertomaan Joabille: "Minä näin Absalomin riippuvan tammessa."

¹¹Da sa Joab til mannen som meldte ham dette: Men når du har sett det, hvorfor slo du ham da ikke til jorden med det samme? Så hadde det vært min skyldighet å gi dig ti sekel sølv og et belte.

¹¹Joab vastasi sanantuojalle: "Näitkö? Miksi et lyönyt häntä hengiltä? Olisit saanut minulta kymmenen sekeliä hopeaa ja vyön."

¹²Men mannen sa til Joab: Om jeg så fikk mig tilveid tusen sekel sølv midt op i hånden, vilde jeg ikke rekke ut min hånd mot kongens sønn; for vi hørte alle på at kongen bød dig og Abisai og Ittai og sa: Vær varsom med den unge mann, med Absalom, hvem det så er av eder!

¹²Mies sanoi: "Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat sekeliä hopeaa, en ojentaisi kättäni kuninkaan poikaa vastaan. Kuulimmehan me, kuinka kuningas antoi sinulle ja Abisaille ja Ittaille käskyn: 'Pitäkää minun vuokseni huolta siitä pojasta.'

¹³Men om jeg hadde gått svikefullt frem og tatt hans liv, så blir jo ingen ting skjult for kongen, og du vilde nok holde dig unda.

¹³Sellainen teko olisi ollut petos kuningasta kohtaan. Se ei olisi kumminkaan jäänyt häneltä salaan, ja sinä olisit kyllä pysytellyt syrjässä koko asiasta."

¹⁴Da sa Joab: Jeg kan ikke stå her med dig og hefte mig bort. Og han tok tre kastespyd i sin hånd og støtte dem i Absaloms hjerte, mens han ennu hang levende midt i terebinten.

¹⁴Joab sanoi: "Minä en haaskaa enää aikaa sinun kanssasi!" Hän otti kolme keihästä ja iski ne Absalomin rintaan, kun tämä vielä elävänä riippui tammessa.

¹⁵Så stilte ti unge menn - Joabs våbensvenner - sig rundt omkring og hugg til Absalom og drepte ham.

¹⁵Kymmenen Joabin aseenkantajaa ympäröi Absalomin, ja he löivät hänet hengiltä.

¹⁶Da støtte Joab i basunen, og folket holdt op med å forfølge Israel; for Joab holdt folket tilbake.

¹⁶Joab puhalsi torveen pysäyttääkseen sotilaansa, ja sotilaat lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja tulivat takaisin.

¹⁷Og de tok Absalom og kastet ham i en stor grøft i skogen og reiste en stor stenrøs over ham; og hele Israel flyktet, hver til sitt hjem.

¹⁷He ottivat Absalomin ruumiin, viskasivat sen metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat sen päälle valtavan kiviröykkiön. Mutta israelilaiset pakenivat kukin kotiinsa.

¹⁸Men Absalom hadde, mens han levde, tatt og reist sig den støtte som står i Kongedalen; for han sa: Jeg har ingen sønn som kan holde oppe minnet om mitt navn. Han gav støtten navn efter sig selv, og den er blitt kalt Absaloms minnesmerke inntil denne dag.

¹⁸Absalom oli eläessään pystyttänyt itselleen Kuninkaanlaaksoon muistomerkin. Hän oli näet sanonut: "Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston." Muistomerkille hän antoi oman nimensä, ja sitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä Absalomin patsaaksi.

¹⁹Akima'as, Sadoks sønn, sa til Joab: La mig få springe avsted til kongen med det gledelige budskap at Herren har hjulpet ham til hans rett mot hans fiender!

¹⁹Ahimaas, Sadokin poika, sanoi: "Minä juoksen kertomaan kuninkaalle sen ilosanoman, että Herran tuomio on vapauttanut hänet vihollisista."

²⁰Men Joab sa til ham: Ikke vil du idag bli en mann med gledelig budskap; en annen dag kan du komme med gledelig budskap; men idag vilde du ikke komme med noget gledelig budskap, siden kongens sønn er død.

²⁰Mutta Joab vastasi: "Tänään sinä et voi olla mikään ilosanoman viejä. Joskus toiste saat viedä ilosanoman, mutta et tänään, koska kuninkaan poika on kuollut."

²¹Derefter sa Joab til kusitten*: Gå og meld kongen hvad du har sett! Og kusitten bøide sig for Joab og sprang avsted. / {* en etioper blandt Davids folk.}

²¹Sitten Joab sanoi eräälle nubialaiselle: "Mene sinä ja kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt." Nubialainen kumartui maahan Joabin eteen ja lähti sitten juoksemaan.

²²Men Akima'as, Sadoks sønn, tok atter til orde og sa til Joab: Det får gå som det vil, men la også mig få springe avsted efter kusitten! Joab sa: Hvorfor vil du endelig gjøre det, min sønn? Du har jo ikke noget gledelig budskap som du kunde få lønn for.

