¹David kvad denne sang for Herren den dag da Herren hadde utfridd ham av alle hans fienders hånd og av Sauls hånd.

¹Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:

²Og han sa: Herren er min klippe og min festning og min redder,

²-- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.

³min klippefaste Gud, som jeg setter min lit til, mitt skjold og min frelses horn, min borg og min tilflukt, min frelser; fra vold frelser du mig.

³Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.

⁴Jeg påkaller den Høilovede, Herren, og blir frelst fra mine fiender.

⁴Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

⁵Dødens bølger omspente mig, fordervelsens strømmer forferdet mig.

⁵Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,

⁶Dødsrikets rep omgav mig, dødens snarer overfalt mig.

⁶tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

⁷I min trengsel påkalte jeg Herren, og jeg ropte til min Gud; han hørte fra sitt tempel min røst, og mitt skrik kom for hans ører.

⁷Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

⁸Da rystet og bevet jorden, himmelens grunnvoller skalv, og de rystet; for hans vrede var optendt.

⁸Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.

⁹Det steg røk op av hans nese, og fortærende ild fra hans munn; glør brente ut av ham.

⁹Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

¹⁰Og han bøide himmelen og steg ned, og det var mørke under hans føtter.

¹⁰Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,

¹¹Og han fór på kjeruber og fløi, og han lot sig se på vindens vinger.

¹¹hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

¹²Og han gjorde mørke til skjul rundt omkring sig, vannmasser, tykke skyer.

¹²Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.

¹³Frem av glansen foran ham brente gloende kull.

¹³Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.

¹⁴Herren tordnet fra himmelen, den Høieste lot sin røst høre.

¹⁴Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,

¹⁵Og han utsendte piler og spredte dem* omkring - lyn og forvirret dem. / {* fiendene.}

¹⁵hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.

¹⁶Da kom havets strømmer til syne; jordens grunnvoller blev avdekket ved Herrens trusel, for hans neses åndepust.

¹⁶Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.

¹⁷Han rakte sin hånd ut fra det høie, han grep mig; han drog mig op av store vann.

¹⁷Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

¹⁸Han fridde mig ut fra min sterke fiende, fra mine avindsmenn; for de var mig for mektige.

¹⁸Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

¹⁹De overfalt mig på min motgangs dag; men Herren blev min støtte.

¹⁹He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

²⁰Og han førte mig ut i fritt rum; han frelste mig, for han hadde behag i mig.

²⁰Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

²¹Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, han betalte mig efter mine henders renhet.

²¹Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

²²For jeg tok vare på Herrens veier og vek ikke i ondskap fra min Gud;

²²Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

²³for alle hans lover hadde jeg for øie, og fra hans bud vek jeg ikke,

²³Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.

²⁴og jeg var ulastelig for ham og voktet mig vel for min synd.

²⁴Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.

²⁵Og Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, efter min renhet for hans øine.

²⁵Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.

²⁶Mot den fromme viser du dig from, mot den rettvise stridsmann viser du dig rettvis,

²⁶Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,

²⁷mot den rene viser du dig ren, mot den forvendte viser du dig vrang*. / {* d.e. gjør du tvert imot hans ønske og forventning.}

²⁷puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

²⁸Elendige folk frelser du, men dine øine er mot de overmodige; dem fornedrer du.

²⁸Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.

²⁹For du er mitt lys, Herre, og Herren opklarer mitt mørke.

²⁹Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.

³⁰For ved dig stormer jeg løs på fiendeskarer, ved min Gud springer jeg over murer.

³⁰Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.

³¹Gud, hans vei er fullkommen; Herrens ord er rent, han er et skjold for alle dem som setter sin lit til ham.

³¹Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

³²For hvem er Gud foruten Herren, og hvem er en klippe foruten vår Gud?

³²Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?

³³Gud, han er mitt sterke vern og leder den ulastelige på hans vei.

³³Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,

³⁴Han gir ham føtter likesom hindene og stiller mig på mine høider.

³⁴hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

³⁵Han oplærer mine hender til krig, så mine armer spenner kobberbuen.

³⁵Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.

³⁶Og du gir mig din frelse til skjold, og din mildhet gjør mig stor.

³⁶Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,

³⁷Du gjør rummet vidt for mine skritt under mig, og mine ankler vakler ikke.

³⁷sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

³⁸Jeg vil forfølge mine fiender og ødelegge dem, og jeg vender ikke tilbake før jeg har gjort ende på dem.

³⁸Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,

³⁹Jeg gjør ende på dem og knuser dem, så de ikke kan reise sig; de faller under mine føtter.

³⁹minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.

⁴⁰Og du omgjorder mig med kraft til krig, du bøier mine motstandere under mig.

⁴⁰Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

⁴¹Og mine fiender lar du vende mig ryggen, mine avindsmenn utrydder jeg.

⁴¹Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

⁴²De ser sig om, men der er ingen frelser - efter Herren, men han svarer dem ikke.

⁴²He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

⁴³Og jeg knuser dem som jordens støv; jeg sønderknuser dem, tramper dem ned som søle på gatene.

⁴³Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.

⁴⁴Og du redder mig fra mitt folks kamper, du bevarer mig til å være hode for hedninger; folkeferd som jeg ikke kjenner, tjener mig.

⁴⁴Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

⁴⁵Fremmede kryper for mig; bare de hører om mig, blir de mig lydige.

⁴⁵Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,

⁴⁶Fremmede visner bort og går bevende ut av sine borger.

⁴⁶heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.

⁴⁷Herren lever, og priset er min klippe, og ophøiet er min frelses klippefaste Gud,

⁴⁷Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!

⁴⁸den Gud som gir mig hevn og legger folkeferd under mig,

⁴⁸Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,

⁴⁹og som fører mig ut fra mine fiender; over mine motstandere ophøier du mig, fra voldsmannen redder du mig.

⁴⁹hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

⁵⁰Derfor vil jeg prise dig, Herre, blandt hedningene og lovsynge ditt navn.

⁵⁰Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

⁵¹Han gjør frelsen stor for sin konge, og han gjør miskunnhet mot sin salvede, mot David og mot hans ætt til evig tid.

⁵¹Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.