²²Mutta Ahimaas, Sadokin poika, sanoi uudelleen Joabille: "Kävi kuinka kävi, minä juoksen nubialaisen perään." Joab sanoi: "Miksi sinä juoksisit, poikani? Et sinä ilosanomastasi mitään palkkiota saa."

²³Han svarte: Det får gå som det vil, jeg springer avsted. Og han sa til ham: Så spring da! Da sprang Akima'as bort efter veien gjennem Jordansletten og kom forbi kusitten.

²³Ahimaas jatkoi: "Kävi kuinka kävi, minä juoksen." Silloin Joab sanoi: "Juokse sitten!" Ja Ahimaas lähti juoksemaan Alangon tietä ja pääsi nubialaisen edelle.

²⁴Imidlertid satt David mellem begge portene, og vekteren gikk på taket over porten, bort på muren, og så utover. Da fikk han se en mann som kom springende alene.

²⁴Daavid istui porttikäytävässä, ja tähystäjä oli noussut muurille, porttirakennuksen katolle. Yhtäkkiä tämä huomasi yksinään juoksevan miehen.

²⁵Vekteren ropte og meldte det til kongen. Da sa kongen: Er han alene, så er det et gledelig budskap i hans munn. Og han kom nærmere og nærmere.

²⁵Hän huusi ja ilmoitti asian kuninkaalle. Kuningas sanoi: "Jos mies on yksin, hän tuo hyviä tietoja." Miehen tullessa lähemmäs

²⁶Da så vekteren en annen mann som kom springende, og vekteren ropte til portneren og sa: Se, det kommer en mann springende alene. Da sa kongen: Han kommer og med gledelig budskap.

²⁶tähystäjä huomasi toisenkin juoksijan ja huusi porttikäytävään: "Tuolla juoksee toinenkin mies yksinään tännepäin." Kuningas sanoi: "Hänkin tuo hyviä tietoja."

²⁷Og vekteren sa: Jeg synes den første springer så likt Akima'as, Sadoks sønn. Kongen sa: Det er en god mann; han kommer med godt budskap.

²⁷Tähystäjä sanoi: "Ensimmäinen näyttää minusta juoksevan niin kuin Ahimaas, Sadokin poika." Kuningas sanoi: "Hän on hyvä mies, hän tuo varmasti hyviä uutisia."

²⁸Og Akima'as ropte til kongen: Fred! Og han kastet sig på sitt ansikt til jorden for kongen og sa: Lovet være Herren din Gud, som har gitt de menn som løftet sin hånd mot min herre kongen, i din makt!

²⁸Tultuaan lähelle Ahimaas huusi: "Rauhaa sinulle!" Hän heittäytyi maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi! Hän on nyt luovuttanut käsiisi ne miehet, jotka nousivat herraani ja kuningastani vastaan."

²⁹Og kongen sa: Står det vel til med den unge mann - med Absalom? Akima'as svarte: Jeg så det var et stort opstyr, da Joab sendte kongens tjener* og mig, din tjener, avsted**; men jeg vet ikke hvad det var. / {* 2SA 18, 21.} / {** 2SA 18, 23.}

²⁹Kuningas kysyi: "Onko Absalom turvassa?" Ahimaas vastasi: "Näin, että siellä oli suuri hälinä silloin kun kuninkaan palvelija Joab lähetti minut matkaan, mutta en tiedä mitä se merkitsi."

³⁰Kongen sa: Gå til side og stå der! Så gikk han til side og blev stående der.

³⁰Kuningas sanoi: "Jää tähän lähelle odottamaan." Ahimaas astui syrjään ja jäi odottamaan.

³¹Straks efter kom kusitten, og han sa: Min herre kongen motta det gledelige budskap at Herren idag har hjulpet dig til din rett mot alle dem som hadde reist sig imot dig!

³¹Sitten nubialainen saapui ja sanoi: "Kuulkoon herrani ja kuninkaani ilosanoman: Herran tuomio on tänään vapauttanut sinut kaikista niistä, jotka nousivat sinua vastaan."

³²Kongen spurte kusitten: Står det vel til med den unge mann - med Absalom? Kusitten svarte: Gid det må gå min herre kongens fiender og alle som reiser sig imot dig og vil gjøre ondt, som det gikk den unge mann!

³²Kuningas kysyi nubialaiselta: "Onko Absalom turvassa?" Nubialainen vastasi: "Käyköön kaikille herrani ja kuninkaani vihollisille ja vastustajille, niin kuin hänelle kävi!"

³³Da blev kongen dypt rystet. Han gikk op på salen over porten og gråt, og mens han gikk, sa han så: Min sønn Absalom! Min sønn, min sønn Absalom! O, at jeg var død i ditt sted! Absalom, min sønn, min sønn!

³³(H19:1)Kuningas joutui suunniltaan surusta. Hän nousi itkien porttirakennuksen yläkertaan ja huusi mennessään: "Poikani Absalom, oma poikani Absalom! Kunpa olisin saanut kuolla sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!"